Minä olen viime aikoina kirjoitellut tänne tuntojani mm siitä, että olen täysin varma että minulla ei koskaan ole suhdetta kenenkään kanssa. Kieltämättä kirjoituksissani on ollut melko vinkuva mentaliteettisilläkyllä sitä on aina sisimmissään ajatellut että jos sittenkin... Kuitenkin, aiemmin tänään tapahtui sellaista joka saattoi kääntää elämäni suunnan ja kenties pikkuhiljaa vihdoinkin osaan laittaa tämän koko asian pois päiväjärjestyksestä.
Nimittäin kun päivällä pitkästä aikaa tapasin yhden vanhan tutun niin hänen kanssaan keskusteltuani ajatukseni asettuivat varsin omaan suhteellisuusluokkaan. Tämä vanha tuttuni,jota on elämä vienyt melko tavalla eri suuntaan kuin minua, oli aina koulussa minua heikommin menestyvä mutta muuten hänen käytännöntaitonsa elämässä ovat olleet monta luokkaa parempia kuin mitä minulla on ollut. Vaikka minulla parempi yo-todistus aikoinaan olikin niin olen aina jotenkin katsonut häntä ylöspäin ja kuunnellut mitä hänellä on sanottavaa silläuseinmiten hän puhuu asiaa.
Hän on vastikään eronnut pitkästä suhteesta ja valitettavasti ero on ollut myrskyisä; Hän riitelee lastensa tapaamisoikeuksista sillä nainen tekee kaikkensa estääkseen lasten isää tapaamasta lapsiaan. Totta kai hänellekin omat lapset ovat tärkeintä mitä maailmassa voi olla eikä hän osaisi kuvitella elämää nyt ajatusleikillä, että "entäs jos heitä ei olisi olemassa"
Kun kerroin hänelle omasta tilanteestani ja omista tunnoistani niin hän oli sitä mieltä, että kenties minä en itse ymmärrä sitä mutta todellisuudessa minä olen onnenpekka ja koska hän kuitenkin minut tuntee vuosien varrelta niin hän on sitä mieltä, että minun kaltaiselle ihmiselle nykyinen tilanteeni on sittenkin se parhaiten sopiva. Hän kehotti minua yrittämään pysytellä tällä tiellä niin kauan kuin mahdollista sillä vaikka hän itse onkin elänyt toisenlaisen elämän niin minun kohdallani hän ei osaa kuvitellakaan mitään muuta elämäntapaa. Ei hän täsmentänyt mitä tarkoitti mutta ymmärsin varsin hyvin sillä noin minäkin olen ajatellut. No, hän käytti sanoja "mahdollisimman pitkään" kun kehoitti minua pysymään valitsemallani tiellä. No, omalla kohdallani mahdollisimman pitkän taitaa tarkoittaa nimenomaan loppuelämää.
Hän kertoi kaikenlaisia juttuja kuinka myrskyisä hänen suhteensa avovaimonsa kanssa oli ollut. Hän kertoi myös edellisistä suhteistaan ja vanhempana ja kokeneempana osasi tehdä joitakin analyysejä vaikeuksista millaisia suhteessa elävät ihmiset väistämättä kohtaavat. Hänen luetellessaan muutamia esimerkkejä niin suurin osa oli sellaisia että itse en osaisi kuvitellakaan jaksavani moisia joten siinäkin mielessä omalla kohdallani asiat ovat sittenkin tainneet loksahtaa sillä tavalla kohdalleen kuten ne minun tapauksessani parhaiten on ajateltavissa.
Jotenkin sielun puhdistava kokemus. Tuli sellainen olo että näin on parempi ja vaikka toiset ihmiset elävät täysin toisenlaisen elämän niin minun ei ole sellaisen perään viisasta edes vinkua sillä sellainen elämä ei minulle tarjoa samoja asioita kuin muille ihmisille.
Kaveri itse ei ole luopunut toivosta löytää uusi suhde entisen kariutuneen tilalle. Kuitenkin, vaikka kouluaikoina kavereita oltiinkin niin hän on niin erilainen ihminen kuin minä.
