Kerrompa tässä hieman äidistäni. Tämä on kai minun tapa purkaa hieman lapsuuden traumoja joista kärsin vieläkin vaikka olen jo lähes 40-vuotias.
Ihan ensimmäisistä vuosista en pysty kertomaan mitään sillä jostain syystä en saa yhtään muistoa äidistäni mieleen kuin vasta kun olin n. 7 vuoden. Uskokaa pois, olen kyllä yrittänyt muistaa mutta ei niin ei. Tuokin kai kertoo omaa karua kieltään siitä miten äiti minua kohteli. Olin kai oppinut välttelemään äitiä ja hänen raivonpuuskiaan. Sisko oli muuttanut pois kotoa ollessaan 16-vuotias. Jälkeenpäin minulle selvisi että äidin puukon edessä juosten sekin oli tapahtunut.
Äiti ei sietänyt minua tai lapsia nyt yleensä. Sitä jälkeenpäin ihmettelikin, että miksi meitä sitten oli ylipäänsä hankkinut.
Kun hän erosi isästäni (juuri silloin muuten olin 7 vuotias) oikeus määräsi minut äidille. Niin kai on tapana vieläkin että äidille vaan, olipa hän millainen sadisti tahansa.
Ensi töikseen äiti katkaisi kaikki suhteet koko muuhun sukuun, myös omaansa. Minun tuli olla aina kotona, mitä nyt koulussa sai käydä. Auta armias sitä löylytystä jos jäin kiinni siitä etten ollut tullut kotiin suorinta tietä. Puhelin oli lukittu kaappiin jotta en päässyt soittamaan kellekään tai vastaamaan puhelimeen. Näin hän varmisti, ettei kukaan sukulainen/tuttava/muu ihminen saa minuun mitään yhteyttä ilman hänen valvontaa. Muutimme usein, n. 13 kertaa ennen kuin olin 16-vuotias. Jos joku koulukaveri erehtyi tulla ovelta minua ulos leikkeihin kysymään, ei erehtynyt toista kertaa.
Äiti kulutti kaiken vapaa-aikansa, no, ryyppäämällä. Sillä lailla kului minun "onnellinen" lapsuus aina tuonne 12-13 vuotiaaksi asti. Siinä vaiheessa kasvanut jo niin paljon ja sisuuntunut noin yleensä, että aloin vähät välittämään äidin käskyistä tai määräyksistä. Sen seurauksena ei ollut kerta tai kaksi kun vietin yöni missä milloin kun kotiin ei ollut asiaa. Parhaimpina aikoina avaimeni kotiin oli otettu pois jopa viikoiksi = kotiin ei ollut menemistä. Välillä oli seesteisimpiä jaksoja mutta kesät oli aina takuuvarmasti minun "ulkoruokinta-jakso". Siihen aikaan ei ollut mitään viranomaisia tai turvakoteja nuorille ja jos oli, ei kukaan tuntunut enemmälti välittävän siitä mitä minulle tapahtui. Eihän minulla ollut tuossa vaiheessa enää tietoa sukulaisista. Minun onneksi en ajautunut mihinkään huonoon seuraan, kuten kai olisi ollut tapauksessani 99,9% varmaa. Se, miten selvisin siitä ajasta ennen kuin täytin 16 ja peruskoulu loppui, oli ystävällisten ja ehkä hieman säälivien tuttavien ansiota. Asustelin muutamien ystävien vanhempien hoteissa välillä pitkiäkin aikoja. Myös rappukäytävät ja autiotalot tuli tutuiksi. Kai kaikki tiesivät miksi niin mutta eivät kehdanneet asiasta koskana minun kanssa puhua. Siihen aikaan ei ollut hyväksi puuttua "toisten asioihin".
Kun peruskoulu loppui, hakeuduin itse lastensuojeluun ja sieltä sain lopulta oikeaa apua. He järjestivät minulle hyvän opiskelupaikan 150km:n päästä äidistä ja asunnon. Ei äidin vaikutus tietty tuohon vielä loppunut. Äiti oli kuitenkin lain mukaan minun huoltaja ja näin ollen oikeutettu päättämään minun, alaikäisen asioista. Hän yritti keinolla millä hyvänsä saada minut lopettamaan koulun jotta menisin töihin (niinkuin hänen mielestä minun olisi kuulunut heti peruskoulun jälkeen mennä). Hän teki minusta perättömiä ilmoituksia poliiseille jotta koulu "potkaisi minut pois" ja näin saisi minut pois sieltä. Hänen elämää kun ohjasi vain suunnaton kontrollintarve minuun, sadistinen vahingonilo aiheuttamastaan pahasta ja suunnaton itserakkaus. Keksipä hän muuten yrittää vaatia minun opintotukia yms. tukia joita opiskeluun sain, itselleen. Minulle ne ei hänen logiikan mukaan kuulunut koska olin alaikäinen. Hän pelkäsi, että koulun mukana minä saisin omaa päätösvaltaa omasta elämästäni ja ystäviä = ihmisiä joille kertoa mitä helvetti on. Onneksi siellä koulussa tiesivät mikä tilanteeni oli...lienivätkö lastensuojelusta ilmoittaneet tilanteestani. Minä sain käydä koulun loppuun, valmistuin luokkani priimuksena ja sain vihdoin ammatin, työn ja oman elämän, ilman äidin painostusta. No, yritti se silti ottaa mm. minun palkkatilini hallintaan = oli jollain konstilla saanut kirkkoherranvirastosta minun virkatodistuksen ja oli marssinut sen kanssa pankkiin vaatimaan tililleni käyttöoikeutta. Onneksi sitä ei hänelle annettu.
