vielä muutamia viikkoja sitten olin onnellinen mieheni ja lasteni kanssa. Ei meidän elämä nyt ihan ruusuilla tanssimista ole ollut, muttei toisaalta olla piikkipensaissakaan kävelty. Elo on sujunut tasaisen rauhallisesti.
Kunnes muutama viikko sitten rakastuin palavasti toiseen mieheen. Se mullisti elämäni. Mietin koko viime yön miten olen joutunut tähän tilanteeseen. Minä, joka on aina tähän asti hokenut kaikkien parisuhdekirjojen mukaisesti "ensin päätetään vanha suhde ennenkuin uuteen ryhdytään, se on reilua". Minä, joka ennen olen pelännyt mieheni uskottomuutta enemmän kuin mitään muuta. Joskus kuvittelin, etten IKINÄ voisi olla uskoton. Aikuisempana ajattelin, etten todennäköisesti koskaan voi olla uskoton, koska suhteessa pitäisi olla tunnetta mukana - ja jos sitä on, niin silloin pitää erota nykyisestä. Hmm.
Jokatapauksessa elän salasuhteessa, johon minun ei koskaan pitänyt joutua, mutta jossa vain on elettävä. Päivä kerrallaan. Haluaisin todella elää vain tämän toisen miehen kanssa. Enkä haluaisi loukata nykyistä miestäni, rikkoa perhettä, tuottaa vanhoille sukulaisilleni "häpeää" ym ym. Olen silti oppinut elämästä ja jopa uskollisuudesta/uskottomuudesta paljon näiden viikkojen aikana. Toinen mies on sinkku. Hän on mustasukkainen miehelleni ja minäkin hänen naispuolisista ystävistään. Kuitenkin hänen kysyessään voiko myös hänellä olla muita suhteita, sanoin, että jos siltä tuntuu. En tietysti sitä toivo, mutta mikä minä olen vaatimaan häntä olemaan uskollinen... enhän ole sitä itsekään.
Toinen mies on yhtäaikaa siunaus ja kirous.
Kunnes muutama viikko sitten rakastuin palavasti toiseen mieheen. Se mullisti elämäni. Mietin koko viime yön miten olen joutunut tähän tilanteeseen. Minä, joka on aina tähän asti hokenut kaikkien parisuhdekirjojen mukaisesti "ensin päätetään vanha suhde ennenkuin uuteen ryhdytään, se on reilua". Minä, joka ennen olen pelännyt mieheni uskottomuutta enemmän kuin mitään muuta. Joskus kuvittelin, etten IKINÄ voisi olla uskoton. Aikuisempana ajattelin, etten todennäköisesti koskaan voi olla uskoton, koska suhteessa pitäisi olla tunnetta mukana - ja jos sitä on, niin silloin pitää erota nykyisestä. Hmm.
Jokatapauksessa elän salasuhteessa, johon minun ei koskaan pitänyt joutua, mutta jossa vain on elettävä. Päivä kerrallaan. Haluaisin todella elää vain tämän toisen miehen kanssa. Enkä haluaisi loukata nykyistä miestäni, rikkoa perhettä, tuottaa vanhoille sukulaisilleni "häpeää" ym ym. Olen silti oppinut elämästä ja jopa uskollisuudesta/uskottomuudesta paljon näiden viikkojen aikana. Toinen mies on sinkku. Hän on mustasukkainen miehelleni ja minäkin hänen naispuolisista ystävistään. Kuitenkin hänen kysyessään voiko myös hänellä olla muita suhteita, sanoin, että jos siltä tuntuu. En tietysti sitä toivo, mutta mikä minä olen vaatimaan häntä olemaan uskollinen... enhän ole sitä itsekään.
Toinen mies on yhtäaikaa siunaus ja kirous.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Noinhan se yleensä menee. Moralisoidaan ensin sormi pystyssä, mutta kun omalle kohdalle sattuu, niin se onkin sitten menoa ja jalat alta. Siksi mua yleensä huvittaakin nää palstan moraalimeuhkaajat, että miten mahtavat toimia sitten kun ihastus yllättäen iskeekin päälle.
