En oo ennen tämmöisiä löpinöitä pahemmin lueskellut, enkä todella elätä ees piskuista epäilystä että sinä tämmöseen eksyisit.
Ok. Oon kuitenki nyt aikas epätoivonen. Pistät pääni aivan pyörälle jatkuvasti ja aina vaan pahemmin. Törmäillään jatkuvasti, mutten saa susta varmuutta.
Tiesin että ne kaks työpisteeltäsi oli lähteny mut oli pakko päästä sanomaan sulle jotain. En oikeesti muuten tarvinnut niitä nippeleitä joita kysyin. Sattui oleen taskussa se yks ja siitä sain tekosyyn tulla höpisemään.
Oot ilmeisesti varattu ihminen mut en voi sille mitään että sussa on jotain ihan käsittämätöntä vetovoimaa muhun. Oon kai vaan kajahtanut duunin omituisesta kahvista?
Ok. Oon kuitenki nyt aikas epätoivonen. Pistät pääni aivan pyörälle jatkuvasti ja aina vaan pahemmin. Törmäillään jatkuvasti, mutten saa susta varmuutta.
Tiesin että ne kaks työpisteeltäsi oli lähteny mut oli pakko päästä sanomaan sulle jotain. En oikeesti muuten tarvinnut niitä nippeleitä joita kysyin. Sattui oleen taskussa se yks ja siitä sain tekosyyn tulla höpisemään.
Oot ilmeisesti varattu ihminen mut en voi sille mitään että sussa on jotain ihan käsittämätöntä vetovoimaa muhun. Oon kai vaan kajahtanut duunin omituisesta kahvista?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tarkkaile tilannetta, usko itseesi ja yritä saada selvyys herkustasi.
En halunnut kirjoittaa niinkään jutustasi, vaan loistavasta täsmäkuvailustasi. Kukaan ulkopuolinen tuskin sinua tunnistaa, mutta kuvailusi perusteella varmasti herkkusi sinut tunnistaisi.
Jokaisen joka oikeasti täältä jonkun tahtoo löytää, kannattaisi ottaa jutustasi mallia.
Olisit voinut huonona vastineena kirjoittaa:
"(n) työpaikallamme. En saa sinusta varmuutta. Kerrothan huomenna töissä".
Viesti ei olisi kertonut kellekään mitään, mutta jokainen täällä roikkuva vakioepätoivoinen olisi vastannut samanmoisella viestillä takaisin.
Viestilläsi ei hankita liekkejä tuonne ketjun alkuun, mutta sillä saatat oikeasti tavoittaa etsimäsi ja turhat viestit jää kirjoittamatta.
Onnea teille molempiin kerroksiin!
etpä ole ainut kenen pään se on saannut sekaisin.minä ihastuin tost noin vaan duunikaveriin..ihan yllättäen..vie jalat alta..hänen katseensa,liikkeensä,eleensä,hymynsä,kaikki;)äsh..olen täysin hänen lumoissa..en saa katsettani irti hänestä..koko ajan mielessä hän.pää sekoo koht..mitenköhän maltan ees lomille lähteä sit ku se aika koittaa...ei tätä kestä mitenkään..onkohan tääl kohtalon tovereita?no,kummallista on joo duunin kahvi;))mut toisaaltaan aiks ihanaakin;))heh...
Päätin tulla vilkaisemaan, josko olisin kuitenkin "lottovoiton" saanut, eli viestin yläkerrasta. Kaksi kommenttia, ensimmäiselle kiitokset kehuista ja toiselle myötätuntoa samankaltaisesta olotilasta.
Vaikka namiherkku tuskin tätäkään näkee, niin kiitos kun jaksoit perjantaina vastailla niihin täysin tyhmiin, työhön liittyviin kysymyksiini. En vain saanut millään pidettyä itseäni pois sieltä ylhäältä. Meinasi muuten pettää jalat alta kun katoit silmiin ja hymyilit.
Taidatpa pitää mua ihan kummajaisena? Voisit vaikka irvistää, tai heittää jollain nippelillä otsaan jos niin on. Se miten mua katoit tänään taukopaikalla, se sai taas kuvittelemaan että ehkä edes vähän kiinnostan? Siinäpä vielä yksi esimerkki siitä kuinka sekaisin olen mennyt ja ehkäpä tosiaan mielikuvitukseni on karannut käsistä?