On arvattavaa, etten ole koskaan tuon jälkeen ollut häneen millään lailla yhteydessä. Siskoni syyllistää siitä minua, aivan kuin olisi jo itse unohtanut oman lähtönsä tai kaiken sen mitä hän minun helvetistä tietää.
Pakko kysyä vielä lopuksi, että olenko minä tuon johdosta (miten äitiini nykyään suhtaudun) kylmä, kyyninen vai aivan oikeassa?
Sadistinen äiti
32
5680
Vastaukset
- http://world6.monstersgame....
- olet vahva nainen
Sinusta on - äitisi ansiosta - kasvanut erittäin itsenäinen, itsellinen, pärjäävä, osaava ja VAHVA NAINEN! Jos koetat noin asian ajatella, niin voit päästä edes ripauksesta (oikeutetusta) katkeruudestasi. Mutta kuitenkin on varsin ymmärrettävää, että et halua olla äitisi kanssa missään tekemisissä. Onnittelen sinua selviämisestäsi!
- tietenkin!
Pöhköä ajatella, että tuollaisella äidillä olisi jotain myönteisiä ansioita. Aloittaja on rakentanut itselleen hyvän elämän äidistään huolimatta. Mitäpä sitä muuksi vääntelemään.
- kasvanut vahvaksi
tietenkin! kirjoitti:
Pöhköä ajatella, että tuollaisella äidillä olisi jotain myönteisiä ansioita. Aloittaja on rakentanut itselleen hyvän elämän äidistään huolimatta. Mitäpä sitä muuksi vääntelemään.
Ei, vaan juuri äidin ANSIOSTA! Jos äiti olisi ollut ns. "normaali äiti", ei aloittaja olisi koskaan saanut mahdollisuuksia kehittää niitä ominaisuuksia mitä nyt on kehittänyt! Ajatelkaa nyt vaikka ylisuojelevaa ja huolehtivaa äitiä: siinä tyttö olisi vieläkin äidin hoivissa uusavuttomana tumpulana tms...
- Laurah
kasvanut vahvaksi kirjoitti:
Ei, vaan juuri äidin ANSIOSTA! Jos äiti olisi ollut ns. "normaali äiti", ei aloittaja olisi koskaan saanut mahdollisuuksia kehittää niitä ominaisuuksia mitä nyt on kehittänyt! Ajatelkaa nyt vaikka ylisuojelevaa ja huolehtivaa äitiä: siinä tyttö olisi vieläkin äidin hoivissa uusavuttomana tumpulana tms...
Älä tunne pienintäkään syyllisyyttä! Onnea, että olet selvinnyt ja nyt pärjäät - kohtalosi olisi voinut olla toinen.
Elä omaa elämääsi äläkä kuuntele siskosi syyllistämistä. Tuota syyllistämistä joutuu mielestäni moni kuuntelemaan elämänsä aikana aivan ilman syytä. Sinä itse tiedät, mitä äitisi on tehnyt ja mitä häntä kohtaan tunnet (tai et tunne).
Hyvää kesää! - tapahtunut
kasvanut vahvaksi kirjoitti:
Ei, vaan juuri äidin ANSIOSTA! Jos äiti olisi ollut ns. "normaali äiti", ei aloittaja olisi koskaan saanut mahdollisuuksia kehittää niitä ominaisuuksia mitä nyt on kehittänyt! Ajatelkaa nyt vaikka ylisuojelevaa ja huolehtivaa äitiä: siinä tyttö olisi vieläkin äidin hoivissa uusavuttomana tumpulana tms...
Väität olevasi selvänäkijä. Sellaisia ei ole olemassakaan.
Tytär olisi voinut saada aivan erilaisia mahdollisuuksia kasvaa vahvaksi naiseksi - mahdollisesti, tai jopa todennäköisesti, vähemmän tuskallisia lähtökohtia ainakin. - varmaankin
Laurah kirjoitti:
Älä tunne pienintäkään syyllisyyttä! Onnea, että olet selvinnyt ja nyt pärjäät - kohtalosi olisi voinut olla toinen.
Elä omaa elämääsi äläkä kuuntele siskosi syyllistämistä. Tuota syyllistämistä joutuu mielestäni moni kuuntelemaan elämänsä aikana aivan ilman syytä. Sinä itse tiedät, mitä äitisi on tehnyt ja mitä häntä kohtaan tunnet (tai et tunne).
Hyvää kesää!. . .
- toisaalta
tapahtunut kirjoitti:
Väität olevasi selvänäkijä. Sellaisia ei ole olemassakaan.
Tytär olisi voinut saada aivan erilaisia mahdollisuuksia kasvaa vahvaksi naiseksi - mahdollisesti, tai jopa todennäköisesti, vähemmän tuskallisia lähtökohtia ainakin.juuri tuollaiset vaikeat tilanteet tuovat esille vahvan ihmisen vahvuuden, vaikka saattavat luhistaa heikomman. Aloittaja kuuluu niihin vahviin, ja häntä ei rusenna mikään.
