Yks kaunis ilta mun tielle osui mies joka kolahti kuin se kuuluisa särmähalko. Ei sitten yhtään tippaa mun "tyyppiä" (tulipa taas tuokin todistettua kliseeksi)ja muutenkin kerrassaan outo.
Nyt tämä aikuinen ja fiksu nainen on kuin kissa pistoksissa, soittaako...eikö soita...onko kiinnostunut...eikö ole...Tässä nypitään kukan terälehdet ja tutkaillaan kaikki mahdolliset ennusmerkit todella tarkkaan. Kauhea paikka!
Kaksi viikkoa meni ja pikkaisen jo rauhoituin...ei se mitään yhteyttä ota ja sitten ykskaks pyysi treffeille. Ja nyt taas tuskaillaan...siltä mieheltä EI nääs kysytä missä mennään.
Teinitytöksi tässä tuntee itsensä :))
Nyt tämä aikuinen ja fiksu nainen on kuin kissa pistoksissa, soittaako...eikö soita...onko kiinnostunut...eikö ole...Tässä nypitään kukan terälehdet ja tutkaillaan kaikki mahdolliset ennusmerkit todella tarkkaan. Kauhea paikka!
Kaksi viikkoa meni ja pikkaisen jo rauhoituin...ei se mitään yhteyttä ota ja sitten ykskaks pyysi treffeille. Ja nyt taas tuskaillaan...siltä mieheltä EI nääs kysytä missä mennään.
Teinitytöksi tässä tuntee itsensä :))
Vastaukset 12
Vanhimmat
rohkaisee tuo minuakin,kypsähhhköä naista katsastamaan muitakin kuin vaan sitä *mun tyyppiä*.Varmasti monelta menee se oikea ohi,kun kulkee nenä taivasta kohti aina mukavääränlaisentyypin=) kohdalla,kiitti vinkistä=)
Toivottavasti se jatkuu yhtä upeana! Sellaista sen olla pitää, kun kerran kolahtaa, niin sitten antaa mennä. Toivotan sinulle kaikkea hyvää tähän suhteeseen! Ihanaa tuntea olevansa teini-ikäinen, vaikka edes pienen hetken...
Itsellenikin kävi niin jokin aika sitten, ihan outo ja erilainen, mutta tosi hauska tyyppi. Juttu lähti alkuun näiltä sivuilta. Mutta kun pari kuukautta oli kulunut, enkä vielä saanut tietää miehen sukunimeä saati puhelinnumeroa, vain epämääräisen sähköpostiosoitteem, niin hermohan siinä meni ja lopetin jutun siihen. Olisi kuulemma ihan tosissaan halunnut jatkaa minun kanssani, kun olin kuulemma niin miellyttävä ja hieno ihminen, että tosi harvoin tapaa tällaista. Minkälaisessa kasvualustassa näitä superegoja oikein kasvaa?
Itsellänikin on muutama kokemus varatusta seuraa hakevasta miehestä, netissä ja muutenkin. Ne on aika poikia huijaamaan! Ei auta kuin yrittää vältellä, ei niiden takia silti kannata jäädä mökkiin murehtimaan.
Juu mä toivon että jaksan tässä positiivisin mielin nautiskella tuleeko jotain vai eikö tule.
Ihanaa kun on kesä ja voi harrastaa sitä odottelua rannalla tai vaikka terassilla :)
Iloista kesää kaikille "kolahdusta" kaipaaville ja ihan kaikille muutenkin!
Toivottavasti on vapaa mies...
Koska tuo deitti on täynnä ukkomiehiä, täällä näitä tarinoita kun on lukenut, on muitakin vaimoja kuin minä, joka saanut miehensä kiinni täältä... Sinkkuna etsi "ystäviä"
En halua olla ilonpilaaja, mutta joskus vain kolahtaa jalat alla tyyppi, saattaa löytyä oman mielen tunnesopukoista syyt, tyyppi kun on juuri isänkokoinen ja ensirakkauden charmilla varustettu. Alkuhan sekin on tunne-elämän tutkailemiselle ja oman itsen tuntemukselle, toivottavasti parisuhteessa kummankin osalta.
Valitettavan usein miehet käyttävät epätietoisuutta vallankahvana, sitä on syytä varoa, ettei viedä kuin pässiä narussa. Sinällään kyky rakastaa erilaista on jo paljon, mutta siinä ei enää olla tunnetasolla.
