Olen ihmetellyt tätä maailman menoa. Yli puolet pareista kohtaa uskottomuutta. Noin puolet solmituista avioliitoista päätyy eroon. Lapsia hankitaan ennen naimisiin menoa ja isäpuoli, äitipuoli, sisarpuoli ja velipuoli on yleisempi käsite kuin ehjä perhe, jolla on yksi ja sama sukunimi postiluukussa.
Avioerojen määrä on ollut merkittävässä kasvussa viimeisten vuosikymmenien ajan. Uskottumuus on lisääntynyt. Aviottomien lasten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Suhteita solmitaan nopeasti ja niistä erotaan ihan yhtä nopeasti. Ei ole lainkaan mahdotonta etteikö jollakin 28 vuotialla olisi ollut jo yli kolmeakymmentä seurustelusuhdetta ennen sen "oikean" löytymistä. Suhteita saatetaan solmia jopa vain siksi, että se sillä hetkellä tuntuu hyvältä ja ei edes oleteta että suhteesta ikinä kehittyisi mitään elämänkestoista kumppanuutta.
Sivusuhteita luodaan täydessä ymmärryksessä siitä, miten väärin se on. Jopa vannotaan sivusuhteen alussa, että en jätä miestäni/vaimoani koskaan, mutta voin minä sinun kanssa tässä silti vähän peliä pitää. Salarakas on jo kaikkien hyväksymä termi ja kaikilla niitä tuntuu olevan.
Parisuhteessa pitää suoriutua paremmin kuin ennen. Miesten ja naisten tasa-arvo on ajanut siihen, että ei ole enää miesten- ja naisten töitä, vaan kaikki on yhteisiä töitä. Siitäkin huolimatta on edelleen miesten töitä. Naisten töitä ei sen sijaan enää ole, koska on sovinistista sanoa, että pyykinpesu ja silittäminen on naisten töitä. Sen sijaan ei ole feminististä sanoa, että öljynvaihto on miesten töitä, koska on selvää, että mies vaihtaa ne öljyt. Miehet on mukana synnytyksessä, synnytysvalmennuksessa, vauvajumpassa, vauvauinnissa, vauvajoogassa ja kaikessa missä nainenkin on. Miehen tulee lukea kasvatusoppaita, mutta naisen ei tule lukea tallentavan digiboksin käyttöohjetta, vaan miehen tulee lukea se ja opettaa sen käyttö tyhjentävästi naiselle.
Parisuhde tulee olla tehokasta. Ajankäyttö on laskettava tarkkaan, koska vanhemmat ovat töissä ja lapset koulussa. Työnantaja ei ymmärrä, jos lasten korvatulehduksen takia ollaan pois töistä. Lapset ei ymmärrä, miksi he katsovat yksin televisiota, kun äiti ja isä tiskaavat yhdessä tai kokoavat Ikeasta ostettua vaatekaappia. Seksielämää hoidetaan, jos siihen jää muilta askareilta aikaa. Usein aikaa on yöllä, jolloin molemmat on liian väsyneitä seksiin. Seksiä varten on lähdettävä viikonlopuksi kylpylään ihan vaan kahdestaan. Lastenvahdiksi on turha havitella omia isovanhempia, koska hekin ovat aina töissä. Lisäksi he saattaisivat ajatella, onko suhteessa jokin pielessä, kun pitää kahdestaan lähteä kylpylään parisuhdetta hoitamaan.
Jos sinne kylpylään tai edes läheiseen kahden tähden hotelliin sitten sattuu ihan vaikka vaan yhdeksi yöksi pääsemään, ei sekään onnea takaa. Alkuilta menee jutellessa asiakkaiden tai pomon kanssa viime viikon tapahtumista ja menetetyistä kaupoista. Se vitutus siirtyy koko illan tunnelmaan. Illallisella ei löydy muuta yhteistä juteltavaa, kuin lapset ja työ. Tunteista ei puhuta, koska kumpikaan ei uskalla sanoa, kuinka helvetin väsynyt jo oikeasti on arkeen. Illallisen jälkeen mennään huoneeseen, suihkuun, sänkyyn ja 2 minuutin lähetyssaarnaajasession jälkeen aletaan nukkumaan. Koko reissun suurin anti on se, että voi nukkua 1,5 tuntia pidempään kuin normaalisti. Sekään ei lohduta, kun ei nukuta, kun vituttaa.
Mistä tämä kaikki sitten saa voimansa? Mistä tämä mielipuolinen nykymeininki sitten johtuu???
Syy löytyy teidän työpaikaltanne... Samalla kun avioerojen määrä on noussut, on noussut myös YT-neuvottelujen määrä. Samalla kuin uskottomuus on lisääntynyt, on lisääntynyt myös ihmisten halukkuus vaihtaa työnantajaa.