"Mikä ei tapa, se vahvistaa", voisi olla hänen mottonaan. - mielestäni.
toisaalta kirjoitti:
juuri tuollaiset vaikeat tilanteet tuovat esille vahvan ihmisen vahvuuden, vaikka saattavat luhistaa heikomman. Aloittaja kuuluu niihin vahviin, ja häntä ei rusenna mikään.
"Mikä ei tapa, se vahvistaa", voisi olla hänen mottonaan.Hei kaikki äidit (ja isät), kohdelkaa lapsianne julmasti niin heistä kasvaa takuulla vahvoja. Voi siinä jokunen menehtyä oman käden kauttakin joissain tapauksissa, mutta mitä sillä on väliä.
Ainakaan ei tarvitse sitten vaivautua vierailuihinkaan kun lapset ovat aikuisia, eihän heillä ole mitään lämpimiä tunteita vanhempiaan kohtaan. - suositellut
mielestäni. kirjoitti:
Hei kaikki äidit (ja isät), kohdelkaa lapsianne julmasti niin heistä kasvaa takuulla vahvoja. Voi siinä jokunen menehtyä oman käden kauttakin joissain tapauksissa, mutta mitä sillä on väliä.
Ainakaan ei tarvitse sitten vaivautua vierailuihinkaan kun lapset ovat aikuisia, eihän heillä ole mitään lämpimiä tunteita vanhempiaan kohtaan.ilkeyttä kasvatusmenetelmänä!
Tarkoitin, että ihmiset joskus joutuvat vaikeisiin tilanteisiin ilman omaa syytä - vanhenpiaanhan esimerkiksi ei voi valita. Tuollaisissa tilanteissa voi kehittyä vahvemmaksi, tai luhistua. Todellinen luonne paljastuu pakostakin.
Hyvän äidin huostassa vahvaksi kehittyminen on kai kuitenkin todennäköisempää. Väkivaltaisen, tai toisaalta ylisuojelevan, äidin hoteissa ihmisestä voi tulla heikko. - miten on?
suositellut kirjoitti:
ilkeyttä kasvatusmenetelmänä!
Tarkoitin, että ihmiset joskus joutuvat vaikeisiin tilanteisiin ilman omaa syytä - vanhenpiaanhan esimerkiksi ei voi valita. Tuollaisissa tilanteissa voi kehittyä vahvemmaksi, tai luhistua. Todellinen luonne paljastuu pakostakin.
Hyvän äidin huostassa vahvaksi kehittyminen on kai kuitenkin todennäköisempää. Väkivaltaisen, tai toisaalta ylisuojelevan, äidin hoteissa ihmisestä voi tulla heikko.Miten päin nyt haluat asian olevan? Ensin väität, että aloittajasta on hirveän äitinsä ANSIOSTA tullut vahva, mutta nyt sulla onkin toinen ääni kellossa.
- ......
miten on? kirjoitti:
Miten päin nyt haluat asian olevan? Ensin väität, että aloittajasta on hirveän äitinsä ANSIOSTA tullut vahva, mutta nyt sulla onkin toinen ääni kellossa.
Olen samaa mieltä että se mikä ei tapa, vahvistaa. Ja todella ymmärrän tämän kirjoittajan sanoman tarkoitusta, näin se vaan on.. Huonon lapsuuden eläneistä ihmisistä tulee joko heikkoja tai vahvoja.
- Anonyymi
kasvanut vahvaksi kirjoitti:
Ei, vaan juuri äidin ANSIOSTA! Jos äiti olisi ollut ns. "normaali äiti", ei aloittaja olisi koskaan saanut mahdollisuuksia kehittää niitä ominaisuuksia mitä nyt on kehittänyt! Ajatelkaa nyt vaikka ylisuojelevaa ja huolehtivaa äitiä: siinä tyttö olisi vieläkin äidin hoivissa uusavuttomana tumpulana tms...
Vanhemmuuden tarkoitus on antaa lapselle sellaiset eväät elämään että hän täysi- ikäisyyden koittaessa on mahdollisimman itsenäinen aikuinen ihminen, hänellä on elämän taidot hanskassa ja hänellä on positiivinen minäkuva.
Ylisuojeleva holhoava äiti ei ole tässä sen parempi kuin aloittajankaan äiti. Kumpikaan ei täytä vanhemman velvoitteitaan. Kumpikin tekee myyräntyötä lastensa elämälle ja minäkuvalle. Aloittajalla on vain se etuoikeus että hän saa helpommin ihmisten sympatiat puolelleen. Hänen ajatellaan olevan selviytyjä. Hän voi suhteellisen helposti kertoa muille kokemuksistaan koska harvoin saa syyllistämistä ja muuta kuraa niskaansa. Lisäksi hän saa helposti apua viranomaisilta ja sosiaalihuollosta josta autellaan itsenäiseen elämään.