Nimittäin kun päivällä pitkästä aikaa tapasin yhden vanhan tutun niin hänen kanssaan keskusteltuani ajatukseni asettuivat varsin omaan suhteellisuusluokkaan. Tämä vanha tuttuni,jota on elämä vienyt melko tavalla eri suuntaan kuin minua, oli aina koulussa minua heikommin menestyvä mutta muuten hänen käytännöntaitonsa elämässä ovat olleet monta luokkaa parempia kuin mitä minulla on ollut. Vaikka minulla parempi yo-todistus aikoinaan olikin niin olen aina jotenkin katsonut häntä ylöspäin ja kuunnellut mitä hänellä on sanottavaa silläuseinmiten hän puhuu asiaa.
Hän on vastikään eronnut pitkästä suhteesta ja valitettavasti ero on ollut myrskyisä; Hän riitelee lastensa tapaamisoikeuksista sillä nainen tekee kaikkensa estääkseen lasten isää tapaamasta lapsiaan. Totta kai hänellekin omat lapset ovat tärkeintä mitä maailmassa voi olla eikä hän osaisi kuvitella elämää nyt ajatusleikillä, että "entäs jos heitä ei olisi olemassa"
Kun kerroin hänelle omasta tilanteestani ja omista tunnoistani niin hän oli sitä mieltä, että kenties minä en itse ymmärrä sitä mutta todellisuudessa minä olen onnenpekka ja koska hän kuitenkin minut tuntee vuosien varrelta niin hän on sitä mieltä, että minun kaltaiselle ihmiselle nykyinen tilanteeni on sittenkin se parhaiten sopiva. Hän kehotti minua yrittämään pysytellä tällä tiellä niin kauan kuin mahdollista sillä vaikka hän itse onkin elänyt toisenlaisen elämän niin minun kohdallani hän ei osaa kuvitellakaan mitään muuta elämäntapaa. Ei hän täsmentänyt mitä tarkoitti mutta ymmärsin varsin hyvin sillä noin minäkin olen ajatellut. No, hän käytti sanoja "mahdollisimman pitkään" kun kehoitti minua pysymään valitsemallani tiellä. No, omalla kohdallani mahdollisimman pitkän taitaa tarkoittaa nimenomaan loppuelämää.
Hän kertoi kaikenlaisia juttuja kuinka myrskyisä hänen suhteensa avovaimonsa kanssa oli ollut. Hän kertoi myös edellisistä suhteistaan ja vanhempana ja kokeneempana osasi tehdä joitakin analyysejä vaikeuksista millaisia suhteessa elävät ihmiset väistämättä kohtaavat. Hänen luetellessaan muutamia esimerkkejä niin suurin osa oli sellaisia että itse en osaisi kuvitellakaan jaksavani moisia joten siinäkin mielessä omalla kohdallani asiat ovat sittenkin tainneet loksahtaa sillä tavalla kohdalleen kuten ne minun tapauksessani parhaiten on ajateltavissa.
Jotenkin sielun puhdistava kokemus. Tuli sellainen olo että näin on parempi ja vaikka toiset ihmiset elävät täysin toisenlaisen elämän niin minun ei ole sellaisen perään viisasta edes vinkua sillä sellainen elämä ei minulle tarjoa samoja asioita kuin muille ihmisille.
Kaveri itse ei ole luopunut toivosta löytää uusi suhde entisen kariutuneen tilalle. Kuitenkin, vaikka kouluaikoina kavereita oltiinkin niin hän on niin erilainen ihminen kuin minä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Luoja, että ihmiset osaa olla joskus yksinkertaisia. Tottakai sinä itse parhaiten tiedät, mitä haluat, mutta älä anna kenenkään mielipiteiden vaikuttaa ajatusmaailmaasi, niin kuin nyt näyttää tapahtuneen. Mies joka on juuri eroamassa, ei todellakaan ole mikään paras neuvonantaja. Hän on mokannut oman liittonsa ja siksi neuvot ovat katkeran miehen. Eroon tarvitaan aina kaksi. Kovin helposti ei kukaan ihminen, joka on perheen perustanut, halua erota - oli mies tai nainen. Todellisia syitä et voi tietää, vain yksipuolisen totuuden ja niitä riittää kaikilla eronneilla. Jos sama ihminen useamman kerran joutuu hankaluuksiin naisten kanssa parisuhteissaan, on hänen itsensä aika katsoa peiliin ja miettiä omia tekemisiään miksi niin käynyt hänen kohdallaan. Älä ota esimerkiksisi vain yhden ihmisen kokemuksia, sillä onnellisia suhteitakin on.
