Tässä olen jo pitempään miettinyt, että mikä ihme siinä on, että musta tulee "vaan kavereita" miesten kanssa- niin kiinnostavien kuin "kaveriaineksenkin" kanssa ... ?
Oon ulospäin suuntautunut, avoin, puhelias, iloinen ja energinen. Juttelen miehen kuin miehen kanssa (ja tässä nyt lähinnä selvinpäin ja salilla yms. paikoissa jossa liikun) Loppujenlopuks huomaan sitten jossain vaiheessa, että tämä "jutustelu" ei johda mihinkään, mun signaaleja ei oteta todesta tai sitten musta ei vaan kiinnostuta koskaan "sillä tavalla" vaan ihan kaverina vaan. Salin miehetkin heittävät mulle läppää niinkuin "hyvälle jätkälle"- pyytävät mukaan joskus tekemisiinsä jne...
Saan kehuja mukavuudestani, ulkonäöstäni... mutta, miksei kukaan kiinnostuksistani tee mitään aloitteita mua kohtaan...? Itse en näköjään siihen kykene, mutta en ole mielestäni ainakaan "pelottava" etteikö mulle voisi mitään ehdottaa.
Löytyykö samanlaisia /kokemuksia...?
Oon ulospäin suuntautunut, avoin, puhelias, iloinen ja energinen. Juttelen miehen kuin miehen kanssa (ja tässä nyt lähinnä selvinpäin ja salilla yms. paikoissa jossa liikun) Loppujenlopuks huomaan sitten jossain vaiheessa, että tämä "jutustelu" ei johda mihinkään, mun signaaleja ei oteta todesta tai sitten musta ei vaan kiinnostuta koskaan "sillä tavalla" vaan ihan kaverina vaan. Salin miehetkin heittävät mulle läppää niinkuin "hyvälle jätkälle"- pyytävät mukaan joskus tekemisiinsä jne...
Saan kehuja mukavuudestani, ulkonäöstäni... mutta, miksei kukaan kiinnostuksistani tee mitään aloitteita mua kohtaan...? Itse en näköjään siihen kykene, mutta en ole mielestäni ainakaan "pelottava" etteikö mulle voisi mitään ehdottaa.
Löytyykö samanlaisia /kokemuksia...?
Vastaukset 14
Vanhimmat
No voithan sinä kutsua itsekin niitä miehiä vaikka kahville jos kerta he eivät vaan tajua. tai sitten he eivät vain ole sinusta kiinnostuneita kuin kaverimielessä.
Sepä se, kun ikää on tänä vuonna 30 vee ja lähestulkoon jatkuvasti käy näin... Sitä ei sitten vaan ole kiinnostava ja se täytyy hyväksyä.
Flirttaile enemmän niiden miesten kanssa.
juu, sitäkin harrastan juttelun lomassa ja välillä kun en vaikka ehdi mennä juttelemaan- laihoin tuloksin; miehet lähtevät kyllä mukaan, mutta ei siinä muuta tapahdu. En sitten varmaan hallitse sitä juttua :/
Mää voin alkaa sun kanssa jos olet kerta ok-näköinen ja fiksu ;D. Ilmoita vain aika ja paikka niin tavataan tai joku mese ym. osoite. Alkaa nää biologiset kellot soida ja halu vakiintua itsekullakin kun on kolmekymmentä mittarissa.
Juttu on niin, että kaverisi arvostavat sinua paitsi naisena myös ihmisenä.
"Saan kehuja mukavuudestani, ulkonäöstäni"
Jos se kehun sanamuoto oli jokin muu kuin "Sulla on vahvat selkälihakset", niin olisiko mahdollista, että sulta on jäänyt se aloite monta kertaa tunnistamatta? Ei miehet kommentoi ulkonäköä muuten vaan.
