Ensimmäistä kertaa tapaamaan ehkä mahdollisia tulevaisuuden appivanhempia tässä muutaman viikon päästä.
"Kuuluuko" minun viedä tuliaisiksi jotain? Mielestäni kyllä,kukkiako vai jotain muuta? Kaipailen kivoja tuliaisideoita? Niin ja neuvoja,miten hermoni kestävät sillä olen kova jännittämään kaikissa uusissa tilateissa...
"Kuuluuko" minun viedä tuliaisiksi jotain? Mielestäni kyllä,kukkiako vai jotain muuta? Kaipailen kivoja tuliaisideoita? Niin ja neuvoja,miten hermoni kestävät sillä olen kova jännittämään kaikissa uusissa tilateissa...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mielestäni se riippuu iästäsi ja siitä oletko pelkkä tyttöystävä vai miniäkokelas. Mikäli olet 16-20 vuotias tyttönen en usko, että anoppikokelas edes osaisi odottaa, tai ei anopit varmaan tuliaisia vanhemmiltakaan miniäkokelailta odota. Jos välttämättä haluaisit viedä jotain, itse ainakin turvautuisin mariskoolin kaltaiseen lahjaan.. tai aalto-maljakkoon..
Mun mielestä kukat riittää ei tarvi mitään kalliita aalto maljakoita olla..kun ei tie tykkääkö se anoppi niistä:-)Ite vein ekalla kerralla kukkia Ja tyytyväiseltä näytti...
Kukat riittää.
Mitä "asemaa" nyt voi odottaa pojan tyttöystävältä!
Viet kukkaset.
Kalliitten lahjojen kuten lasimaljakoiden raahaaminen ensitapaamisella, on mielinkielin olemista ja ihan tarpeeton liike.
on tyttöystävällä ja miniäkokelaalla?? Miusta ne on kyl yx ja sama asia.
Mie en ainakaa ekalla kerralla vieny anopille mitää, tosin siin vaihees ko sen oon tavannu ei virallisesti seurusteltu. Sittemmi oon vieny pari kukkaa (joista kumpaakaa en oo sen jälkee nähny) ja yhen rasian keksejä. Tollaset aalto-maljakot ja mariskoolit menee kyllä tosi paljon mielistelyn puolelle oli sitä ikää sitte kuin paljo vaan. Sitteko toista tuntee paremmin ni voi antaa miehen kanssa vaikka joulu tai synttärilahjana.
Mitä vuosisataa te kokelaat elätte?
Mahdollinen anoppi ei tarvitse maljakoita eikä skooleja. Sitä paitsi aina varma kukkakimppu saattaa mennä ihan pieleen, ellei etukäteen ole varmistanut, missä ja miten mahd. appivanhemmat elävät.
Maaseudulla tai omakotitaloissa asuvilla on yleensä pihassaan paljon kukkia. Kukkien vieminen kesäaikaan voi aiheuttaa jopa pientä hämminkiä, kun "anoppilan" joka räystäslauta ja oksanhanka roikkuu amppelia.
Moni on sitä paitsi allerginen tietyille kukille.
Mutta kokemuksesta voin sanoa pari idioottivarmaa mokaa, joita mahd. kandidaatti saattaa tehdä. Hänen on oltava ystävällinen ja kohtelias niin tullessaan kuin lähtiessään.
Ja tässä tulee mielee jonkun alussa mainitsema huomio siitä, että riippuu anopista ja riippuu miniästä. Jos selvästi täysi-ikäinen miniäkandi ei osaa tervehtiä esim. keskiluokkaiseen käytökseen tottunutta anoppikokelasta, huono homma.
Samoin lähtiessä on muistettava kiittää tarjoiluista ja kivasta ajasta.
Puhun kokemuksesta. Olen puhunut sitä paitsi usean anopin kanssa.
Missä tapaat heidät? Kotonaan, mökillään, menettekö ravintolaan syömään? Itse vein aikoinani eka tapaamiselle (myös kesäaikaan, heidän kesämökillään) kassillisen kaikkea mahdollista. Kahvipaketin, makkaraa grillattavaksi, uusia perunoita, kevätsipuleita, jääpalamuotin, salaattiainekset, pari keksipakettia, servettejä ja kai siinä oli vielä jotain muutakin. Tosin olin etukäteen selvittänyt vähän heidän tapojaan ja viikonloppusuunnitelmiaan. Tykästyivät kovasti ja ruokaa laittaessa tuli kivasti juteltua kaikenlaista ja tutustuttua samalla. Olen edelleenkin sitä mieltä, että toimi oikein hyvin siinä tilanteessa, mökille ei kukaan kaipaa mitään ylimääräistä, mutta syötävää kaikki arvostaa. Ja kesäkassi, mihin olin kaiken pakannut, on heillä vielä tänäkin päivänä mökkikassina eli siis muisto siitä tapaamisesta on. Ja hyvät appivanhemmat! Onnea tapaamisellenne!!!
Missä tapaat heidät? Kotonaan, mökillään, menettekö ravintolaan syömään? Itse vein aikoinani eka tapaamiselle (myös kesäaikaan, heidän kesämökillään) kassillisen kaikkea mahdollista. Kahvipaketin, makkaraa grillattavaksi, uusia perunoita, kevätsipuleita, jääpalamuotin, salaattiainekset, pari keksipakettia, servettejä ja kai siinä oli vielä jotain muutakin. Tosin olin etukäteen selvittänyt vähän heidän tapojaan ja viikonloppusuunnitelmiaan. Tykästyivät kovasti ja ruokaa laittaessa tuli kivasti juteltua kaikenlaista ja tutustuttua samalla. Olen edelleenkin sitä mieltä, että toimi oikein hyvin siinä tilanteessa, mökille ei kukaan kaipaa mitään ylimääräistä, mutta syötävää kaikki arvostaa. Ja kesäkassi, mihin olin kaiken pakannut, on heillä vielä tänäkin päivänä mökkikassina eli siis muisto siitä tapaamisesta on. Ja hyvät appivanhemmat! Onnea tapaamisellenne!!!
Kone ei ollut hyväksyvinään edellistä nimimerkkiä, mutta oli kai sen sitten hyväksi havainnutkin.
Minä en vienyt poikaystäväni äidille mitään (mielestäni hän oli silloin vain poikaystäväni äiti, ei anoppi), enkä usko hänen odottaneenkaan mitään. Ensitapaamisemme oli muutenkin kamala, hän tuli kotiinsa lomaltaan kuin myrskyn merkki ja huusi naama punaisena miksi pihamaata ei ole lingottu. Siinä jäi kättelytkin väliin ja huudon jälkeen hän tervehti minua lyhyesti. Pelkäsin häntä sen jälkeen hieman, olinhan tuolloin 15 vuotias, mutta nyt vuosien jälkeen tulemme hyvin toimeen, vaikka välillä minua ärsyttääkin "minun poikani"-jutut, varsinkin kun perhe selvästi laiminlöi ainoaa poikaansa.. Eksyi aiheesta, mutta....