Ennen sitouduttiin yhdelle työnantajalle jopa koko työuran ajaksi. Nykyään työpaikkoja vaihdetaan lennosta. Kukaan ei enää uutta työpaikkaa vastaanottaessaan ajattele olevansa siellä eläkeikään saakka. Harva jaksaa edes eläkkeelle ja kiitos suurien ikäluokkien ja lääkehuollon, eläkeikää nostetaan jatkuvasti.
Tehokkuus parisuhteessa on opittu tehokkuudesta pörssiyhtiössä. Jokaisen työntekijän arvo mitataan joka päivä ja levähtää ei voi edes hetkeksi. Oma tarpeellisuus on pystyttävä osoittamaan tai näytetään ovea.
Kaukana siis ovat ne ajat, jolloin rouva jäi kotiin hoitamaan kotia ja lapsia ja mies oli töissä tehtaassa. Mummu hoiti lapsia viikonloppuisin ja kesälomilla. Kuka hyötyy nykyisestä menosta? Lasten huostaanotot ovat lisääntyneet. Ihmiset voi pahoin, velkaantuvat ja tappavat perheensä ja itsensä ennemmin kuin myöntävät epäonnistuneensa elämässä. Kaikki haluavat Citymaasturin, omakotitalon, 2 lasta ja koiran.
Joku vielä jaksaa ihmetellä miksi puoliso petti... Kyllä se kai on niin, että suurin pettymys meille kaikille on kuitenkin tämä elämä itse. Olemme ajaneet itsemme häkkiin. Häkkiin, jossa on se oravanpyörä. Ei kai elämämme tarkoitus voi olla sen pyörän pyörittäminen?
Avioerojen määrä on ollut merkittävässä kasvussa viimeisten vuosikymmenien ajan. Uskottumuus on lisääntynyt. Aviottomien lasten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Suhteita solmitaan nopeasti ja niistä erotaan ihan yhtä nopeasti. Ei ole lainkaan mahdotonta etteikö jollakin 28 vuotialla olisi ollut jo yli kolmeakymmentä seurustelusuhdetta ennen sen "oikean" löytymistä. Suhteita saatetaan solmia jopa vain siksi, että se sillä hetkellä tuntuu hyvältä ja ei edes oleteta että suhteesta ikinä kehittyisi mitään elämänkestoista kumppanuutta.
Sivusuhteita luodaan täydessä ymmärryksessä siitä, miten väärin se on. Jopa vannotaan sivusuhteen alussa, että en jätä miestäni/vaimoani koskaan, mutta voin minä sinun kanssa tässä silti vähän peliä pitää. Salarakas on jo kaikkien hyväksymä termi ja kaikilla niitä tuntuu olevan.
Parisuhteessa pitää suoriutua paremmin kuin ennen. Miesten ja naisten tasa-arvo on ajanut siihen, että ei ole enää miesten- ja naisten töitä, vaan kaikki on yhteisiä töitä. Siitäkin huolimatta on edelleen miesten töitä. Naisten töitä ei sen sijaan enää ole, koska on sovinistista sanoa, että pyykinpesu ja silittäminen on naisten töitä. Sen sijaan ei ole feminististä sanoa, että öljynvaihto on miesten töitä, koska on selvää, että mies vaihtaa ne öljyt. Miehet on mukana synnytyksessä, synnytysvalmennuksessa, vauvajumpassa, vauvauinnissa, vauvajoogassa ja kaikessa missä nainenkin on. Miehen tulee lukea kasvatusoppaita, mutta naisen ei tule lukea tallentavan digiboksin käyttöohjetta, vaan miehen tulee lukea se ja opettaa sen käyttö tyhjentävästi naiselle.
Parisuhde tulee olla tehokasta. Ajankäyttö on laskettava tarkkaan, koska vanhemmat ovat töissä ja lapset koulussa. Työnantaja ei ymmärrä, jos lasten korvatulehduksen takia ollaan pois töistä. Lapset ei ymmärrä, miksi he katsovat yksin televisiota, kun äiti ja isä tiskaavat yhdessä tai kokoavat Ikeasta ostettua vaatekaappia. Seksielämää hoidetaan, jos siihen jää muilta askareilta aikaa. Usein aikaa on yöllä, jolloin molemmat on liian väsyneitä seksiin. Seksiä varten on lähdettävä viikonlopuksi kylpylään ihan vaan kahdestaan. Lastenvahdiksi on turha havitella omia isovanhempia, koska hekin ovat aina töissä. Lisäksi he saattaisivat ajatella, onko suhteessa jokin pielessä, kun pitää kahdestaan lähteä kylpylään parisuhdetta hoitamaan.
