Vuosia sitten erosin miehestä, jonka todella uskoin ja syvällä sydämmessäni uskon vieläkin olevan ''se oikea''... Tämä mies ei kuitenkaan välittänyt sydämmestäni, rakkaudestani eikä juuri minusta.
Tavattuamme ensimmäisen kerran pidin häntä mukavana, hurmaavana ja erittäin välittävänä herrasmiehenä... Hän lausui kauniita sanoja ja ne sanat ja kosketukset menivät suoraan hyväuskoiseen sydämmeen...
Kun muutimme yhteen vuoden päästä tästä, kaikki muuttui... Kauniit sanat joita hän ennen lausui minulle päivittäin unohtuivat ja korvautuivat vihamielisillä ja ilkeillä kommenteilla... Aamuisin heräsin henkiseen pahoinpitelyyn... joskus fyysiseen.
kaksi vuotta kestin tätä päivittäistä helvettiä... Silti rakastin, uskoin ja palvoin. Tunsin itseni hyödyttömäksi, kamalaksi ja haluttomaksi... Mies sai minut uskomaan, että teki minulle palveluksen kestäessään minua... Ottaessaan minut väkisin keskellä yötä. Jossain vaiheessa oksensin kun katsoin peiliin.
Vihdoin erosin tästä miehestä ystävieni avulla ja tuella. Itsetuntoni alkoi kasvaa takaisin. Ymmärsin vihdoin, että ansaitsen parempaa... Löysin miehen... Kultaisen miehen, unelmien mihen, joka kertoo päivittäin rakastavansa ja arvostavansa minua. En voisi enempää pyytää...
Silti tunnen joskus sairasta kaipua mieheen... Säälin miestä, joskus jopa tunnen ymmärtäväni. En pidä siitä, en halua sitä enkä toivo sitä!
Tuntuu että mies on pilannut minut lopulliselta onnelta... Vaikka mies on poistunut elämästäni fyysisesti, on hän henkisesti läsnä päivittäin... Häviääkö hän milloinkaan???
Tavattuamme ensimmäisen kerran pidin häntä mukavana, hurmaavana ja erittäin välittävänä herrasmiehenä... Hän lausui kauniita sanoja ja ne sanat ja kosketukset menivät suoraan hyväuskoiseen sydämmeen...
Kun muutimme yhteen vuoden päästä tästä, kaikki muuttui... Kauniit sanat joita hän ennen lausui minulle päivittäin unohtuivat ja korvautuivat vihamielisillä ja ilkeillä kommenteilla... Aamuisin heräsin henkiseen pahoinpitelyyn... joskus fyysiseen.
kaksi vuotta kestin tätä päivittäistä helvettiä... Silti rakastin, uskoin ja palvoin. Tunsin itseni hyödyttömäksi, kamalaksi ja haluttomaksi... Mies sai minut uskomaan, että teki minulle palveluksen kestäessään minua... Ottaessaan minut väkisin keskellä yötä. Jossain vaiheessa oksensin kun katsoin peiliin.
Vihdoin erosin tästä miehestä ystävieni avulla ja tuella. Itsetuntoni alkoi kasvaa takaisin. Ymmärsin vihdoin, että ansaitsen parempaa... Löysin miehen... Kultaisen miehen, unelmien mihen, joka kertoo päivittäin rakastavansa ja arvostavansa minua. En voisi enempää pyytää...
Silti tunnen joskus sairasta kaipua mieheen... Säälin miestä, joskus jopa tunnen ymmärtäväni. En pidä siitä, en halua sitä enkä toivo sitä!
Tuntuu että mies on pilannut minut lopulliselta onnelta... Vaikka mies on poistunut elämästäni fyysisesti, on hän henkisesti läsnä päivittäin... Häviääkö hän milloinkaan???
Vastaukset 5
Vanhimmat
ihmisillä on tarve saada asioihin onnellisia loppuja, mutta aina se ei ole mahdollista. Ajalla on tapana kullata muistot, jotka eivät ehkä olleet oikeastaan lainkaan kultaisia. Mutta silti nuo muistot ovat osa meitä ja menneisyydestä muotoutuu osa nykyisyyttämme. Ei asioita tarvitse unohtaa, mutta niistä tulee ottaa opiksi.