Holhoavan uhrautuvan äidin lapset ovat heikommassa asemassa koska vanhempien laiminlyöntien seurauksien katsotaan olevan lapsen omien ominaisuuksien seurausta, hänen oma vikansa. Ylisuojeleva marttyyriäiti nähdään laiskojen ja taakoittavien lastensa uhrina ja uhrautuvana kärsijänä. Hänellä on huonot ja tyhmät lapset joita äitipoloinen joutuu "palvelemaan". Holhoavuus ja ylisuojelevuus on vanhemmilta käytännössä samanlaista toimintaa kuin Munchausen syndrom by proxy- mulkeroiden tekoset. He aiheuttavat tahallisesti lapsilleen ongelmia joko suoraan tai sitten laiminlyönneillä jotta pääsevät huomiohuoraamaan ihmisiltä myötätuntoa ja sääliä itselleen.
Yhteiskunta ei suhtaudu suopeasti uusavuttomiin aikuisiin vaan - kuten ed. kommentoijankin asenteesta näkyy - heitä kohdellaan "'uusavuttomina tumpuloina" ja heistä kasvaa aikuisia jotka uskovat itsekin olevansa tyhmiä. Holhoavan ylisuojelevan äidin lasten elämä menee suuremmalla todennäköisyydellä pilalle kuin aloittajan tapauksessa. Holhoamista ei pidetä väkivaltana ja lasten kaltoinkohteluna vaikka se on juuri sitä. Holhoava äiti loukkaa lapsiaan koko ajan. Pienestä pitäen holhoavan vanhemman lapsi oppii olevansa tyhmä, laiska ja saamaton, vanhemmilleen taakka. Vain äiti osaa kaiken, lapsi ei osaa mitään. Uhrautuja ei kunnioita ketään, on täynnä itseään ja nauttii lastensa aiheuttamasta "kärsimisestä". Ylisuojeleva äiti on huomionhakuinen, täynnä itseään ja täyttää lasten kustannuksella vain omaa itsekästä holhousviettiään. Hänelle tulee itselleen siitä hyvä fiilis, lasten fiiliksistä viis.
Tämä on oikeastaan rahvaan suomalaisen äidin arkkityyppi. Asenne omia lapsia kohtaan on joka tapauksessa kusipäinen. Joskus asennevamma näkyy noin suoraan kuin aloittajan äidillä. Vielä useammin se on naamioitu huolenpidoksi ja rakkaudeksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vanhemmuuden tarkoitus on antaa lapselle sellaiset eväät elämään että hän täysi- ikäisyyden koittaessa on mahdollisimman itsenäinen aikuinen ihminen, hänellä on elämän taidot hanskassa ja hänellä on positiivinen minäkuva.
Ylisuojeleva holhoava äiti ei ole tässä sen parempi kuin aloittajankaan äiti. Kumpikaan ei täytä vanhemman velvoitteitaan. Kumpikin tekee myyräntyötä lastensa elämälle ja minäkuvalle. Aloittajalla on vain se etuoikeus että hän saa helpommin ihmisten sympatiat puolelleen. Hänen ajatellaan olevan selviytyjä. Hän voi suhteellisen helposti kertoa muille kokemuksistaan koska harvoin saa syyllistämistä ja muuta kuraa niskaansa. Lisäksi hän saa helposti apua viranomaisilta ja sosiaalihuollosta josta autellaan itsenäiseen elämään.
Holhoavan uhrautuvan äidin lapset ovat heikommassa asemassa koska vanhempien laiminlyöntien seurauksien katsotaan olevan lapsen omien ominaisuuksien seurausta, hänen oma vikansa. Ylisuojeleva marttyyriäiti nähdään laiskojen ja taakoittavien lastensa uhrina ja uhrautuvana kärsijänä. Hänellä on huonot ja tyhmät lapset joita äitipoloinen joutuu "palvelemaan". Holhoavuus ja ylisuojelevuus on vanhemmilta käytännössä samanlaista toimintaa kuin Munchausen syndrom by proxy- mulkeroiden tekoset. He aiheuttavat tahallisesti lapsilleen ongelmia joko suoraan tai sitten laiminlyönneillä jotta pääsevät huomiohuoraamaan ihmisiltä myötätuntoa ja sääliä itselleen.
Yhteiskunta ei suhtaudu suopeasti uusavuttomiin aikuisiin vaan - kuten ed. kommentoijankin asenteesta näkyy - heitä kohdellaan "'uusavuttomina tumpuloina" ja heistä kasvaa aikuisia jotka uskovat itsekin olevansa tyhmiä. Holhoavan ylisuojelevan äidin lasten elämä menee suuremmalla todennäköisyydellä pilalle kuin aloittajan tapauksessa. Holhoamista ei pidetä väkivaltana ja lasten kaltoinkohteluna vaikka se on juuri sitä. Holhoava äiti loukkaa lapsiaan koko ajan. Pienestä pitäen holhoavan vanhemman lapsi oppii olevansa tyhmä, laiska ja saamaton, vanhemmilleen taakka. Vain äiti osaa kaiken, lapsi ei osaa mitään. Uhrautuja ei kunnioita ketään, on täynnä itseään ja nauttii lastensa aiheuttamasta "kärsimisestä". Ylisuojeleva äiti on huomionhakuinen, täynnä itseään ja täyttää lasten kustannuksella vain omaa itsekästä holhousviettiään. Hänelle tulee itselleen siitä hyvä fiilis, lasten fiiliksistä viis.
