että kannattaako sitä elämäänsä sotkea seikkailunhalun ja harmaaseen arkeen kyllästymisen takia. Elämä nyt on välillä tylsää. Jännitystä voi sitten hakea vaikka huvipuistosta tai kalliokiipeilykurssilta, kirjastosta tai elokuvista. Kaikkea ei tarvi edes kokea itse. Parempaa seksiäkin voi suhteessa saada kun viitsi nähdä vähän vaivaa, kivoja leluja ja voiteita voi tilata vaikka netistä...
Jos teillä on pieniä lapsia niin ainoat järkevät syyt erota ovat väkivalta tai päihteet. Ketään ei saisi jättää tarkoituksellisesti yksin huolehtimaan pikkulapsista kun kerran on ne alulle pannut. Lapsetkin on ihan oikeita ihmisiä. Ykkönen-kakkonen-keskustelijat haloo; jokainen on oikeasti vastuussa teoistaan ihan itse vaan pahaa oloa ei tarvitse kenellekään tahallaan tuottaa!
Elämä ei ole mitään tosi-tv:n Selviytyjät seikkailua, muutaman viikon sijaan täällä pitää pärjätä vuosikymmeniä. Ihmisten tunteilla ei saa leikkiä oman hetkellisen nautinnonhalun takia.
Jos teillä on pieniä lapsia niin ainoat järkevät syyt erota ovat väkivalta tai päihteet. Ketään ei saisi jättää tarkoituksellisesti yksin huolehtimaan pikkulapsista kun kerran on ne alulle pannut. Lapsetkin on ihan oikeita ihmisiä. Ykkönen-kakkonen-keskustelijat haloo; jokainen on oikeasti vastuussa teoistaan ihan itse vaan pahaa oloa ei tarvitse kenellekään tahallaan tuottaa!
Elämä ei ole mitään tosi-tv:n Selviytyjät seikkailua, muutaman viikon sijaan täällä pitää pärjätä vuosikymmeniä. Ihmisten tunteilla ei saa leikkiä oman hetkellisen nautinnonhalun takia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oletetaan kuitenkin että suhde perustuu tunteeseen, esim. ihastumiseen, hellyyteen jne.
Eikö halu kokea voimakkaita ainutkertaisia tunteita vielä kerran elämänsä aikana ole myöskin aito ja inhimillinen tunne?
Ja entäs jos ykkösen tunteet ovat omistamisenhalu, taloudellisen turvallisuuden säilyttämisen halu, kasvojen ja kulissien säilyttämisen halu, tottumuksissa ja tavoissa pysyttäytymisen halu...
Kumman tunteet ovat arvokkaampia ja enemmän kunnioitusta ansaitsevia tunteita?
Sinäkö se ratkaiset vai saavatko ihmiset yrittää ihan itse etsiä ratkaisuja elämänsä kiemuroihin?
Pitkän avioliiton aikana sitä voi kokea suuria tunteita ja ihastumisia. Mutta. Raja menee siihen ihastukseen kajoamisessa. En menisi pettämään puolisoani - lapsiani.
Hetken hekumasta joutuisi maksamaan liian suuren hinnan.
Niinkuin alkuperäinen kirjoittaja totesi, on avioliitto välillä tasapaksua ja tylsää. Mutta niinhän se on joka asiassa.
Ei elämä voi olla jatkuvaa kesää, nousuhumalaa ja orkkua...elämisenmakuhan siinä menisi. ;)
Iloitaan omasta kumppanista! On ollut vahvoja syitä ja tunteita aikoinaan kun ollaan papin eteen menty ja tahtomiset lausuttu.
Uskoisin, että kun sitä vanhoilla päivillä kiikkustuolissa istuskelee,on sitä mukavampi muistella omia hyviä tekojaan ja ilojaan kuin syntiä ja rikosta joiden seuraamuksena on saattanut pilata vielä puolison ja lastenkin elämän.
Jos sitä haluaa kokea huimia ihastumisia ja niiden kanssa pelehtimistä - älä mene naimisiin.
Tai. Jos huomaat, että halu kokeilla aidan toisen puolen ns. vihreämpää ruohoa - eroa ensin ja kokeile sitten. Tulee vähemmän rikkotuneita sydämiä.
Olen kanssasi suunnilleen samaa mieltä. Mutta jos RAKKAUS tulee vastaan kannattaa sitä seurata. Ei tarvitse puolison olla alkoholisti tai pieksäjä, saa hänet (ja kannattaakin) silti jättää
jos ei häntä rakasta. Onhan puolisollakin oikeus olla ihmisen kanssa joka häntä aidosti naisena/miehenä rakastaa, ei vain elättäjänä, äitinä/isänä tai muuten käytännön syistä tai tottumuksesta. Toki aikuisen ihmisen on käytännön asiat, ero, ositukset ja lasten asiat hoidettava asiallisesti ja vastuunsa tuntien. Entistä puolisoa tulee kunnioittaa jo yhteisen historian tähden.
Jos lapsia on, ei se automaattisesti tarkoita sitä että on tuomittu elämään seuraavat 20 vuotta ihmisen kanssa jonka kanssa ne on tehty. Se tarkoittaa sitä että on seuraavat 20 vuotta vastuussa lapsistaan. Vastuullinen aikuinen eroaa jos liitto on onneton, suojellen näin lapsiaan huonolta perhemallilta, silti ex-puolisoaan kunnioittaen. Näin lapset saavat esimerkkiä miten aikuisena asiat hoidetaan. Ja vastuullinen aikuinen ei seuraa sukuelimiään minne ne osoittaa, vaan rakastuminen osoittaa olemassaolonsa aivan muulla tavoin. Jos ette tiedä miten, ette ole koskaan olleet rakastuneita. Hankala asia selittää.
Toki kannatan ennenkaikkea ydinperheitä; aidosti joka osapuolen kannalta onnellisia sellaisia. Mutta kun tietää kaikkensa tehneensä perheen ja parisuhteen onnen eteen omalta osaltaan ja silti on paha olla, kamat kasaan vaan reippaasti ja uuteen osoitteeseen. Hyvällä omallatunnolla alkaa uusi elämä puhtaalta pöydältä.
..aivan kuten sanoit jokseenkin näin: jokainen on vastuussa teoistaan ihan itse eikä kenellekkään saa pahaa oloa tuottaa. Aivan oikein, kenellekkään ei pidä pahaa oloa tuottaa, ei edes itselleen. Jokainen on vastuussa lopunperin myös omasta onnestaan, ei ainoastaan toisten.
mieltä. miksi pitäisi oikeasti tyytyä siihen harmaaseen arkeen kun ihmisluonne kuitenkin kaipaa seikkailua, enkä tarkoita vuoristorataa vaan vierasta fjonttaa!?