Jos sinne kylpylään tai edes läheiseen kahden tähden hotelliin sitten sattuu ihan vaikka vaan yhdeksi yöksi pääsemään, ei sekään onnea takaa. Alkuilta menee jutellessa asiakkaiden tai pomon kanssa viime viikon tapahtumista ja menetetyistä kaupoista. Se vitutus siirtyy koko illan tunnelmaan. Illallisella ei löydy muuta yhteistä juteltavaa, kuin lapset ja työ. Tunteista ei puhuta, koska kumpikaan ei uskalla sanoa, kuinka helvetin väsynyt jo oikeasti on arkeen. Illallisen jälkeen mennään huoneeseen, suihkuun, sänkyyn ja 2 minuutin lähetyssaarnaajasession jälkeen aletaan nukkumaan. Koko reissun suurin anti on se, että voi nukkua 1,5 tuntia pidempään kuin normaalisti. Sekään ei lohduta, kun ei nukuta, kun vituttaa.
Mistä tämä kaikki sitten saa voimansa? Mistä tämä mielipuolinen nykymeininki sitten johtuu???
Syy löytyy teidän työpaikaltanne... Samalla kun avioerojen määrä on noussut, on noussut myös YT-neuvottelujen määrä. Samalla kuin uskottomuus on lisääntynyt, on lisääntynyt myös ihmisten halukkuus vaihtaa työnantajaa.
Ennen sitouduttiin yhdelle työnantajalle jopa koko työuran ajaksi. Nykyään työpaikkoja vaihdetaan lennosta. Kukaan ei enää uutta työpaikkaa vastaanottaessaan ajattele olevansa siellä eläkeikään saakka. Harva jaksaa edes eläkkeelle ja kiitos suurien ikäluokkien ja lääkehuollon, eläkeikää nostetaan jatkuvasti.
Tehokkuus parisuhteessa on opittu tehokkuudesta pörssiyhtiössä. Jokaisen työntekijän arvo mitataan joka päivä ja levähtää ei voi edes hetkeksi. Oma tarpeellisuus on pystyttävä osoittamaan tai näytetään ovea.
Kaukana siis ovat ne ajat, jolloin rouva jäi kotiin hoitamaan kotia ja lapsia ja mies oli töissä tehtaassa. Mummu hoiti lapsia viikonloppuisin ja kesälomilla. Kuka hyötyy nykyisestä menosta? Lasten huostaanotot ovat lisääntyneet. Ihmiset voi pahoin, velkaantuvat ja tappavat perheensä ja itsensä ennemmin kuin myöntävät epäonnistuneensa elämässä. Kaikki haluavat Citymaasturin, omakotitalon, 2 lasta ja koiran.
Joku vielä jaksaa ihmetellä miksi puoliso petti... Kyllä se kai on niin, että suurin pettymys meille kaikille on kuitenkin tämä elämä itse. Olemme ajaneet itsemme häkkiin. Häkkiin, jossa on se oravanpyörä. Ei kai elämämme tarkoitus voi olla sen pyörän pyörittäminen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kerrassaan osuvaa ja selkeää analyysiä nykyelämästä; veit kirjaimellisesti lähes sanat suustani.
Mitä tästä kaikesta seuraa? Odottelisin kauhunsekaisella jännityksellä, ellen olisi niin väsähtäneen kyllääntynyt koko älyttömyyteen.
Ihmisyys alkaa olla äärilaidoillaan. Todennäköisintä on että jokin ekokatastrofin tyylinen mullistus pakottaa ihmisen joko tuhoutumaan tai palaamaan oleellisen äärelle. Ja mikä on oleellisinta ihmiselle lajina? Ruoka, seksi, uni... ja siitä lähdetään taas kerran kohti älyttömyyttä äärimmäisen ahneuden ja itsekkään hamuamisen kautta. Ainoa avain olisi henkisen kehityksen tie, mutta ei ole se trendikamaa...
Ja jotta pysyttäisiin palstan otsikkoaiheessa: henkisen kehityksen tie voi auttaa ymmärtämään, että kaiken voi maailmassa yrittää omistaa, vain toista ihmistä ei pysty koskaan omistamaan, ei hänen tunteitään, ei hänen halujaan, ei hänen seksiään... Uskollisuus voi perustua vain omaan vakaumukseen ja vapaaehtoisuuteen.
http://www.parisuhdeapua.fi/artikkelit/parisuhde/nakokulmia_uskottomuuteen/
tuollapa seuraava teksti:
Näkökulmia uskottomuuteen
Uskottomuus luo parisuhteeseen syviä haavoja ja loukkaantumista. Luottamus on kadonnut ja parisuhteessa vallitsee usein ”syyllinen -uhri” –asetelma.