Tämä on oikeastaan rahvaan suomalaisen äidin arkkityyppi. Asenne omia lapsia kohtaan on joka tapauksessa kusipäinen. Joskus asennevamma näkyy noin suoraan kuin aloittajan äidillä. Vielä useammin se on naamioitu huolenpidoksi ja rakkaudeksi.Hieno kirjoitus!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hieno kirjoitus!
Joo tuhkimoäideistä puhutaan aivan liian vähän. Nämä syöpäläiset aiheuttavat megalomaanisen paljon tuhotyötä lastensa elämässä. ja sitä myöten koko yhteiskunnassa. Silti kukaan ei heitä tuomitse kuten alkoholistiäidit tuomitaan.
Lasisen lapsuuden elänyt on urhea sankari joka on selviytynyt elämään paskoista vanhemmistaan huolimatta. Tuhkimoäidin lapset ovat tyhmiä, laiskoja ja saamattomia, syyllisiä kehdosta hautaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo tuhkimoäideistä puhutaan aivan liian vähän. Nämä syöpäläiset aiheuttavat megalomaanisen paljon tuhotyötä lastensa elämässä. ja sitä myöten koko yhteiskunnassa. Silti kukaan ei heitä tuomitse kuten alkoholistiäidit tuomitaan.
Lasisen lapsuuden elänyt on urhea sankari joka on selviytynyt elämään paskoista vanhemmistaan huolimatta. Tuhkimoäidin lapset ovat tyhmiä, laiskoja ja saamattomia, syyllisiä kehdosta hautaan.Holhoavilla tuhkimoäideillä on usein toisista tuhkimoäideistä koostuva vertaistukiryhmä tukenaan maksimoimassa heidän yhteisen, omien lastensa (ja usein miehensä) aiheuttaman kärsimysnautintonsa. He muodostavat ihailevan yleisön toisilleen. He ovat niitä tietäviä todistajia jotka todistavat toistensa kärsimystä ja ihailevat toistensa hyvyyttä. Ääneen lausumaton sopimus on se, että jos mä kiillotan sun kärsimyskruunuasi, kiillota sinä sitten mun kärsimyskruunuani.
He muodostavat samanlaisen toisiaan olalle taputtelevan hyväsiskojärjestelmän kuin miehillä on tapana muodostaa hyvävelijärjestelmä toistensa kanssa.
Tuhkimoäidit pyörittävät usein kokonaista muista tuhkimoäideistä koostuvaa hovia ympärillään. He silittävät toisiaan päästä, antavat toisilleen lämmintä kättä teetä ja sympatiaa kun juoruilevat lastensa yksityisasiat - sekä oikeat että itse keksimänsä - toisilleen. He jauhavat paskaa lapsistaan ja muista perheenjäsenistään selän takana ja joskus jopa lasten läsnäollessa koska nämä äidit nauttivat lastensa julkisesta nolaamisesta. Joskus tuhkimoäiti osaa mustamaalata lapsiaan sanomatta sanaakaan negatiivisia asioita lapsistaan suoraan. Hän tekee numeron siitä kuinka hän on itse niin jalo äiti, että aina jaksaa puhua vain hyviä asioita paskoista lapsistaan. Olennaista on se, että äiti on hyvä, ja lapsi on ongelmainen.
Vanhemman valtaansa tuhkimoäiti käyttää alusta asti siten että lapsista kasvaa avuttomia ja riippuvaisia, jotta pyhä äiti voi sitten lepattaa aina paikalle pelastavana enkelinä kun se lapsi ei itse osaa, ei pysty eikä kykene mihinkään. Ja huomiohuoran yleisö huokailee ihastuksesta ja kauhistuksesta kuinka vaikeaa tuollakin äitiparalla on tyhmien ja hullujen lastensa takia, mutta hän silti jaksaa uhrautua.
"Äidinrakkaus" voittaa kaiken.
Aloittajan äiti oli sadisti. Mutta aloittajalla on siitä konkreettisia todisteita. Kukaan ei hänen kokemustaan kyseenalaista. Ainoastaan tuhkimoäitien pahoinvoivat lapset tulevat hänelle siitä vittuilemaan kuten tässäkin ketjussa näemme.
Tuhkimoäitien lapset ovat kokolailla puolustuskyvyttömiä äitiensä harjoittamaa sadismia vastaan. Yhteiskunta ei tunnista tuhkimoäitien muodostamaa ongelmaa lainkaan. Tuhkimoäidit ovat suurin syypää siihen miksi Suomi on täynnä uusavuttomia itsetunto- ongelmaisia aikuisia. Tämä vaikuttaa suoraan siihen millainen koko kulttuuri on, ja millä tavoin yhteiskunta toimii. Eli ei toimi. Tuhkimoäidit aiheuttavat vakavia psykologisia vaurioita lapsilleen joista on aikuisenakin vaikea irrottautua. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Holhoavilla tuhkimoäideillä on usein toisista tuhkimoäideistä koostuva vertaistukiryhmä tukenaan maksimoimassa heidän yhteisen, omien lastensa (ja usein miehensä) aiheuttaman kärsimysnautintonsa. He muodostavat ihailevan yleisön toisilleen. He ovat niitä tietäviä todistajia jotka todistavat toistensa kärsimystä ja ihailevat toistensa hyvyyttä. Ääneen lausumaton sopimus on se, että jos mä kiillotan sun kärsimyskruunuasi, kiillota sinä sitten mun kärsimyskruunuani.