Myönnän sen, että mikäli mies on mulle tällainen "kaveriaines" mutta viestittää jotain muuta sanomisillaan niin laitan leikiksi/en reagoi hänen toivomallaan tavalla... Mua kiinnostavat miehet eivät sitten heitäkään niin hanakasti niitä kommentteja. Tässä on ilmeisesti se "maaginen" kuvio, että ne joista itse kiinnostunut kokevat minut vain kavereina ja ne, joista en ole kiinnostunut kuin kavereina niin haluaisivat enemmän...
alkup.
Ehkä sulla on liian kovat vaatimukset haluamiasi miehiä kohtaan! Laske hieman vaatimuksiasi ja yritä löytää positiivisia puolia "tavallisista" miehistäkin, koska siellä on yleensä paljon potentiaalisempia ja parempia miehiä kuin punttisalin lihaksikkaat ja seksikkäät urokset!
Sekin tässä piilee, että ne joista kiinnostun eivät ole mitään "salihirmuja" lihaksineen vaan niitä löytyy ihan "taviksistakin" tai vähemmän treenanneista... Se on vaan se tunne joka tulee tai ei tule tiettyjen miesten kanssa. Ei voi itseään pakottaa pitämään kenestäkään enemmän kuin pitää..
alkuperäinen
Saman olen minä todennut useaan otteeseen. Miespuolisia kavereita on ja paljon, naisiakaan unohtamatta. Lisäksi minua on usein luultu seurustelevaksi - todennäköisesti tasaisen varman luonteeni ja ulkoisen kuoren perusteella. Kuvailisin itseäni iloisen rauhalliseksi ja suhteellisen tasapainoiseksi, vaikka välillä saatankin innostua ja tutussa seurassa riehaantuakin. Täytyisi ilmeisesti oppia lukemaan miespuolisten vihjailuja tai osata ei-seurustelevan käyttäytymisetiketti (mikä ikinä lieneekään), jotta minut otettaisiin vakavasti..
Kolmas "hyvä jätkä" ilmoittautuu...
Sekä ap:n että toisen "ilmoittautuneen" tekstit osuvat pitkälti yksiin itseni kanssa. Miehiä on kavereina, mutta siihen se monesti jää. Toisaalta on hyvä olla "hyvä jätkä", mutta parisuhde asioissa se voi välillä rasittaa.
Olen ihan siistin näköinen, liikuntaa harrastava, töissäkäyvä jne. Saatan vaikuttaa vaikeasti lähestyttävältä, mutta huomioni herättäminen on helppoa ja sit kyllä pääsee juttuun. Heitän itsekin joskus jotain ohimennen, mutta flirttailemaan en ala jos tuntuu ettei toinen voisi olla kiinnostunut. (Tässäkö kaiken syy..?)
Moni on minunkin luullut seurustelevan ja/tai ihmetellyt miksi en seurustele. Liekö minullakin rauhallisen ja tyynen ulkokuoren syytä?
Ha, tietäisivätpä vaan, en aina ole niin rauhallinen ja tyyni. :D
Liikun paljon yksin tai korkeintaan yhden kaverin kanssa, joten kukaan ei voi ainakaan sanoa, että kaverilauma olisi "esteenä". Toisaalta yksin ei riehakas puoleni tule esille. (Hulluksi vielä joku voisi luulla... ;)
Baarista en jaksa lähteä ketään etsimään, vaikka baarissa on välillä mukava käydä.
Minulla on aina ollut sama tilanne, olen sosiaalinen, lämmin, flirttaileva, fiksu, itsevarma, helposti lähestyttävä, nauran paljon ja puhun paljon.
Ulkonäkökään ei ole paha, huolehdin itsestäni, tukka ja vaattet on siistit.
Olen jo vanhempi nainen, melkein 50. Mutta näin on ollut aina. Nuoruudessani kävin kahden tyttökaverini kanssa tanssimassa, heitä haettiin tanssimaan, minua ei. Ei ne mun kaverit olleet sen kummosempia, ei tanssitaidoilta tai ulkonäöltä. Tähän päivään mennessä minulle ei ole selvinnyt mistä se on kiinni.
