Osaatko myöntää virheesi? :)

Myönnän virheeni ja osaan pyytää anteeksi.
Eikä se yleensä edes ole vaikeaa..:)

Kuin Hercule Poirot ja Paavo Väyrynen. Edellinen sanoi erehtyneensä kerran melkein 30 vuotta sitten ja jälkimmäinen on sanonut kyllä pystyvänsä virheen myöntämään, jos sellaisen joskus tekee.

liiankin hyvin.

Turhan usein tulee myönnettyä ja pyydettyä anteeksi vaikkei olisi syytäkään.

Mitäpä sitä ei tekisi harmonian hyväksi..?

Niin, ja vielä helpommin annan anteeksi.

nuorempana on välillä ollut vaikeuksia myöntää omia virheitä, mutta nyt jo pystyn helpostikin myöntämään kaiken.

Läheisille annan helposti anteeksi. Ei mulle kukaan niin pahaa ole tehnytkään, ettenkö sitä olisi pystynyt antamaan anteeksi, eikä nyt heti ainakaan tule mieleen mitään mikä olisi ylitsepääsemätön juttu... Koska kaikkihan tekee virheitä ja erehtyy ja jokainen kai kärsii omatuntonsa avulla niistä itse. Mun mielestä vilpitön anteeksipyyntö siis riittää.

Anteeksipyytäminen onkin sitten vaikeampaa, mutta kyllä yritän aina tehdä sen jos tiedän tehneeni väärin.

myöntää virheeni ja sen jos olen väärässä. Mun mielestä anteeksi antaminen on monesti helpompaa kuin anteeksi pyytäminen. Minulla kyllä tahtoo olla välillä niin, että itse tulee aina pyydettyä anteeksi vaikka ei olisikaan itsellä aihetta pyytää

Kuin sie jaksat ain utsii toisten asioita,ja vastaisit itte ensin omaan kyssiksees,niinhän"harppekin"tekee.Mie oon kyl kana aika huono vähä joka suhteesmut anteeks mie pyyäntaas kerran kun sinnuu tölövin.

Teitysti tilanteesta. Virheeni osaan kyllä myöntää ja siitä opikseni otan etten tee samaa virhettä uudelleen. Näkemyksissäni osaa kyllä joustaa edellyttäen et olen väärässä tai toinen esittää hyvät perustelut omalle väittämälleen.

Anteeksi pyytäminen sekä antaminen ei koskaan ole helppoa, ainakaan pyytäminen antaminen on vähän helpompaa. Anteeksi osaan kyllä antaa mut pyytäminen on vähän niin ja näin, sitä tulee kyllä kierrettyä vähän liikaakin. Osittain kuitenkin koska aikas harvoin joudun pyytämään anteeksi.

Kaikki on kuitenkin niin kiinni tapauksesta ja tilanteista. Itsellänikin on ollut tilanteita missä toiselle tuskin annan koskaan anteeksi.

Osaan myöntää virheeni, en juurikaan jousta näkemyksissä ja anteeksipyytäminen on hieman helpompaa kuin antaminen. Riippuu keltä pitäisi pyytää tai antaa, jos se on joku sukulainen niin homma käy helposti muitten kohdalla taas ei juurikaan onnistu ollenkaan.

jotain, mitä ei tiedä. Onko virhe aina virhe? Se kun tietäisi, voisin myöntääkin virheeni. Virheistäni olen kuitenkin aina oppinut. Onko ne virheet sittenkään virheitä? Mutta huonon käytöksen, väärän kohtelun ja muun vastavaan myönnän kun huomaan syyllistyneeni sellaiseen. Se ei ole vaikeata. Eikä anteeksi voi antaa sellaiselle, joka ei pysty antamaan anteeksi itselle. Voihan toki sanoa, että antaa anteeksi ja voi pyytää anteeksi mutta sanahelinäksi se kuitenkin usein taitaa jäädä. Paras anteeksianto on olla syyllistämättä ja paras anteeksipyyntö on olla tekemättä tekoa, mikä johti anteeksi pyytämiseen, uudelleen.

jos se on, niin sitten voi epäillä onko anteeksipyyntö tai anto vakavasti otettava lainkaan.

ja sitten joskus tuntuu että parisuhteessa ei muuta teekään kuin virheitä, teki sitten niin tai näin. Tuo oli kyllä helppo myöntää :)

Virheettömiä me nyt harvoin olemme, ja siltä pohjalta jos osaa suhtautua muihinkin, niin anteeksiantokin yleensä onnistuu, joskus jopa itselle.

jos tule töpättyä tai toista loukattua niin
helposti tulee anteeksi pyydeltyä
ja kuulemma joskus
turhaankin ja varmuuden vuoksi...

anteeksi antaminenkaan ei niin vaikeaa ole... kuin unohtaminen..

Myönnän virheeni.

Näkemyksiäni en paljasta.

Anteeksi en pyydä enkä anna.

Se ei ole vaikeata vaan mahdotonta.

että suurimman osan mielestä on helpompaa antaa anteeksi, kuin itse saada anteeksi. Onkohan vähän epäloogista? Siis, mikäli itse osaa myöntää virheensä ja pyytää anteeksi, niin miksi sitten omat virheet ovat sellaisia, että niitä olisi vaikea saada anteeksi? :)