Mitä sinuun tulee, ei koulukaverisi voi tulla sanomaan, että sinun on parempi olla yksin. Kyllä ihminen tarvitsee ihmistä. Jos siltä tuntuu, ettei viitsi etsimäälä etsiä, ei kannata, mutta ei kannata myöskään laittaa vastaan, jos se oikea joskus tuleekin vastaan. Et tiedä mitä menetät, jos et ole rakkautta kokenut, mutta jokaiselle on joku jossakin ja kun kerran koet tosi rakkauden, ymmärrät, että se on yksi elämän tärkeimpiä asioita. Kun on ikänsä "syönyt vain kaurapuuroa, ei voi tietää miltä maistuu mannapuuro ja mansikka". sitä se rakkaus on laulun sanoja lainatakseni, "mannapuroa ja mansikkaa". Ihmiset, jotka ovat joskus pettyneet rakkaudessaan, jaksavat siitä huolimatta sitä etsiä ja toivoa uudestaan juuri siksi, että se on tavoittamisen arvoista.
Tuo on just sitä paskapuhetta jolle minä olen allerginen, että "jokaiselle on joku jossain","jos ei ole kokenut rakkautta..." ym vitun typerää paskaa joka ei minua kosketa. Sori, ei minulla mitään sinua vastaan ole mutta minua vaan vituttaa tuollainen typerä lässynlässyn. Kyllä minä itsekin olen ihan ilman kaverin neuvojakin ollut jo vuosikausia tätä mieltä mutta vilpittömän ulkopuolisen suusta kaikki kuulostaa niin paljon selvemmältä.
Minulle ei ole olemassa mitään ns oikeata joten just tuo ihmisten jatkuva lässyttäminen saa minut näkemään punaista. Joillekin ihmisille vaan tietyntyylinen tapa elää on sittenkin se paras.
Oletpa röyhkeä, kun vastaat noin epäkohteliaasti. Miksi ylipäätään kirjoitat tänne, jos et siedä vastakaikua?
Tietysti saat olla yksin, jos niin haluat, mutta voit olla varma, ettei sinun tarvitse, jos muutat mielesi. Tuntuu tosin siltä, että ainakin tällä hetkellä haluat kieriskellä ylhäisessä yksinäisyydessäsi. Ethän kuitenkaan tosissasi usko, että vanha koulukaveri oikeasti tietäisi, mikä sinulle sopii. Jos hänen mielipiteensä nyt sattuu sopimaan yksiin omasi kanssa, sen parempi. Ihmettelen tosin, miksi kirjoitat siitä tänne ja vielä noin aggressiivisella asenteella...
Mikä tarve sinulla itselläsi on alkaa kyseenalaistamaan toisten mielipiteitä? Kyllä minä itse tiedän mikä minulle on se paras vaihtoehto joten mitä helvettiä sinun tarvitsi alkaa lässyttää noita kliseitäsi? Sinun elämäsi on varmaan aivan erilaista kuin minun joten et sinä voi sanoa, että minun elämäni tulisi olla kuten sinun.
Äsken vielä, ennen sinun lässynlässynviestiäsi, minulla oli harvinaisen hyvä olo mutta nyt taas alkoi tympäisemään.
Haista kuule pitkä vee, sori vaan kun sanon näin ilkeästi, sillä kyllä tässä on aika monta vuotta oltu ihan itsekseen joten kyllä siihen yksinoloon on alkanut tottua joten tuollaiset puheet, että "ei tarvitse olla yksin jos muutat mielesi" ovat niin tietämättömän ihmisen paskapuhetta kuin olla ja voi.
Minkä takia sun piti pilata mun hyvä olo? Meinaan, minulla oli hyvä olo ennen kuin luin tuon sinun typerän viestisi.
Huomaa, etten minä kirjoittanut ensimmäistä kommenttia, vastasinpahan vain sinun epäkohteliaaseen vastineeseesi ja satuin olemaan samoilla linjoilla ensimmäisen vastaajan kanssa.