Olin samanlaisessa tilanteessa kuin sinäkin. Enkä kyennyt minkäänlaiseen ratkaisuun, vaikka tiesin ettei tilanne voi kauan sellaisenaan jatkua. Lopulta kakkoseni teki ratkaisun, aloitti seurustelun toisen naisen kanssa. Vaikka kipeää teki, niin kuitenkin samalla myös helpotti.
vaikea tilanne. Itse olin vuosi sitten samassa tilanteessa ja lopulta päätin lopettaa tämän "salarakkaani" ja jatkaa vaki mieheni kans. Ainakaan tähän mennessä en ole päätöstäni katunut. Toivottavasti sinäkin teet juuri sen oikean päätöksen etkä koskaan sitä joudu katumaan:)
Naah. Tääkin on nähty niin monta kertaa. Tää on just näitä juttuja, kun kyllästytään arkeen ja himassa ei nyt olekkaan just tällä hetkellä niin loistokasta ja blaa blaa blaa. Sit tulee joku ihana kolmas osapuoli, joka TUNTUU niin ihanalta ja koskettaa just silleen ku pitää jne. jne. Todellisuudessa, eihän se homma mene niin. Se vaan menee niin, että ihminen kuvittelee siihen kolmanteen osapuoleen juuri ne kaikki ominaisuudet, mitä omaltaan haluaisi. Eli ei näe metsää puilta. Ihastuminenhan ei juurikaan ole mitään muuta kuin mielikuvitusta.
Ensinäkin, tois sun kakkosmies on oltava pohjimmiltaan täysi dorga, koska on mustasukkanen SUN OMALLE MIEHELLE. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ihmistuntija, kun jo kirjoituksestasi näkee, miten (sairaalloisen) omistushaluinen mies on.
Ethän sä nyt tätä usko, kun mä tän kirjoitan, tidänhan mä sen. Mut ei muuta kuin otat lusikat laukkuun ja kannat ne sen toisen miehen luokse. Ensin menee hyvin. Sit ei menekkään enää niin hyvin. Sitten sä tajuat, että se onkin ihan samanlainen mies kuin kaikki muutkin. Loppujen lopuksi huomaat, että se onkin täysi ääliö. Heräät todellisuuteen ja tajuat kaiken olleenkin vain mielikuvituksesi tepposia. Ei muuta kuin lusikat uudelleen laukkuun ja omaan yksiöön. Oma mies ei ota sua enää takaisin, koska on jo todennäköisesti löytänyt uuden ihanan naisen. Sä etit ja löydät uuden miehen. Ei siinä mitään, sä ehkä oot ihan onnellinen sen kanssa ja rakastat sitä uutta. Mutta joka ikinen ilta suljet silmäsi miettien, mitä sun oma miehesi tekee. Mitä kaikkea teillä olisi, jos et olisi harhaantunut. Joka ikinen ilta nukahdat epätietoisuuteen ja katumukseen. Näin se vaan yleensä menee.
Joten, älä sitten nillitä kun napsahtaa. Joka leikkiin ryhtyy, se myös sen kestäköön.
Noin kävi nuoruuteni vuosina minullekin, että yhtenä päivänä rakastuin toiseen mieheen. Mies oli vapaa ja hänkin mustasukkainen miehelleni. Eipä sitä kaksoiselämää rakastuneena voinut pitkään jatkaa ja erohan siitä tuli. Eroa en ole katunut koskaan, mutta tämän toisen miehen kanssa on vierähtänyt toistakymmentä vuotta.
Sä puhut kyllä täyttä totta ja niin selkeesti.
Mutta moni lähtee silti oman mielikuvituksensa lennon perään. Paitsi että itse todennäköisesti katuu katkerasti, painautuu ,myös lasten tulevaan elämään perheen rikkoutumisen tragedia ikiajoiksi.
