Takana on pitkäaikainen ystävyys ihmisen kanssa jota arvostan ja joka on minulle tärkeä, olemme puhuneet aina kaikesta, tukeneet toisiamme iloissa ja suruissa, olleet onnellisia ihastumisista ja lohduttaneet eroissa ja tukenet arjessa. Olemme aina halanneet paljon, antaneet suukon poskelle ja nukkuneet vierekkäin lohtua ja läheisyytta antaen kun kumpikin oli sinkkuja. Seuraava askel oli (meille)luonnollisesti molempien seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen kun kumppania ei sillä hetkellä ollut. Nyt olemme kokoajan yhteydessä ja suunnittelemme lomamatkaa kahdestaan ja haaveilemme hetken irtiotosta arjesta ilman muita ja yhtäkkiä tajuan että meistä kumpikaan ei ole edes miettinyt uuden kumppanin etsimistä pitkään aikaan vaan kaipaamme toistemme seuraa. Viikonloppuna sanoin rakastavani häntä ihmisenä ja hänen olevan mulle tärkeä, hän vastasi samoin sanoin.
Onko tämä nyt lipsahtanut seurustelun puolelle? Asiasta ei ole tarkemmin puhuttu mutta tiedän että hänkään ei minusta halua luopua kuten en minäkään hänestä. En ystävänä, en rakastajana enkä ihmisenä vierelläni. Jos toinen meistä löytää uuden kumppanin niin onko meillä enää mahdollisuuksia ystävyyteen vai katosiko se seksin mukana?
Onko tämä nyt lipsahtanut seurustelun puolelle? Asiasta ei ole tarkemmin puhuttu mutta tiedän että hänkään ei minusta halua luopua kuten en minäkään hänestä. En ystävänä, en rakastajana enkä ihmisenä vierelläni. Jos toinen meistä löytää uuden kumppanin niin onko meillä enää mahdollisuuksia ystävyyteen vai katosiko se seksin mukana?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tilanne on hyvin hienovarainen. Kyseessähän on siis seurustelu. Tutki tarkasti tunteesi uudestaan tätä ystävääsi kohtaan. Oletko rakastunut? Jos olet olisi ehkä syytä myöntää se ainakin itselleen.
selkeästi rakkautta, rakastumisen-tunne on jäänyt kokonaan pois mikä ei ole yhtään huono asia :D eikä mulla ole aavistustakaan hönen syvemmistä tunteistaan, silti vaistoan jotain. sen vain näkee katseestaan ja siinä kun vierekkäin katsotaan jotain elokuvaa tms.
tuntuu että nimenomaan on alkanut lipsahtamaan seurustelun puolelle mikä ei ainakaan minun mielestä ole huono asia!
itsellä kävi samallalailla ystäväni kanssa ja se oli aivan mahtavaa.
jos tunnet että olet onnellinen ja ystäväsikin on niin ota asia rohkeasti puheeksi? missä menette ja mikä tilanne on? ehkä voisitte jopa oikeasti seurustella jos se on mahdollista?
tämä on tapahtunut ihan hiljaa ja huomaamatta, säännöt ollaan kokoajan venytetty yhtäaikaa laveammiksi ja siitä tämä yhtäkkinen 'paniikki' tulikin. no reissu on nyt sovittu meni syteen tai saveen ja siitä on tulossa hyvin romanttinen. kumpikin haluamme sitä mutta samalla jollain tasolla pelkäämme menettävämme ihmisen joka on tärkeä jos tämä onkin vain seksuaalista huumaa.
miten teillä meni? miten se alkoi? kumpi teki aloitteen? kuinka kauan sitä kesti jos se on loppunu jo jne, kerro enemmän :)
oikeestaan se oli kummankin puolelta ihastumista heti alkuunsa. aika nopeesti tuli läheisyys ja sellasia juttuja mitä kumpikaan ei aikasemmin oo ees miettiny!! sieluntoveri ehkäpä. mutta alkuhuuman jälkeen se alkaa sitten tasoittumaan. jää se seksuaalinen pois pikku hiljaa ja jäljelle jää oikeesti sielunkummppani. molemmat voi tapailla miehiä ja vaihtaa niistä ajatuksia ja kumpikin tietää että toinen on se kaikkei tärkein oikeesti. ja jos mahollisuus olis nii varmaa ulkomaille kumpikin lähtis toisen kanssa asumaan:) mutta ei ole menny välit pilalle,päin vastoin. meillä kävi näin onnellisesti! nauti nyt siitä tunteesta mikä on, ja antakaa palaa. pikku hiljaa sit se normaalisoituu...uskoisin. ja jäljelle jää se sama ihana ystävyys.tsemppiä!!
että ystävät tyydyttävät toistensa tarpeet, tämä tiedoksi niille ystäville, jotka kuvittelevat pääsevänsä tyydyttämään minut. Olen sinkku, enkä edes vahingossa kajoa ystäviini.