Mulla on ystävätär, joka painostaa kovasti miestään joka asiassa. Ensin kihloihin, sitten ostamaan asunto-osake, naimisiin ja nyt on kauhea painostus vauvan saamiseksi. Toistaiseksi hänen miehensä on vastustanut, aika ponnekkaastikin. Jopa niin, etten usko hänen lopultakaan suostuvan. Eikö olisi huutava vääryys jo lastakin kohtaan, tehdä se ainoastaan siksi, että toinen haluaa?
Ystävätärtä harmittaa, hän on aivan poissa tolaltaan. Olen yrittänyt kertoa hänelle, ettei se ole koko maailma, jos on lapsia. On muitakin tapoja toteuttaa itseään, mutta hän ei kuuntele. Lisäksi hän väittää nyt, että mies on pettänyt hänet, kun ei suostu yhteiseen lapseen.
Olen ihan ulkona tästä jutusta. Mielestäni nämä asiat TÄYTYY päättää yhdessä. Olisi pitänyt alusta asti. Mitä mieltä te olette? Onko mies petturi vai kiltteytensä uhri? Sanon vielä, että esim. asunto ostettiin 9kk kuluttua tapaamisesta.
Olen pahassa välikädessä, järkeni on miehen puolella, mutta ymmärrän myös ystävätärtä.
Kiitos etukäteen vastaajille.
Ystävätärtä harmittaa, hän on aivan poissa tolaltaan. Olen yrittänyt kertoa hänelle, ettei se ole koko maailma, jos on lapsia. On muitakin tapoja toteuttaa itseään, mutta hän ei kuuntele. Lisäksi hän väittää nyt, että mies on pettänyt hänet, kun ei suostu yhteiseen lapseen.
Olen ihan ulkona tästä jutusta. Mielestäni nämä asiat TÄYTYY päättää yhdessä. Olisi pitänyt alusta asti. Mitä mieltä te olette? Onko mies petturi vai kiltteytensä uhri? Sanon vielä, että esim. asunto ostettiin 9kk kuluttua tapaamisesta.
Olen pahassa välikädessä, järkeni on miehen puolella, mutta ymmärrän myös ystävätärtä.
Kiitos etukäteen vastaajille.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kirjoitit,että olet pahassa välikädessä, miten niin? Onko sinua pyydetty jomman kumman puolelta
puuttumaan näihin päätöksentekoihin, sillä ne ovat isoja asioita ja ovat todellakin parin yksityisiä asioita ja heidän täytyy ne päätökset tehdä ja sinun tyytyä niihin.
PS.Minusta tuntuu,että kuulut siihen naisjoukkoon,
joka pistää nokkansa joka paikkaan möys niihin asioihin,mitkä ei hänelle kertakaikkiaan kuulu.
Elikä ennen pitkään olet riidoissa jommankumman tai molempien kanssa.
sinun mielestä siis hänen pitäisi kääntää selkänsä ystävättären ongelmalle ja häipyä maasta! Tosi lojaalia!
Eiköhän se välikäsi tule juuri siitä, että ymmärtää kumpaakin, muttei voi sitä kummallekaan osoittaa!!
Ps. Parempi kun sinä pidät nokkasi pois tämmösistä jutuista, joista et mitään tajua! Ja jätä ne sellaisten arvioitaviksi, joilla saattaa olla asiaa eteenpäin vievää tietoa.
pilaa AINA hyvänkin parisuhteen. Oletan, että sitä tarkoitat itsekin. Huonosti tutustumalla saa aiheutettua paljon harmia myöhempään elämään.
Luulisi, että kun se oma rakas löytyy, niin sen suhteen kestävyyden eteen tekee kaikkensa. Eikä juuri päinvastoin.
Tiedän kyllä, että toisilla naisilla on riivattu tarve saada aina tahtonsa läpi. Omalle kohdalleni ajateltuna en haluaisi lasta, jos mies empii. Antaisin toki hänen kasvaa ajatukseen. Painostus ei auta.Siitä, että onko mies pettänyt ystävättäresi tulee mieleen, että tutustumalla "paremmin" ystävättäresi olisi ehkä huomannut, ettei mies haluakaan lapsia. Kaikki miehet eivät nimittäin mene "pillerihalpaankaa".
Nämä ovat kyllä asioita, joita et voi laukaista ystävättärellesi. Olet puun ja kuoren välissä.