Pointti on nimenomaan siinä, ettei kukaan voi tehdä sinun elämällesi muuta kuin antaa mielipiteitään. Mielipiteisiin jokaisella on oikeus, niin koulukaverillasi kuin meillä muillakin. Lisäksi suoraan sanottuna minua esimerkiksi ei voisi vähempää kiinnostaa, aiotko olla koko loppuikäsi yksin vai et - en edes tunne sinua. Jos haluat kertoa elämästäsi Internetissä keskustelupalstalla, varaudu siihen että kirjoitukseesi ja elämänvalintoihisi voidaan ottaa kantaa.
Siivoapa siis suusi ja hengitä pari kertaan oikein syvään, että saisit olosi paremmaksi etkä loukkaisi muita ihan turhaan. Minun puolestani saat elää elämäsi ihan yksinkin, mutta suosittelen nyt kuitenkin hankkimaan ensi alkuun vaikka lemmikin, siitä on iloa ja seuraa. Vai ärsyttääkö ehdotukseni liikaa?
Olen se ensimmäisen viestin kirjoittaja, ja vastaan vielä, vaikka vaikutatkin idiootilta luuserilta, koska olet itsesäälissä rypevä ja törkeyksiä lateleva tollo. Metsä vastaa niin kuin sille huudetaan. Kieriskele yksinäisyydessäsi jos niin haluat. Olet sen itse ansainnut käytökselläsi. Omanhan elämäsi. Mitä sitä tänne edes valitat, jos ei saa vastata. Kun olet vanha ja sairas, silloin yksinäisyys tuntuu vieläkin kurjemmalta ja alkaa miettiä ohi mennettä elämää, kun ei uskaltanut elää. Onhan näitä tapauksia nähnyt ihan tarpeeksi ja voin sanoa, että yhtään onnellista yksinäistä vanhusta en ole eläissäni nähnyt.
No niin, tulihan se sieltä eli idiootti luuseri, eli se syy. Joten mikä tässä enää on epäselvää? Minua vaan ärsytti sinun lässyttävä typerä viestisi sillä et tiedä mistä puhut. Ihan samantekevää, pilasit minun hyvän tuuleni mutta miksi sinun piti tehdä se? Miksi et voinut kirjoittaa jotain vaikka että: Onnea valitsemallasi tiellä tms niin olisin sanonut, että kiitos enkä olisi vaikuttanut idiootilta luuserilta? Mutta kun sun piti alkaa analysoimaan sellaisen ihmisen elämää jota sinä et edes tunne, mitä itse en ikinä tekisi, sillä jokaisella on ihan omat ajatusmaailmansa.
Mutta sainpas sinut vakuuttuneeksi perimmäisestä sanomastani eli siitä, että minulle ei todellakaan ole tässä maailmassa yhtään ketään joten suksi lässytyksinesi niin pitkälle kuin pippuri kasvaa!
Siis oikeasti, mene lääkäriin jos sulla on noin paha olla. Tietenkään sulla ei ole ketään, jos provosoit ihmisiä tolla lailla. Jos aiot olla kanssakäymisessä muiden kanssa, sun täytyy hyväksyä se, etteivät muut aina reagoi niin kuin toivoisit. Et voi olettaa, että sulle vastattaiisiin automaattisesti "onnea valitsemallesi tielle". Jos haluat elämääsi jonkun, älä rakenna tämän ihmisen roolia valmiiksi elämääsi, sillä sellaista ei kukaan voi täyttää. Anna ihmisille lupa elää omaa elämäänsä omine ajatuksineen, tunteineen ja mielipiteineen. Kiinnitä myös huomiota aggressiiviseen asenteeseesi, kenestäkään kun ei ole kiva olla kroonisesti vihaisen tyypin kaveri. Muuten olen kyllä varma että olet ihan mukava.
Luuletko sinä, että minä live-elämässä tällaista tekstiäihmisille päin naamaa latelen? Kyllä täällä netissä saa onneksi pahemmat vittuuntumiset purkaa.