Vaikka ite oon nyt jonkinlainen kakkonen, pidättäydyin kyllä ankarasti sivupoluilta niin kauan kun perheessäni oli lapsia. Eli, vaikka en ole nipo perinnemoralisti, heristän kyllä sormeani pienten lasten äideille ja isille, jotka antavat seikkailunhalunsa, hellyydenkaipuunsa ja "romanttisuutensa" ohittaa todellisuuden. Kuka on lapsia tähän maailmaan saattanut, ajatelkoon ensisijaisesti heidän etuaan - johon mm. kuuluu ehjä perhe jos vain suinkin mahdollista.
Näin viiskybäsenä voi sitten vielä vähän heilua toisen vanhuksen kanssa mun moraalini mukaan, jos malttaa olla vielä niin matalalla profiililla että se petettävä ei saa tietää eikä myöskään nolata ketään julkisella muhinoinnilla tai antamalla aihetta juoruihin.
oli vastaus tolle selkeäsanaiselle miehelle joka on mulle ihan liian hyvä
Rakkaus on kuule tyttö vähän muuta kuin panemisen halua! Se on sitoutumista ja vastuunkantamista. Sulla on lapsia miehes kanssa, miten sä voit olla noin itsekäs. Se aika minkä sä vietät sun fuckbuddyn kaa ja siitä prinssistä haaveillen on kaikki niiltä veke. Niin joo, ei kaikki aina kaikkea ymmärrä... Ittees ota nyt niskasta kiinni ja ryhdistäydy. Haluuks sun uus sun muksut kanssa vai miehelleskö aattelit ne heivaa?
Hankkiudu eroon miehestäs vaan ja irti niiden punkkien kahleista muutenkin. Suomes voi mieskin jo hoitaa lapset kun erotaan. Sitten uuden mussuliinin kainaloon kihnuamaan. Kakarat selvii kuitenki jotenki ja sitäpaitsi kaikil tääl on arpii sielussa. Ihanaa kesä jatkoo sulle :)
Olen samaa mieltä, että toinen mies on sekä siunaus ja kirous. Olen jo keski-iässä ja kuvittelin elämän sujuvan omalla painollaan . Lapset ei enää ihan pieniä. En väitä olleeni kovin onnellinen, mutta en odottanut mitään suuria elämältä.Parisuhdettani lasteni isän kanssa on aina varjostanut miehen liiallinen alkoholin käyttö ja sairaalloinen mustasukkaisuus.Kunnes... piti vaan olla hauska ilta tyttöjen kesken ja tapasin samanhenkisen ja samoista asioista kiinnostuneen ja innostuneen miehen.Olemme kumpikin perheellisiä joten molemmat samasssa tilanteessa.Suhde on kestänyt kohta vuoden.Tässä ei nyt vaan mikään järkevä ajattelu auta.Tunteet on niin täysillä mukana. Päivä kerrallaan tosiaan mennään ja nautitaan niistä harvoista ihanista hetkistä joita silloin tällöin saamme järjestettyä.
Jos tuo sivusuhteesi on mustasukkainen sinun miehestäsi, kertoo se siitä että hän ei tajua teidän suhteenne luonnetta. Sehän kuitenkin on sivusuhde. Se että hän ajattelee, voisiko hänellä olla muitakin sivusuhteita taas kertoo, että hän ei kovin vakavasti ota teidän välistä suhdetta. Toki hän voi tehdä sen härnätäkseen sinua, eli yrittää saada sinut näkemään kuinka häntä mukamas satuttaa se että sinä olet oikean miehesi kanssa.
Muutamien viikkojen aikana olet jo selvästi jakanut itsesi kahtia. Tunnepuoli sanoo että sivusuhteesi on ainoa oikea ja rationaalinen puolesi liputtaa jatkamaan nykyisessä suhteessa. Tuollainen jako yleensä tapahtuu suhteessa, jossa sinä olet kokenut olosi jotenkin "riistetyksi" ja koet jatkuvasti riittämättömyyttä ja olet turhautunut vain toisten tarpeiden tyydyttämiseen.