Jos huonosti käy, näet avioeron sitten aikanaan.
hyvänen aika,Venla hyvä-asia ei todellakaan kuulu sulle!Et ole mikään antamaan tälle parille avioneuvoja yms!Ole ystävä ystävänä,mut älä puutu heidän tekemisiinsä.Aikuisia ovat ja itse päättävät tekemisistään,kuin myös vastaavat seurauksista!Elä sinä omaa elämääsi.
sulla minulle on?
mikä se sitten on oikea aika tapaamisen ensihetkestä,tehdä päätöksiä/tekoja yhteisen elämän eteen???
Meillä kävi kaikki salamavauhtia;yhteenmuutto,lapset,asunto jne.Ja vieläkin ollaan yhdessä-kohta 19vuotta!Eikä kaduta "kiire"pätkääkään.Itseasiassa päinvastoin,nyt on lapset aika isoja ja ite ollaan suht nuoria...
on silloin, kun siihen on MOLEMMILLA tarve. Voitko suositella kaikille salamavauhtia? Jos voit, järki ei sitten ole pysynyt vauhdissa enää pitkään aikaan!
salamavauhti oli hiukka liioiteltu ilmaisu...mutta ei me kauheasti laadittu aikataulua elämän suhteen.Yhteen muutettiin melkein heti,siitä pari vuotta-eka lapsi,5v toinen,sen jälkeen talokaupat...nyt velat maksettu ja vielä ehteiselo maistuu.
Kai kiire on vähän eri käsite eri ihmisillä...
Ainakin kahdenlaisia kiirehtijöitä on tullut nähtyä:
Ensimmäinen on n. 30 nainen, jonka tuttavapiiri on jo vakiintunut eikä omaa puolisoa ole meinannut löytyä. Kun se mies sitten lopulta saadaan napattua, alkaa vimmattu kiri kohti sitä unelmaa, jota kaikki muutkin jo elävät. Omakotitalo, kaksi autoa, kesämökki, mukulat ja koira pitää saada about vuodessa, sillä tavoite on asetettu ja siihen pitää päästä mahdollisimman pian. Jos suhteen molemmat puoliskot ajattelevat samoin, probleemeja ei synny. Tosin kun kaikki on saavutettu, pudotaan usein tyhjän päälle: tässäkö tämä olikin, mitäs nyt sitten?
Toinen on nuorempi tapaus, jolla on takanaan rikkinäinen (lasinen) lapsuus. Kun kotoa on vihdoin päästy, alkaa vimmattu perheen perustaminen: tällainen ihminen yrittää rakentaa ympärilleen omaa, normaalia perhettä, jossa voisi tuntea olonsa turvalliseksi. Joskus onnistuu, yleensä ei.
Kummallekin näistä versioista yhteistä on se, että puoliso on lähinnä vain väline saavuttaa se oma unelma, varsinkin jos tavoitteena on lapsilauma. Turha kai mainitakaan, että tällaisissa liitoissa ongelmia on roppakaupalla, sillä toista puoliskoa ei arvosteta omana itsenään. Jossain vaiheessa toinen saattaa myös tulla tarpeettomaksi kun oma tavoite on saavutettu, ja syntyy "kämppisliitto" jossa vain asutaan yhdessä mutta eletään omia elämiä.
harvinaisen oikeassa. Olen kanssasi pitkälti samaa mieltä.
Itse seurustelin seitsemän vuotta ex-poikakaverini kanssa. Olimme kovin nuoria aloittaessamme seurustelun, 16-vuotiaana ei tuo lasten hankita tullut vielä mieleenkään. Kunnes sitten reilusti kaksikymppisenä tuli, minun mieleen. Tiesin jo kertoessani vauvakuumeesta hänelle, ettei vauva olisi hyvä idea hänen kannaltaan eikä edes minun! Hän oli paljon poissa ja käytännössä olisin saanut hoitaa lapsen yksin, enhän sitä halunnut. Siispä erosimme. Olemme edelleen, vuosien jälkeen, hyviä ystäviä. Minulla on perhe ja hänellä taiteellinen vapautensa.
toisianne riittävästi, toistenne mielipiteitä.
Järkevä nuori (?) nainen. Olisivatpa kaikki yhtä hyvin itsensä ja kumppaninsa tuntevia, olisi eroja paljon vähemmän.