Kyllä minä silloin tällöin yhden yön juttuja saan kun valehtelen itsestäni ummet ja lammet. Jos en valehtelisi niin silloin minulla ei olisi edes niitä yhden yön juttuja ja olisin entistä enemmän vittuuntunut. No, tulevaisuudessa tilanne muuttuu joten tulen olemaan maksullisten naisten vakioasiakas joten se siitä mutta jos vaihtoehto olisi se, että olisin jonkun keski-ikäisen naisen kanssa naimisissa niin en minä sellaistakaan haluaisi.
Tulet sitten varmasti aina olemaan yhtä onnellinen ja elämääsi tyytyväinen kuin tälläkin hetkellä. Itsepä elämäsi elät ja rakennat. Masentavaa kuulla että maailmassa on noin masentuneita ihmisiä.
Tiesitkö muuten ettei Internet ole vain joku kone. Tännekin kirjoittavat ihmiset, ei mikään kone. Kun purat vittuuntumisesi täällä, se koskettaa muita ihmisiä. Se on siis vähintään yhtä törkeä keino purkaa vituuntumistaan kuin kadulla ihmisten kiusaaminen. Koeta hankkia vähän empatiakykyä niin live-elämisesikin voi parantua. Vittuuntunut asenne käy ilmi myös tosielämässä, vaikka yrittäisikin valehdella.
Suosittelen edelleen sitä lemmikkiä - tosin siihenkään ei saa purkaa niitä aggressioita, sitä varten täytyy löytää jokin toinen keino. Kaikilla muillakin ihmisillä muuten on vaikeaa ja inhottava olo välillä, mutta se ei oikeuta olemaan vittumainen muita kohtaan. Ota vastuu itsestäsi, älä odota että joku tulisi muuttamaan vittumaisen elämäsi, sillä siinä olet kyllä ihan oikeassa että niin ei tule koskaan tapahtumaan (vaikka jonkun vierellesi löytäisitkin). Voisin toivottaa sulle onnea matkaan, mutta olet olut niin inhottava, etten taida viitsiä.
Arvaa mistä johtuu, ettei mun tarvitse valehdella kun tapaan uusia ihmisiä?
Minä en ole sellainen ihminen jolle lemmikit sopisivat sillä ne vaativat huomiota ja huolenpitoa.
Ensimmäisen viestin kirjoitettuani olin harvinaisen hyvällä tuulella sillä noinhan asia kohdallani oikeasti on kuten ensimmäisessä viestissäni kirjoitin ja koulukaveri joka tuntee minut vuosien takaa on myös sitä mieltä.
Se mikä sai minut kilahtamaan on toi vitun typerä vastaanjankuttaminen sillä minun kohdallani tuollaiset lätinät eivät pidä paikkaansa. No, onneksi sinäkin viimein huomasit miten vittumainen ihminen olen. En ole aina ollut näin vittumainen vaan vuosien kokemukset ja pettymykset ovat minusta tällaisen tehneet. Kuitenkin, vaihtoehtoa ei ole muuta kuin tiettyyn ikään asti itsestä valehteleminen että saa yhden yön seuraa ja sen jälkeen maksulliset naiset. No, onneksi minulla on hyväpalkkainen työpaikka. Kuten sanoin, en minä mitään keski-ikäistä kumppaniakaan haluaisi.
Hermo menee aina jääräpäisten ihmisten kanssa. Sanoin että olet ollut inhottava, mutta se on ihan oma valintasi. Jos haluat olla inhottava ja vittumainen, varaudu siihen että sinua kohdellaan sellaisena. Kukaan ei ole perusluonteeltaan 'vittumainen'.
Minullakin on takana erilaisia kokemuksia ja pettymyksiä vuosien varrelta, mutta olen päättänyt, etten anna vittumaisten, huonotapaisten ja ajattelemattomien ihmisten lannistaa minua. Minä elän maailmassa, jossa ihmiset ovat lähtökohtaisesti hyviä ja asiat sujuvat. Se ei ole totuus, vaan päätös, joka osoittautuu oikeaksi kaikella tapaa.
Minullakin on ystäviä, jotka pelkäävät olla yksin, mutta vielä enemmän olla jonkun kanssa. Hekin selittelevät asiaa niin, etteivät halua olla epätyydyttävässä suhteessa. Tyytymätön ihminen on aina epätyydyttävässä suhteessa - nimenomaan niin päin eikä niin, että epätyydyttävässä suhteessa oleva ihminen on aina tyytymätön.