Toiminnallisesti syyllinen on se, joka pettää. Samalla uskottomuus kertoo myös jotain parisuhteen toimivuudesta ja usein peitetyistä ongelmista. Jotta syvistä haavoista voidaan päästä eteenpäin rakentamaan parisuhdetta ja uutta luottamusta, on syytä hahmottaa parisuhteen systeemin toimivuutta.
Emily Brown on hahmottanut uskottomuutta haarukoimalla erilaisia uskottomuustyyppejä. Kerron niistä nyt muutamia.
1. Konfliktin välttäjät eivät ole oppineet keskustelemaan pettymyksistään eivätkä tarpeistaan. He eivät ole oppineet riitelemään eivätkä ratkaisemaan ristiriitojaan. Avioliitoa leimaa halu miellyttää toista, itsensä uhraaminen ja täydellisyyden tavoittelu. Vihan ilmaiseminen ja kohtaaminen on heille pelottavaa. Ulkopuolinen suhde ei usein ole vakava, koska sen tarkoitus on saada puolison huomio. Avioliiton uhka ei niinkään ole ulkopuolinen suhde vaan taipumus konfliktin välttämiseen.
2. Läheisyyden välttäjille taas jatkuvat riidat ja konfliktit ovat tyypillisiä. Riidat ehkäisevät läheisyyttä, joka puolisoille muuten tulisi liian ahdistavaksi. Minä olen hyvä ja sinä olet paha, puoliso tuntuu hylkäävältä, pahalta ja rakkaudettomalta. Kun konflikti tulee liian suureksi tai niitä on liikaa, eroahdistus kasvaa ja jompikumpi tai molemmat puolisot etsivät läheisyyttä. Läheisyyden kasvaessa liian suureksi tanssi alkaa alusta.
Tällaisissa tapauksissa uskottomuus tapahtuu usein avioliiton alkuvuosina ja pettävä osapuoli ”haluaakin” paljastua. Läheisyys on uhkaavaa ja pelottavaa. Etäisyyden pitäminen puolisoon on suojautumiskeino hylätyksi tulemisen pelolle. Avioliiton ulkopuolinen suhde on kolmiosuhde, johon liialliseksi käyvä ahdistus kanavoidaan.
3. Splittaus Avioliiton ulkopuolisen suhteen kautta saadaan kosketus oman itsen kadoksissa olleeseen puoleen. Tuo tiedostamaton kadoksissa ollut puoli alkaa elää omaa elämäänsä avioliiton ulkopuolisessa suhteessa. Usein tällainen ihminen on elänyt omantuntonsa ja vanhempiensa suuntaviivojen mukaisesti. Avioliiton ulkopuolinen suhde näyttää kaikkien hyvien voimien romahdukselta. Vaikka emotionaalinen satsaus suhteeseen on suuri, rakkauden kohde on kuitenkin vasta toissijaisesti merkityksellinen. Tärkeämpää on oman sielun kadoksissa olevan puolen ”pelastuminen”. Jotain omassa itsessä hukkaantunutta on herännyt.
Perinteisesti splittaaja on keski-ikäinen vuosikymmeniä avioliitossa moitteettomasti elänyt mies ja kolmas osapuoli häntä vuosikymmeniä nuorempi naimaton nainen. Naisillekin tämän tyyppinen uskottomuus on yleistymässä. Naiset ovat kuitenkin nuorempia ja heidän rakastajansa on lähellä heidän omaa ikäänsä. Usein näillä naisilla on pieniä lapsia. Uskottomuus on pitkäkestoista kestäen jopa vuosia ja suhde on emotionaalisesti merkittävä.
4. Ns. uunista-ulos -tyyppisen uskottomuuden viesti puolisolle on: ”haluan ulos – saanko sinut potkaisemaan minut pellolle?” Pettävä osapuoli ei useinkaan kykene tai halua ottaa vastuuta avioliiton päättymisestä, vaikka on jo tehnyt päätöksen avioerosta. Hän toivoo puolison tekevän avioeroratkaisun, kun uskottomuus tulee ilmi.
Systeeminen näkökulma on hedelmällinen ja tarpeellinen, kun pyritään löytämään motiiveja uskottomuudelle, ymmärtämään tapahtunutta ja rakentamaan parisuhdetta uskottomuuden jälkeen sekä ennaltaehkäisemään uskottomuutta tulevaisuudessa. Niin kipeä kuin uskottomuus onkin, sen ei välttämättä tarvitse merkitä parisuhteen päättymistä. Suhteen korjaaminen on mahdollista. Se vaatii työtä ja aikaa.
Jouko Vesala, perheneuvoja
aah, vihdoinkin tällä palstalla puhutaan asiaa eikä asian vierestä
antoi ajattelemisen aihetta
tuo splittaus on aika lähellä sitä, mitä pohdiskelen oman elämän käänteiden takia - hyvin todennäköinen, hyvin lähellä totuutta...