Ehkä se, että säälit miestä, kertoo siitä että osaat välittää muista, ettei tuo mies sua pystynyt pilaamaan. Harmillista näissä suhteissa, joissa toinen kohtelee toista huonosti, on se ettei asioita pysty koskaan käsittelemään toisen kanssa kunnolla loppuun. Ehkä siksi ne pysyvät mielessä niin pitkään.
Psykopaatti/narsistinen persoona käyttäytyy juuri tuolla tavalla ja hän sairastuttaa tavallaan myös uhrinsa, eroonpääseminen vie vuosia, vaikka suhde olisi jo ohi. Hyödynnä ystäviesi tukea, käy juttelemassa terapautin kanssa, jos asia tuntuu edelleen pallona jalassa.
Sinun täytyy ymmärtää, että entisesi käytös ei ollut normaalia ja mikäli hän on sitä mitä epäilen kuvauksesi perusteella, ei hän oikastaan koe oikeita tunteita. Se sinun täytyy myös ymmärtää. Silloin ne tunteet joita hän on kokenut, ovat olleen pyrkimyksiä eristää sinua kaikesta ympärillä olevasta elämästä, jotta eläisit vain häntä ja hänen käyttötarkoituksiaan varten.
Netistä löytyy hirveästi hyvää tietoa näistä persoonallisuushäiriöistä ja jos luet niistä, löydät varmasti paljon yhtenäisyyttä exääsi. Myös narsistien uhreista on paljon fiksua tekstiä, joka olisi sinulle lukemisen arvoista ja joka voisi auttaa ymmärtämään tunteitasi paremmin.
Voimia sinulle ja nauti kesästä, sekä uudesta ihanasta ihmissuhteestasi:)
Hei ! Olen taas kerran henkisesti väsynyt, kahteen perättäiseen mies juttuun. Tästä edellisestä,jolla psykopaattimaisia piirteitä paljonkin, en vieläkään haluaisi uskoa, mutta näin vain on, pääsin eroon toisen miehen avulla,joka myös alkoi leikkittelemään mun kanssa. Tätä toista en löytänyt itse, vaan ystäväni suorastaan tuputti sitä mulle. Ja kun sitten tapasimme, niin oikeastaan jo heti huomasin outoja piirteitä hänessä. Oli väittelyn haluinen jo mun ensimmäisestä puheenaiheesta,joka oli ihan merkityksetön,mutta kuitenkin.Kerkesin ihastumaan tähän mieheen,mutta hän vain antoi mun ottaa yhteyttä itseensä,ei koskaan toisinpäin. Ja kun hän sitten yhden kerran soitti itse, sanoi heti, että toinen puhelu tulossa. Emme kerinneet puhua juuri mitään. Tätä kummallista rumbaa on jatkunut ja en ole tajunut itse lopettaa, kun olen pahasti koukussa. Kiusaamista siis tälläkin tavalla.
Olen monta kertaa päättänyt lopettaa ja tehnyt niin, mutta tämä ei suostu kommentoimaan mitään, on täysin hiljaa, puhelin on mykkä. Toivoisin sen miehen kertovan, mitä hän haluaa.
Sellainen keino olisi, että alkaisi itse käyttäyttyä yhtä piinaavalla tavalla ja nujertaa hänet henkisesti, mutta siihen ei pysty, koska se ei vain moraalisesti sovi mun luonteelle. Niinpä en voi sanoa sulle niin kuin itsellenikin, että jokainen päivä erossa siitä narsistista haihduttaa loppujen lopulta sen hevon hiiteen omasta elämästä.
Yhteen sydämeen mahtuu vain yksi äMMä.
Anteeksi, mutta oikeasti häiritsee.
Kirjoitit kuin suoraan minun elämästäni ja palautit kirjoituksellasi kaiken taas oikealle raiteelle. Olin jo melkein taas unohtanut, millä lailla minua kohdeltiin. Vaatii todellista ponnistelua jaksaa muistaa että kyseessä oli narsistinen luonnehäiriö.
Minäkin löysin uuden ihanan miehen ja olen hänen kanssaan hyvin onnellinen. Mutta tämän ex-miehen kummittelu elämässäni tuottaa suurta tuskaa. Joskus hän varta vasten muistuttaa itsestään lähettämällä sähköpostia ja herättää näin kummituksen henkiin.
Olisi mukava vaihtaa ajatuksia sun kanssa. Kirjoita jos tahdot vertaistukea. :)
[email protected]