En ole koskaan oikein ymmärtänyt, mitä tarkoittaa se, että jollei rakasta itseään, ei voi rakastaa muita. Nyt se alkaa valjeta minulle, kiitos sinun. Miksi inhoat itseäsi niin paljon että haluat kieltää itseltäsi kaiken onnen (sillä ihminen, joka kieltää muut ei voi olla onnellinen)?
Minusta sinä vaikutat fiksulta, mutta pohjattoman onnettomalta ja pelokkaalta tyypiltä. Muista ihan oikeasti, että olet se, joka haluat olla. Yksikään ihminen sinua lukuunottamatta ei voi parantaa oloasi tai muuttaa elämääsi.
Älä sorru lapsellisuuksiin, joiden mukaan et haluaisi keski-ikäistä kumppania. Jokainen meistä haluaa rakkautta, ja siitä tässä on kyse.
Haista nyt jo pitkä vee analyyseinesi! Minä mielummin todellakin tyydyn loppuiän yksinäisyyteen tai ilolintuihin mielummin kuin joihinkin helvetin keski-ikäisiin kurppiin. Kun katselen jotakin keski-ikäistä pariskuntaa jossa äijällä on joku vuosia sitten parhaat päivänsä nähnyt muija vierellään niin ihan ok jos se äijä itse moista haluaa mutta minä en sellaista ikinä halua, en edes silloin kun itse olen sen ikäinen. Mielummin leikkaisin itseltäni pallit pois.
Miksi sinun taas piti vastata? Minä olin jo valmis antaa tämän asian olla mutta sinulla on jokin ihme tarve saada viimeinen sana.
Siis, mikä tuossa minun ensimmäisessä viestissä oikein oli vikana että sinä et sitä voinut hyväksyä vaan piti alkaa väittää vastaan. Se oli ihan vilpittömällä mielellä kirjoitettu ja hyvällä tuulella. Nyt, kiitos sinun, hyvä tuuli on pelkkämuisto vaan. Tätä vänkäämistä ei ikinä olis tapahtunut jos olisit antanut asian olla.
Ja voi vittu tuota sinun akkojen kyökkipsykologiaa! Lässynlässyn sanon minä!
Ja sanottakoon taas kerran, että oikeassa elämässä et minua näiden tekstien kirjoittajaksi ikinä tunnistaisi. Kyllä minä osaan vetää rajan sen välillä miten minä oikeassa elämässä käyttäydyn ja mitä minä tällaiselle pilipalipalstalle kirjoittelen.
Niin, ja kyllä minä itseäni rakastan, mutta minä olenkin ainoa joka niin tekee. Ihan oikeasti, sinä et minua tunne etkä tiedä mitä mitä minulla on takana joten säästä nuo vitun latteat viisastelusi! En tiedä minkä ikäinen täti olet mutta mene tunkee sitä dildoa pilluusi ja jätä minut jo vihdoin rauhaan!
Scary. REALLY scary.
miksi ihmeessä sinun täytyy väkisin tunkea omia ajatuksiasi ihmiselle, joka omassa viestissään kertoo, kuinka vihdoin on löytänyt rauhan oman parisuhteettomuutensa kanssa???
Omassa viestissä haukut häntä yksinkertaiseksi, ja ihmettelet sitten, miksi sinulle vastataan inhottavasti. Minä en ihmettele.
Jos sinä olet sitä mieltä, että ihmisellä tarvitsee olla joku, ei se tarkoita sitä, että se on jollekulle toiselle oikea vaihtoehto. Syyllistyt itse nyt siihen, mistä syytit tuota eronnutta neuvonantajaa: oman maailmankuvasi pakkosyöttämiseen toiselle.
Tiesitkö, että meillä on monenlaisia tapoja tulla onnelliseksi? Yksi tulee onnelliseksi parisuhteesta, toinen itsenäisessä elämästä, kolmas jostain muusta muodosst. Mikään niistä ei ole toistaan parempi.
Yhteiskunnassa on jo riittävän pitkään yritetty tunkea ihmisiä samaan muottiin ja erityisesti sinkut tuntevat sen tuskan, joka syntyy siitä, kun ympärillä olevat naimisissa olevat ihmiset ihmettelevät "mikset ole niinkuin me muut" ja viestittävät siten rivien välistä, että sinussa täytyy olla jotain vikaa.