Sivusuhteesi tuskin kuitenkaan on se "unelmien prinssi", vaan eräänlainen peili. Se peili näyttää sinulle sen kauan kadoksissa olleen puolesi. Sen miltä tuntuu, kun joku osaa valita sanansa oikein, sen että ei ole ketään vaatimassa sinulta mitään ja et koe riittämättömyyden tunnetta mistään.
Tilanteesi tulee jatkumaan pitkään samanlaisena. Saat sitä ihanaa tunnetta ja voimaa sivusuhteelta ja vakautta ja turvallisuutta vakisuhteelta.
Se sivusuhteen tuoma tunne ei kuitenkaan johdu oikeastaan sen miehen ominaisuuksista, vaan siitä mitä olet jälleen löytänyt itsestäsi. Melko varmasti laihdut jonkun kilon, alat säteillä ja olet paremmalla päällä kuin ennen. Jaksat paremmin ja työtkin maistuvat.
Jossain vaiheessa tunnontuskasi alkavat kasvamaan ja joudut tekemään ratkaisuja. Voit esim. jäädä kiinni ja asiat purkautuvat sitä kautta. Sivusuhteesi voi jättää sinut tai sitten teet itse ratkaisun, jäädä tai lähteä. Et tee sitä ratkaisua vielä pitkään aikaan. Ehkä vuoden tai kolmen päästä.
Oikea miehesi on pahassa välikädessä. Hän voi jatkaa elämäänne kuin mitään ei olisi tapahtunut ja pikkuhiljaa alat kyllästymään siihen. Et kuitenkaan uskalla ottaa puheeksi niitä ominaisuuksia, jotka miehessäsi sinua ärsyttävät ja toisaalta koet ettei sinulla olisi siihen oikeuttakaan, kun olet häntä pettänyt.
Lopulta ratkaisu siitä, kumman syliin lankeat riippuu näiden kahden miehen käyttäytymisestä. Jompaan kumpaan kyllästyt seuraavan 1-3 vuoden sisällä. Kukaan ei jaksa elää kahdessa suhteessa sen pidempään, ellei ole täysin tunteeton ihminen ja siis vain pelkän seksi perässä, mutta se ei ollut sinun tarinasi.
Voi kiitos, sulla on hyvä kommentti. Olen myös aviossa ja sivusuhteessa aviossa olevaan mieheen. Tiedän itsekin, että tämä ei ole rakkautta, vaan jotain pakoa todellisuudesta. Hänen kanssaan minä olen vain ja ainoastaan nainen, enkä jonkun vaimo/äiti/työntekijä, jolta ollaan koko ajan vaatimassa jotain. Olen ollut vuosia antavana osapuolena - tiedän että tämä sivusuhde liittyy siihen, että koen tulleeni hyväksikäytetyksi perheeni taholta. Olen piika ja äiti, joka palvelee kaikkien muiden tarpeita, mutta omat tarpeet ovat olleet viimeisinä.
Onko tämä sivusuhde niin väärin - sitä kysyn itseltäni päivittäin. Ja kuten kirjoitat, se on selvä, että tällainen ristiriitatilanne ei voi jatkua. Todennäköisimmin tämä päättyy sivusuhteen päättymiseen, näin uskon.
tuollainen rakastuminen on silkkaa aivojen kemiaa, joka loppuu aikanaan. Siis seli, seli, loukkaat miestäsi ja perhettäsi kokoajan, olet vastuuton ja valehtelija. Ei merkitse , mitä olet ennen ajatellut tai kuinka paljon uskollisuutta puolustanut, nyt olet uskoton petturi, jolle luonto on tehnyt kepposet. Et ole tarpeeksi viisas ja vahva, että olisit pitänyt arvomailmasi.
Sinun osasi on vain pelätä ,milloin paljastut, se on väistämättä edessä. Miltä silloin tuntuu, mitä toiset kokevat sitä et vielä tajua. Kun se sitten tulee...
Salasuhteen jatkaminen voi olla arvokas panos suhteen hoitoon. Minulle se ollut sitä, ja siinä on tullut hyöty konkreettisesti monelle ihmiselle.