He muodostavat samanlaisen toisiaan olalle taputtelevan hyväsiskojärjestelmän kuin miehillä on tapana muodostaa hyvävelijärjestelmä toistensa kanssa.
Tuhkimoäidit pyörittävät usein kokonaista muista tuhkimoäideistä koostuvaa hovia ympärillään. He silittävät toisiaan päästä, antavat toisilleen lämmintä kättä teetä ja sympatiaa kun juoruilevat lastensa yksityisasiat - sekä oikeat että itse keksimänsä - toisilleen. He jauhavat paskaa lapsistaan ja muista perheenjäsenistään selän takana ja joskus jopa lasten läsnäollessa koska nämä äidit nauttivat lastensa julkisesta nolaamisesta. Joskus tuhkimoäiti osaa mustamaalata lapsiaan sanomatta sanaakaan negatiivisia asioita lapsistaan suoraan. Hän tekee numeron siitä kuinka hän on itse niin jalo äiti, että aina jaksaa puhua vain hyviä asioita paskoista lapsistaan. Olennaista on se, että äiti on hyvä, ja lapsi on ongelmainen.
Vanhemman valtaansa tuhkimoäiti käyttää alusta asti siten että lapsista kasvaa avuttomia ja riippuvaisia, jotta pyhä äiti voi sitten lepattaa aina paikalle pelastavana enkelinä kun se lapsi ei itse osaa, ei pysty eikä kykene mihinkään. Ja huomiohuoran yleisö huokailee ihastuksesta ja kauhistuksesta kuinka vaikeaa tuollakin äitiparalla on tyhmien ja hullujen lastensa takia, mutta hän silti jaksaa uhrautua.
"Äidinrakkaus" voittaa kaiken.
Aloittajan äiti oli sadisti. Mutta aloittajalla on siitä konkreettisia todisteita. Kukaan ei hänen kokemustaan kyseenalaista. Ainoastaan tuhkimoäitien pahoinvoivat lapset tulevat hänelle siitä vittuilemaan kuten tässäkin ketjussa näemme.
Tuhkimoäitien lapset ovat kokolailla puolustuskyvyttömiä äitiensä harjoittamaa sadismia vastaan. Yhteiskunta ei tunnista tuhkimoäitien muodostamaa ongelmaa lainkaan. Tuhkimoäidit ovat suurin syypää siihen miksi Suomi on täynnä uusavuttomia itsetunto- ongelmaisia aikuisia. Tämä vaikuttaa suoraan siihen millainen koko kulttuuri on, ja millä tavoin yhteiskunta toimii. Eli ei toimi. Tuhkimoäidit aiheuttavat vakavia psykologisia vaurioita lapsilleen joista on aikuisenakin vaikea irrottautua.Kiitos sinulle kirjoituksistasi, edelleen...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos sinulle kirjoituksistasi, edelleen...
Täsmennän vielä tätä Tuhkimoäiti- termiä. Pitäisi tämänkin ilmiön olemassaolo alkaa tiedostamaan paremmin yhteiskunnassa ja suhtautumaan siihen vakavasti kuten päihderiippuvaisiin vanhempiin jo suhtaudutaan. Tuhkimoäidit ovat oikeasti todella toksinen laji äitejä jotka saavat pahaa jälkeä aikaiseksi. Ja heitä on paljon.
Tukimoäidillä tarkoitetaan naista, yleensä perheen äitiä, joka näkee itsensä Disney- sadun Tuhkimona joka ei koskaan päässyt sieltä ilkeiden sisko- ja äitipuoliensa orjuuttamasta kodista pois. Ehkä se prinssi osoittautui joksikin muuksi kuin prinssiksi, tai sitten rooli on omalta äidiltä peritty. Joka tapauksessa Tuhkimo- äiti roolittaa itsensä Tuhkimon kaltaiseksi kotiorjaksi, ja muut perheenjäsenet hän roolittaa Tuhkimon ilkeiksi (tai ongelmaisiksi, tyhmiksi, laiskoiksi, viallisiksi) sisar- ja äitipuoliksi. Vuorovaikutustilanteissa ja muissa elämäntilanteissa ei koskaan ole kyse siitä itse käsillä olevasta tilanteesta. Kaikki tilanteet muodostavat vain näyttämön jossa äiti änkeää itsensä Tuhkimon rooliin, ja kääntelee tilanteet siten että vika on muissa ja hän itse on uhri joka on aina tehnyt kaiken oikein.
Tuhkimoäiti ei harrasta minkäänlaista rehellistä itsekritiikkiä, mutta miestään ja lapsiaan hän kritisoi koko ajan. Itse hän on kaiken kritiikin ulkopuolella. Hän ei kritiikkiä kestä vaikka se olisi miten perusteltua tahansa. Hän itse puolestaan loukkaa aivan häpeilemättä koko ajan muita perheenjäseniään joko suoraan mutta vielä useammin juurikin tällä roolipelillä jota hän pelaa.