Menepä peilin ääreen ja mieti omaa käytöstäsi, ennen kuin ryhdyt valittamaan toisten käytöksestä. Sitähän sinä juuri itsekin tuossa peräänkuulutat. Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan. Myös sinulle.
Hanki sisälukutaitoa.
mutta, jos olet eri mieltä, voisitko hiukan tulkita minulle seuraavia lauseita:
"Luoja, että ihmiset osaa olla joskus yksinkertaisia."
"Kyllä ihminen tarvitsee ihmistä."
"Jokaiselle on joku jossakin"
"Ja kun kerran koet tosi rakkauden, ymmärrät, että se on yksi elämän tärkeimpiä asioita."
"Kun on ikänsä "syönyt vain kaurapuuroa, ei voi tietää miltä maistuu mannapuuro ja mansikka".
Se, että tunget em. lauseittesi ympärille "ymmärtäväisiä" ja "avarakatseisia" kommentteja, ei vähennä edellisten lauseiden merkitystä oman maailmankuvan pakkosyöttäjinä.
Siihen liittyen, voisitko kertoa, mihin lähteeseen viittaat, kun kerrot, että kaikille on joku jossain?
Nimittäin se maailma, jossa minä elän on huomattavasti raadollisempi ja valitettavasti kaikille ei ole tarjolla mannapuuroa, puhumattakaan mansikoista. Vaan maailmassa on todellakin ihmisiä, jotka eivät koko elämänsä aikana löydä itselleen sitä oikeaa.
Eivätkö he silloin olisi huomattavasti onnellisempia, jos lakkaisivat etsimästä pakkomielteisesti parisuhdetta elämäänsä ja keskittyisivät nauttimaan niistä lukuisista muista elämän osa-alueista, jotka tuottavat tyydytystä, kuten ystävät, työ, harrastukset jne.
On onni löytää parisuhde, mutta onnelliseksi voi tulla myös ilman sitä.
Herää kysymys.
sille, joka kirjoitti "älä nyt usko ketään ulkopuolista" että niille, jotka häntä komppasivat.
Viestini siis oli:
Älkää ihmetelkö, jos mieheltä menee hermot, kun hänelle yritetään tunkea väkisin näkökulmia, jotka ovat ristiriidassa hänen maailmansa kanssa. Silloin on turha syyttää hermostujaa huonosta käytöksestä.
Esimerkki:
Joku menee ihmettelemään kehitysmaan lapsen laihuutta, ja selittää lapselle, että kaupoissa on hyllyt ruokaa pullollaan.
Syyttäisitkö silloin lasta siitä, että häneltä menee hermot ja hän saattaa sanoa ihmettelijälle rumasti?
Aikuisella, joka alkaa solvata ihmisiä jotka eivät ole hänen kanssaan samaa mieltä, on paljon opittavaa.
Aikuiseksi kasvamiseen ja aikuisena olemiseen kuuluu mm. se, että osaa hillitä käytöstään. Tunteillehan lapsi tai aikuinen eivät kumpikaan voi mitään.
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että alkuperäisen kanssa jankkaaminen oli turhaa, kaikkien kanssa kun ei voi keskustella. Rumasti vastaaminen vaan on todella epäkypsää ja törkeätä.
ilmiö pätee yhtälailla myös aikuisiin.
Lisää esimerkkejä:
Kerro uskovalle, ettei jumalaa ole olemassa.
Kerro lapsettomuudesta kärsivälle parille, että raskaaksi tullaan vain riittävällä harjoittelulla.
Kerro vanhallepiialle, että äitys tekee naisesta vasta täydellisen.
Saatat näissäkin tapauksissa saada aikaan samanlaisen reaktion.
En siis sanonut, että huono käytös on oikeutettua, mutta suosittelin kommentoijia myös itseään miettimään, mikä omassa toiminnassa sai ap:n hermostumaan.
Eli yrittäkää nyt hyvät ihmiset ymmärtää, että jos menette sorkkimaan toisen vahvoja uskomuksia tai niitä arvoja, jotka ovat hänelle tärkeitä, saatatte saada aikaan vihan tunteita.