Minulla on ollut rinnakkaissuhde 9 vuotta. Saan lohdutusta, ja kestän sen ansiosta avioliitossa, työhullun ja seksuaalisesti kylmän miehen kanssa. Miesystäväni saa vastaavasti minun sylissäni jotain, mitä vaille jää omassa liitossan, ei ole hänkään halunnut puolisoaan jättää, koska hyvin paljon rakastaa. Suhde vain ei toimi niin kuin sen pitäisi toimia.
Salasuhde on siis tukemassa neljän ihmisen selviytymistä paremmin tässä elämässä. En edes pidä tätä pettämisenä. En ole tähän suhteeseen itse hakeutunut, en toisen naisen miestä omaksi himoitse. Näin on hyvä, ja toivottavasti vielä kauan eteenpäin.
Miten niin et ole muka hakeutunut suhteeseen? Tarkoittaako se sitä että jos joku mies iskee minut baarista, voin hyvillä mielin panna hänen kanssaan ilman että olisin pettänyt omaa miestäni? Koska se mieshän teki aloiteen,en minä.
Salapanomiehesi ei ole halunnut jättää vaimoaan, koska rakastaa häntä. Kaikki vaan ei ole suhteessa niin kuin itse haluasi...
Kerrotko minulle sellaisen parisuhteen jossa näin olisi? Saisi kaiken haluamansa ja olisi 100% tyytyväinen kehdosta hautaan...
Ei teidän keskinäinen paneminen ole parantunut teidän oikeita liittoja millään tavalla. Se on antanut vain teille armonaikaa olla tarttumatta niihin ongelmiin. Todellisuudessa ne ongelmat, jotka teitä molempia omissa liitoissanne hiertää, olisi jo aikoja sitten käsitelty jos ette olisi saaneet toisistanne "jaksamista niiden sietämiseen".
Jostain syystä te ette omissa liitoissanne uskalla tarttua näihin ongelmiin ja käsitellä niitä puolisoidenne kanssa. Mieluummin siirrätte niitä eteenpäin. Kauanko aiotte niitä vielä siirtää? Siirtämällähän ne eivät mihinkään katoa, vaikka keskinäisen hetken hekuman ajan saatatte niin unelmoida.
Tuo on kyllä aivan totta, pettäminen ei todellakaan auta ongelmien selvittelyä. Itsekin olen sortunut siihen.
Olen myös ollut onneton suhteessani enkä ole saanut selvitettyä ongelmia puolisoni kanssa, mutta ei ne pettämisetkään ole ainakaan auttaneet. Miettisit oikeasti lapsiasi ja syitä miksi rakastuit alunperin mieheesi! Niitä varmasti löytyy! Se sun toinen mies on kyllä oikeasti IDIOOTTI, todennäköisesti joku naistenhakkaaja kusipää - miten hän voi olla susta mustasukkainen miehellesi?????
Kyllä minä tiedän sinun ns. salasuhteestasi. Olen antanut sen jatkua, koska tiedän sinun rakastavan minua. En ole seksuaalisesti kylmä: minä vain tiedän etten kykene sytyttämään sinua sellaisiin liekkeihin kuin se toinen. Olen jotenkin hyväksynyt osani. Silti toivon sinulta lämpöä ja ehkä sinun on oltava tässä tilanteessa aloitteellinen.
Rakastan sinua ja samalla murehdin meitä. Työ onneksi antaa elämälleni merkityksen: ilman sitä elämältä katoisi merkitys kokonaan.
Jotta kaikki olisi mahdollisimman sekavaa, niin tunnustan sinulle, että joskus öisin kiihotun kun ajattelin sinua ja sitä toista. Ehkä voisimmme joskus olla kolmisin hetken? Ehkä voimme ajatella, että olemme vain perin juurin erikoinen, ainutlaatuinen pari, joka rakastaa toisiaan syvemmin kuin "tavallinen" aviopari?
Olet siis parin viikon ajan kestaneiden tunteiden huumassa hylkaamaan kaikein vanhan. Oletko vahan lapsellinen? Mitas jos nyt jarruttaisit edes hieman, huh.