Jos lapsille tai muille perheenjäsenille tulee ongelmia, vaikkapa joutuvat koulukiusatuiksi tai rikoksen uhreiksi, Tuhkimolta ei sympatioita heru. Hänestä tulee kateellinen. Kärsiminen on vain Tuhkimon heiniä, hänen omaisuuttaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vanhemmuuden tarkoitus on antaa lapselle sellaiset eväät elämään että hän täysi- ikäisyyden koittaessa on mahdollisimman itsenäinen aikuinen ihminen, hänellä on elämän taidot hanskassa ja hänellä on positiivinen minäkuva.
Ylisuojeleva holhoava äiti ei ole tässä sen parempi kuin aloittajankaan äiti. Kumpikaan ei täytä vanhemman velvoitteitaan. Kumpikin tekee myyräntyötä lastensa elämälle ja minäkuvalle. Aloittajalla on vain se etuoikeus että hän saa helpommin ihmisten sympatiat puolelleen. Hänen ajatellaan olevan selviytyjä. Hän voi suhteellisen helposti kertoa muille kokemuksistaan koska harvoin saa syyllistämistä ja muuta kuraa niskaansa. Lisäksi hän saa helposti apua viranomaisilta ja sosiaalihuollosta josta autellaan itsenäiseen elämään.
Holhoavan uhrautuvan äidin lapset ovat heikommassa asemassa koska vanhempien laiminlyöntien seurauksien katsotaan olevan lapsen omien ominaisuuksien seurausta, hänen oma vikansa. Ylisuojeleva marttyyriäiti nähdään laiskojen ja taakoittavien lastensa uhrina ja uhrautuvana kärsijänä. Hänellä on huonot ja tyhmät lapset joita äitipoloinen joutuu "palvelemaan". Holhoavuus ja ylisuojelevuus on vanhemmilta käytännössä samanlaista toimintaa kuin Munchausen syndrom by proxy- mulkeroiden tekoset. He aiheuttavat tahallisesti lapsilleen ongelmia joko suoraan tai sitten laiminlyönneillä jotta pääsevät huomiohuoraamaan ihmisiltä myötätuntoa ja sääliä itselleen.
Yhteiskunta ei suhtaudu suopeasti uusavuttomiin aikuisiin vaan - kuten ed. kommentoijankin asenteesta näkyy - heitä kohdellaan "'uusavuttomina tumpuloina" ja heistä kasvaa aikuisia jotka uskovat itsekin olevansa tyhmiä. Holhoavan ylisuojelevan äidin lasten elämä menee suuremmalla todennäköisyydellä pilalle kuin aloittajan tapauksessa. Holhoamista ei pidetä väkivaltana ja lasten kaltoinkohteluna vaikka se on juuri sitä. Holhoava äiti loukkaa lapsiaan koko ajan. Pienestä pitäen holhoavan vanhemman lapsi oppii olevansa tyhmä, laiska ja saamaton, vanhemmilleen taakka. Vain äiti osaa kaiken, lapsi ei osaa mitään. Uhrautuja ei kunnioita ketään, on täynnä itseään ja nauttii lastensa aiheuttamasta "kärsimisestä". Ylisuojeleva äiti on huomionhakuinen, täynnä itseään ja täyttää lasten kustannuksella vain omaa itsekästä holhousviettiään. Hänelle tulee itselleen siitä hyvä fiilis, lasten fiiliksistä viis.
Tämä on oikeastaan rahvaan suomalaisen äidin arkkityyppi. Asenne omia lapsia kohtaan on joka tapauksessa kusipäinen. Joskus asennevamma näkyy noin suoraan kuin aloittajan äidillä. Vielä useammin se on naamioitu huolenpidoksi ja rakkaudeksi.Tässä on muuten hyviä vinkkejä miten päästä eroon opitusta avuttomuudesta jonka ns. covert narsisti vanhempi tai muu lähipiirin henkilö aiheuttaa.
https://www.youtube.com/watch?v=sT1CuSAMsjo
Sen sijaan että vittuilette täällä toisille joilla oli eri tavalla paskat vanhemmat olisi hedelmällisempää opetella olemaan ymmärtäväisempi sekä muita että itseä kohtaan. Uusavuttomuus on väkivallan seurausta myöskin joten siinä ei ole mitään hävettävää. Se ei ole persoonallisuuden piirre. Siitä voi oppia pois. Tietoisuutta covertista narsismista ja sen seurauksista pitäisi lisätä samoin kuin lasisen lapsuuden eläneiden tilanne jo pääpiirteittäin tunnetaan.
- valita
Rankka on lapsuutesi ollut,mutta sinusta kasvanut näköjään kunnon ihminen, Muista , että et syyllistä itseäsi tapahtuneesta, ethän ole voinut vanhempiasi valita.Voisitko etsiä isäsi sukulaiset esiin. Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja hyviä ihmissuhteita paikkaamaan onnetonta lapsuuttasi.
- slkfjslkfjsl
Ihmeellisiä psykopaatteja löytyy suomalaisista naisista...! Pitäisi kieltää äitiys niiltä!
- ///
Saat olla todella ylpea itsestasi!
Tee kaikkesi etta saat aitisi pyyhittya pois muistipankistasi. Jos tarvitsee, valta yhteydenpitoa siskoosi, hanella nakojaan ei ole mitaan kuulemisen arvoista sanottavaan.
Tuo sopii kaikkiin ihmisiin: jos heidan suustaan satelee aiheettomia syytoksia tai ilkeyksia, on parasta valttaa sellaisia olentoja kaikin voimin.
