Viime vuonna pari viikkoa ennen joulua menetin ensin isoisäni ja muutamaa päivää myöhemmin löytyi vanha kaveri hirttäytyneenä. Olin aika rappiolla siinä vaiheessa, itsetuhoviettiä alkoi tulla itsellinikin. Tästä kuitenkin selvisin kun tulin kiinnostuneeksi yhdestä tytöstä. Ihastuin.
Miten oudolta tuntuukaan, en ole saanut yhtään siirtoa tehtyä melkein puolessa vuodessa tuon tytön suhteen. Pelkään, että jos en saisikaan häntä.
Entisissä iskemisyrityksissäni toisiin tyttöihin koskien lähdettiin aina huumorimielessä, ei ollut melkein väliä tuleeko pakit, mutta tuollainen, joka veti minut tuosta suosta pelkällä persoonallaan sävähdytti minut niin etten uskalla tehdä askeltakaan hänen suhteen. Vajoanko taas kovaan masennukseen jos pakit tulisi ? Mutta toisaalta, en kestäisi nähdä milloinkaan häntä toisen miehen kainalossakaan.
En pysty ajattelemaan, että maailma on pullollaan naisia. Mä haluan saada juuri hänet !
Miten oudolta tuntuukaan, en ole saanut yhtään siirtoa tehtyä melkein puolessa vuodessa tuon tytön suhteen. Pelkään, että jos en saisikaan häntä.
Entisissä iskemisyrityksissäni toisiin tyttöihin koskien lähdettiin aina huumorimielessä, ei ollut melkein väliä tuleeko pakit, mutta tuollainen, joka veti minut tuosta suosta pelkällä persoonallaan sävähdytti minut niin etten uskalla tehdä askeltakaan hänen suhteen. Vajoanko taas kovaan masennukseen jos pakit tulisi ? Mutta toisaalta, en kestäisi nähdä milloinkaan häntä toisen miehen kainalossakaan.
En pysty ajattelemaan, että maailma on pullollaan naisia. Mä haluan saada juuri hänet !
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olethan jo puolivuotta tiirannut, eikä elettäkään ole tapahtunut..
Kyllä te kohtaatte jos molemmat sitä tahtoo riittävästi:)
Jos et pelaa, et voi voittaa!
Tietysti tilanteesi on hieman vaikeampi, mutta luulisin että silti on järkevää tehdä asialle jotain.
Tiedän mitä tarkoitat kun sanot että haluat juuri hänet. Niin olen itsekkin ajatellut muutamia kertoja. Olen toiminut niissä tapauksissa, ei ole vielä tärpännyt, mutta en kadu että olen yrittänyt. Yhtä hyvin voi tärpätäkkin!
Muutaman kerran olen saannut pakit tytöltä josta olen ajatellut että hän on ainoa johon voin ihastua ja että en pysty ihastumaan kehenkään muuhun. Näiden kokemuksien jälkeen olen huommannut, että ei se ihan niinkään ole, vaan muita naisia on ihan oikeasti olemassa, vaikka se ei siltä juuri silloin tunnukkaan. Tämän pystyy ymmärtämään mahdollisesti vasta sitten kun ihastuu samanlailla johonkuhun toiseen (itse en ihastu helposti).
Kun on saanut pakit joltakin, niin jonkun aikaa saattaa olla rikki, muta yllättävän pian olen ainakin itse aina saanut nostettua pään pystyyn. Sekin on mukava tunne, kun tietää yrittäneensä, ja tietää totuuden.
Alkuperäisen kirjoitus vaikutti oudon tutulta, mullekin on käynyt vähän samalla tavalla viime syksystä lähtien (olen n). Miten neuvoisin? Toinen voi olla yhtä turhautunut siitä ettei edistystä tapahdu... Tosin surun keskellä on vaikeata aloittaa uutta ihmissuhdetta. Olisiko se syynä hidastamiselle..
Eikö olisi mahdollista ensin vähitellen tutustua ja ystävystyä? Tosin en tiedä mitä ja miten se sitten voisi olla, riippuu missä tilanteessa tapaatte.
Tunnistan olevani aika samantyyppinen ihastusteni suhteen. Tunne siitä että kohdalla on juuri sopiva tapaus tulee ehkä vain kerran vuodessa-parissa, ja silloin en kerta kaikkiaan osaa nähdä muita mahdollisuuksia kuin sen yhden tietyn naisen.
Mielstäni en ihastu aivan mahdottomiin tapauksiin, vaan vasta kun olen huomannut että hänelläkin olisi kiinnostusta, eli kuvioissa on flirttiä, vietittelyä jne. Jos (eli yleensä kun) naisen kiinnostus kuitenkin hiipuu, itsetuntoni on tosi maissa, enkä pitkään aikaan osaa ajatella että muitakin vaihtoehtoja ehkä olisi. Baarissa käynnitkin tuntuvat turhilta, koska alkoholi saa kaipuun pintaan ja uuusien naisten sijaan haikailen saavuttamattomaksi jääneen perään.
Olen nyt vihdoin alkanut tiedostaa, että teen luultavasti itselleni haittaa, kun olen liian ehdoton tunteitteni suhteen. Olen huomannut että silloin kun saan itseni liikkeelle selvin päin ja sellaisiin tilanteisiin, joissa on mahdollista tavata mukavia naisia, saatan kaikista noista mikään ei voi olla samanlaista-ajatuksista huolimatta kohdata yksilöitä, joissa on sitä jotakin.
Luultavasti näitä olisi tullut vastaan enemmänkin, jos en itse olisi pitkään kieltänyt itseltäni mahdollisuuksia nähdä sen että vaihtoehtojakin on, ehkä jopa parempia kuin ne, joissa olen roikkunut. Uskon että tietoinen hakeutuminen ihmisten seuraan ja avoimuus ihmisiin tutustumisen suhteen, alkaen siitä että tutustut naisiin ilman sen kummempia tavoitteita suhteesta, on se lääke joka tehoaa tällaisessa tapauksessa. Kokemuksesta tiedän että se ei ole kovin helppoa ja vaatii itsensä pakottamista uudenlaiseen ajatteluun, koen kuitenkin että olen näin pikku hiljaa menossa parempaan päin.
Olen itse samassa tilanteessa. Mulle sanotaan, että maailma on täynnä miehiä, mutta odotan sitä signaalia vain siltä yhdeltä. Pitäisiköhän muuttaa kuuhun asumaan.
Samaa olen ajatellut, miten mahtaa olla ap:n asiat?
Tuo alkuperäinen viesti kuulostaa todella romanttiselta, kuolema ja rakkaus, nehän on ne kaksi perusvoimaa elämässä. Tulee mieleen, että miten paljon tiedät siitä ihastuksesi kohteesta? Olisiko mahdollista, että häntäkin on kuolema koskettanut läheltä, ja vaistoat sen, ja saat siitä jollakin tavalla lohtua, koet yhteisymmärrystä? Tämä oli ihan villi arvaus.
Luovuttaa ei saisi liian helposti. On ihan oikein olla avoimin mielin eikä roikkua mahdottomissa ihastuksissa, mutta ennen kuin siitä luopuu, pitäisi varmistaa, ettei ole enää mitään jäljellä. Sydäntä ei ole niin helppoa pakottaa. Mutta jos alkaa tulla pääasiassa lokaa toiselta niskaan, sitä ei tarvitse kenenkään kestää.
Toivotan alkuperäiselle voimia. Surun kanssa ei pidä jäädä yksin, ja jos et voi sen tytön kanssa puhua niin hakeudu johonkin sururyhmään tai puhu jollekin jolla on samanlaisia kokemuksia.