Omien tietojen panttaaminen neutraalien asioiden suhteen, saa epäilyn päälle. Kyllä täällä kokemukseni mukaan on noin puolet ukkomiehiä, jotka harrastavat useita naisia, sen tietävät vaimotkin ja paljon surua seuraa, vaikka hyväksyisikin sen, paljon on puhumattomia asioita taustalla parissuhteessa.
puhuminen on tärkeintä, toiminnalla voi ohjata.
niin, tarkoitin, jalat alta
Hyvä on olla varovainen, kyllä vaan. Varovaisuus ei kuitenkaan saa ohjata koko elämää, silloin jää monta kivaa asiaa kokematta.
ne kolahtavat tyypit ovat vaan niitä kolahtavia tyyppejä, auervaaroja jotka saa naisen pään sekaisin, ja häipyvät kiireilleen kun saavat mitä haluavat, kunnon rakkaus tulee ajan kanssa ystävyydellä ja toisen huomioon ottamisella höystettynä, se sammakko muuttuu prinssiksi.
..ihan niinkään mennä. Minulla ihan toisenlainen kokemus tyypistä, joka kolahti todella kolmannella tapaamiskerralla. Nyt uskon rakkauteen ensi silmäyksellä, ei siihen välttämättä tarvita aikaa etc. Varsinkin, kun molemmat olemme jo keski-ikäisiä, fiksuja elämää ja avioliiton kokeneita, lapsetkin jo isoja. Ja tämä mies on juuri sitä, mitä sanoo olevansa. En ole ikinä saanut niin paljon hellää rakkautta ja huomiota ennen ja se on täysin vilpitöntä ja pyyteetöntä. Yhteistä kesää eletään ja nautitaan toisistamme, pidemmällekin on jo suunnitelmia tehty. Ihanaa tuntea vielä 4-kymppisenäkin tällä tavalla, kun luuli rakkauden ja rakastumisen tunteiden jo unohtuneen!!!
Ex-mieheni ei ollut mies makuuni, mutta hänellä oli jokin taika. Hän vei jalat altani ja päivittelin itsekin kuinka näin kävi. Hän hemmotteli minua ja mietin onko tämä satua vai totta. Lopulta uskalsin lähteä miehen vietäväksi. Matkalla oli outoja juttuja, joiden takia jäin epäilemään miehen tarkoituksia, mutta aina löysin asialle selitykselle (miehen ja naisen erot tai mies juuri eronnut, siksi herkkänahkainen tai etten ole tottunut olemaan miesten kanssa, koska pitkä aika edellisestä suhteesta).
Muutimme pian yhteen ja tulin heti raskaaksi, menimme 6 kk:n päästä tapaamisesta naimisiin. Ja pam!! Mies muuttui kylmäksi ja etäiseksi ja toisen huomioon ottaminen muuttui kuin seinään. Vieraitten ajan esitti maailman ihaninta miestä ja isää ja tottahan nautin että hän huomioi minua muiden nähden. Mutta kun vieraat lähti arki oli kamalaa jäätä.
Myöhemmin olen tavannut hänen muitakin ex-vaimoja ja kuullut saman tarinan. Myös kuullut että juossut joka suhteessa vieraissa, kuten meilläkin.
Sama tarina on myös ystävälläni. Varoittelin merkeistä ja sanoin että kannattaa odottaa yhteenmuuttoa ja perheen perustamista. Ja kun pullat olivat uunissa, prinssistä kuoriutui sammakko.
Rakastakaa hyvät siskot, mutta pitäkää rajanne ja puolenne. Älkää kiirehtikö vaikka biologinen kello tikittäisi. Ja luottakaa intuitioon, kyllä se sanoo milloin hälytyskellot soivat.
Siis mulla kans kolahti, ja nyt jännään kuin 13-vuotias, että kuulenko vielä miehestä... Oli siksi ihana kuulla, että kahden viikon jälkeenkin vielä on toivoa!! Mulla on vasta kaksi päivää meidän erosta... Kroppaan sattuu niin ikävä on, mutta en nyt ota yhteyttä, vaikka henki menis! ;-)
Sunnuntaina erottuamme mies viestitti ja kiitti treffeistä, ja vastasin, että kiitos itselles ja olisi ihana nähdä uudestaan. Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään :-o Peukut on kuitenkin pystyssä.
Ja sulle aloittaja kaikkea hyvää särmähalon kanssa :-)