Sinulla on oma elama, ollut jo monta vuotta, jatka samaan tyyliin ja suuntaa ajatuksesi tervellisille urille. Jos kuitenkin kaipaat aitihahmoa, tiedatko, vahusten kodeissa on niin paljon yksinaisia ihmisia, jotka todella arvostaisivat seuraasi ja jopa sina heidan! - Eve(-_-)
Taidat tietää itsekin ettei tuo ole totta, joten jätä ensikerralla kirjoittamatta, ellet osaa kirjoittaa asiaa.
Luulenpa että nyt on enemmän kyse Oltermanni-Mehu-episodista...!- alkoholistin lapsi
..isälläni oli puukko olohuoneen pöydän alla veljeäni varten. Itse lähdin kotoa, kun isä kävi kännissä kimppuuni. Lapsuudestani muistan äidin isot mustelmat ja veljeni verta vuotavan korvan.
Kukaan ei puuttunut perheemme asioihin, enkä kenellekkään uskaltanut niistä puhua. Viikonloput vietin kavereiden luona.
Jollekkin ihmisille on helpompaa pitää näitä juttuja satuina, todellisuudessa tällainen on alkoholistien lapsille arkipäivää. - tuollainen.
Onko mieleesi tullut, ettei kaikissa perheissä eletä mitään paratiisia, vaan helvettiä?
- elämä olla
tuollainen. kirjoitti:
Onko mieleesi tullut, ettei kaikissa perheissä eletä mitään paratiisia, vaan helvettiä?
Tosi on. Monessa kodissa tosiaan vallitsee kiusanteko ja kärsimys. Eipä sitä ulkopuoliset usko, kun vaan fasadi pidetään kunnossa ja "näytellään" kunnon perhettä.
Läsytys ja turpiinvetäminen alkaakin vasta sitten,kun vieraat lähtevät pois.
- Uhri itsekin
Oma lapsuuden ajan ystäväni hakattiin hyppynarulla jo pienestä pitäen. Kun hain häntä ulos ja kaupungille sai tämä äiti raivareita ja alkoi fyysinen pahoinpitely,joka jatkui vuodesta toiseen. Tämä äiti soitteli tyttären perään usita kertoja päivässä jopa tämän ystäville.
Kun olin kerran yötä heillä ja olimme ravintolailtaa viettämässä, niin tulin jo aikasemmin kotiin kuin tämä tytär. Alkoi kamala raivoaminen ja ravaaminen ikkunoista toiselle , olimme jo sentään kolmikymppisiä, emme teinejä enään. Tätä tapahtui niin usein, että minullakin jäi pahat henkiset ruhjeet , koska tästä tyttärestä kehkeytyi itsestään todella itsekeskeinen narsisti, joka harrasti henkistä väkivaltaa mua kohtaan.Tajusin kuitenkin pistää välit poikki häneen.
Mitä hyvää seuraa psykopaateista? Heitä löytyy niin miehistä kuin naisistakin ja olen itse saannut kokea läheltä noiden hirviöiden käyttäytymistä jätten pahat arvet mieleeni. Ja te jotka väitätte, että tälläisiä ihmisiä ei ole, ette ole itse nähnyt ja joutunut tekemisiin näiden kanssa. Nämä tarinat eivät ole keksittyjä ,vaan totta monessa perheessä. Älkää ihmiset hyvät menkö halpaan,jos teille näytetään vain hieno ulkokuori ihmisistä ja heidän elämästään. Ette voi tietää mitä helvettiä monet elävät.- ihan puukolla, eve
oot kyllä out of kaikesta, joku s-tanan hieno, et voi tajuta mitä Suomi-rakas voi lapsissaan kantaa ja vanhemmissa. mitä v....n elämää tämä nykyisin on ja voi olla!
Eli, uhri itsekkin, kyllä tiedän nuo jutut ja monet vieläkin pahemmat jutut!
Se on ihan älytöntä hommaa!
Tiedän nuoremmista ja just teistä vähän vanhemmista ja kaikista noista!
Jos pitää tietää lapsien jutut ens yönä ja sitten teidän vanhempien raivojutut, onhan meillä kestämistä teidän kanssanne, nyt ja aina!
Voi hyvät ihmiset, eläkää oikein tekin, jos mnuutkin osaavat!
- ------
Tämän tekstin luettuani menin ihan hiljaiseksi. On todella surullinen tarina mutta sinä olet vahva ihaminen, se paistaa tekstin läpi. Onnea sulle ja olet tenhyt kaikki oikeen. Saanu lopulta sen mitä ansaitset!!
- kohtalotower
Tuo on niin väärin ja tiedän täsmälleen miltä sinusta tuntuu. Äitini yritti samalla myös lavastaa minua usein asioihin joita en tehnyt ja jouduin suurin ongelmiin siitä syystä. Paras mitä sinulle tarjotaan on kaikille suomen köyhimmille suotu ajatus: muualla maailmassa voidaan huonommin. Voimia!
- Anonyymi
Sellainen äiti minullakin oloja vielähuora
- Anonyymi
Äitini onkuollutjavieläkin vihaan sitä
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.34887601 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!
Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit12571Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill692348- 1791955
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä161532Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie91381- 1121337
Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181811320RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j601310Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j421217