Vuorovaikutukseen liittyy aina kaksi osapuolta ja syntyneisiin reaktioihin on näinollen aina kaksi vastuullista.
Ap oli juuri löytänyt itsellensä voimaannuttavan perustelun sinkkuudelleen ja halusi sen jakaa meidän kanssamme. Miksi ihmeessä sitä piti alunpitäenkään mennä kyseenalaistamaan? Tuossa kohtaa olisi pitänyt tukea häntä omassa päätöksessään.
P.S. Rumasti vastaamisesta: Mielestäni ei ole myöskään kovin kunnioittavaa syyttää toista yksinkertaisuudesta... Siinä vaiheessa ap oli vielä käyttäytynyt ihan hyvin.
Kaikki aikuiset eivät kasvakaan koskaan aikuisiksi sanan hyvässä merkityksessä, M.O.T.
No, niin tänään on hieman parempi päivä. Sanottakoon, että eilen kirjoittamistani viesteistä avausviestin kirjoitin täysin selvin päin, loput oli hieman maistissa kirjoitettu. Tänään on ollut pekkaspäivä niin eilen tuli pari olvia otettua. Ei sen puoleen, ei olisi pitänyt provosoitua tuossa mittakaavassa mitä olen eilen kirjoitellut.
Kuitenkin, huomaan minkä takia hihat ovat palaneet niin totaalisesti. Ensimmäisen vastaajan oppimestarimainen asenne "sinä olet väärässä, minä olen oikeassa ja minä kerron sinulle missä olet väärässä" sai minut noin kilahtamaan. Koska avausviestini oli autenttinen, siis oikeasti eilen tapasin entisen koulukaverin, joka on tuntenut minut vuosikausia, kyseessä ei siis ollut mikään minun keksimä satu, ja hän sanoi, että tee niin kuin parhaaksi katsot mutta hänen mielestään inä en ole koskaan ollut oikein muuta kuin mitä yhä edelleen olen. Se, että yksi kirjoittaja dissasi viestin niin täysin sai minut moisella tavalla kuohahtamaan vaikka ei olisi pitänyt. Sori ala-arvoinen kielenkäyttöni.
Itse asiaan sen verran, että kyllä kai te ymmärrätte, että jos tällaista miettii että on koko asian suhteen valmis heittämään pyyhkeen kehään ja yrittämään löytämään elämästä muta sisältöä, niin kyllä se vaatii vuosikausien huonoja kokemuksia, pettymyksiä ja paskaa niskaan. Ei kukaan tuolla lailla teini-iästä lähtien ajattele vaan kokemuksista alkaa tehdä johtopäätöksiä. Sitten joku sanoo, että minulla on vain huono asenne ikäänkuin kyseessä olisi jokin hetken päähänpisto eikä vuosien prosessi.
No, myönnän että olen katkera ja kyyninen mutta kuten olen sanonut, niin en minä sitä ulospäin kuitenkaan näytä vaan käyttäydyn kuten kukatahansa muukin mies. Onko se nyt niin vaarallista, jos tällaisella palstalla käy anonyyminä poistamassa höyryjä päästään?
Minä nimittäin olen täysin varma siitä, että minulla ei koskaan tule olemaan suhdetta. Siis, jos alkaisin sellaista peliä, että ihan kuka tahansa kelpaa niin kyllä sitten varmaan onnistuisikin mutta kun ei ihan kuka tahansa kelpaa. Sitä paitsi, vaikka en ole koskaan ollut väkivaltainen tai aggressiivinen naista tai ylipäätään ketään kohtaan niin kyllä minä oman pääkopan liikennettä sen verran tunnen että jos minulla olisi suhde niin olisi suuri mahdollisuus että olisin väkivaltainen, mustasukkainen, vainoharhainen siis sanalla sanoen, kusipääjoten senkin takia itsekin olen sitä mieltä, että ehkä minun kannattaa jo omalta kantiltanikin opetella selainen ajatusmaailma että yksin ollaan loppuikä.
Minulle tuli sellainen olo, että olen tavannut sinut. Voin kertoa, että vieläkään en ole saavuttanut mielenrauhaa. Jäit monella tavalla mieleeni.