Olen sitä tyttökaveriltakin kysynyt, oikeaa vastausta ei tunnu löytyvän.
Naimisiin kyllä pääsin, eka poikaystävä 25 vuotiaana. Hän sanoi rakastuneesa minuun, koska olin lämmin ja empaattinen nainen, komia.
Flirttailen töissä enkä käytä sormuksia, mutta ei kukaan tule mulle koskaan mitään ehdottelemaan. Ei firman juhlissakaan, haluasin tanssia, mutta ei se mitenkään onnistu, kun kukaan ei hae tanssimaan.
Jokin puuttuu ja sen mukana kaikki.
ja tällä mennään ... eipä voi muutakaan, ku elää ja jutella ihmisten kanssa -- mikäli sitten minusta "se jokin" aina puuttuu jokaisen miehen kohdalla, niin... Sitten se on niin. Tai sitten mä olen vaan niin "pelottava", ettei mulle uskalleta mitään ehdotella. Sanavalmius mussa kyllä asuu, mutta ei ilkeys kuitenkaan, vaikka mua joku kysyisikin enkä olisi kiinnostunut.
Mukavahan se on, että on kavereitakin miehissä. Heidän ajatusmaailmansa on niin erilainen kuin naisten ja heidän kanssaan saa hyviä keskusteluja aikaiseksi.
Vaan kyllähän sitä kaipaa vuodesta toiseen sitä, joka oikeasti välittäisi, olisi lähellä ja rakastaisi muutakin kuin kaverina... *huoh*
En jaksa uskoa että teistä arvon neidit mitään puuttuisi. Vaikea sanoa mitään tarkkaa kun ei pääse kasvotusten, mutta yritän kuitenkin.Ehkä olette ihastuneet juuri niihin vähän epävarmoihin/ujoihin miehiin, jotka eivät uskalla lähestyä teitä, koska ajattelevat olevansa vailla mahdollisuuksia. Juurikin sen takia että olette kaikille miehille niinsanotusti ystävällisiä. Vaikka teillä itsellänne on puhtaat ajatukset tästä ystävällisyydestä (mikä on hienoa, erityisesti lämmitti tämä lause, että olette ystävällisiä myös pakit antaessanne), saattaa tälläinen hieman ujompi mies tulkita sen väärin ja kokea sen jotenkin näin: Miksi se olisi minusta kiinnostunut, kun sillä näyttää olevan niin hyvät välit tuon lihaksikkaan kaverin kanssa? Kunhan juttelee minulle mukavuuttaan!Vaikka joku mies olisi teidän mielestänne kuinka komea hyvänsä, hän ei itse sitä komeutta välttämättä tiedosta. Lisäksi joku on ehkä antanut ne rumat pakit joskus ja nämä miehet pelkäävät viimeiseen asti nolaavansa itsensä. Heille pitää tosiaankin rautalangasta vääntää olevansa kiinnostunut ja jos ette sitä uskalla tehdä, niin se voi viedä tooosi pitkään pienillä vihjailuilla. Varsinkin jos ette näe kovin usein. Aina puhutaan naisten kauneusihanteista , mutta kyllä miehetkin näkevät tv:stä näitä komeita ja lihaksikkaita kavereita ja jos itse ei olekaan juuri sellainen niin...Lisäksi tälläinen miestyyppi voi olla tosi avoin ja puhua paljon kun muita on ympärillä, mutta ne muut estävät häntä menemästä pidemmälle, siis puheissaan. Eli yrittäkää hakeutua kahdenkeskisiin hetkiin, muttei liian päällekäyvästi. (Tarkoitin nyt täysin puhumista). Tuli aika sekavasti kirjoitettua, mutta väsy painaa päälle..