Lapsellisia satuja

oliko pakko tulla tänne haukkumaan maailman historian parasta kirjaa

että tulit kertomaan tuon briljantin ja mitä ilmeisemmin taitavasti loppuun hiotun mielipiteesi meille. Kiitän sinua siitä!

Argumentti numero yksi - lapsellisuus: no tuohan kertoo paljon. Lapsellisuus ei ole kovin hyvä asia, varsinkaan jos kirjoittaja ei itse selvästi ole tietoinen tekstinsä heikkoudesta. Toivon mukaan tälle väitteellesi saadaan tuonnempana perustelut.

Argumentti numero kaksi - satuihin verrannollisuus: yhdessä adjektiivin "lapsellinen" kanssa saturinnastus kärsii uskottavuuden puutteesta. Sadut ovat nykyisin usein suunnattu lapsille, mutta ovatko ne sitten lapsellisia, on täysin eri asia. Sadut voivat olla kaunis tekstin ja kuvien kokonaisuus, joka kehittää lapsen mielikuvitusta, eläytymiskykyä, kielellistä älykkyyttä ja joissain määrin myös moraaliajattelua. Yleisesti ottaen sadut ovat mielestäni hieno asia. Aplodit saduille!

Toki voit tarkoittaa sadulla muutakin kuin lapsille suunnattua, lyhyttä fiktiivistä kertomusta, joka mahdollisesti sisältää opetuksen. Voit tarkoittaa ylipäätään Tolkienin teosten fiktiivisyyttä, sitä, että ne eivät ole totta eivätkä meidän todellisuudessamme edes voisi olla totta. Mikä kauhea rikos! Kirjoittaa nyt niin epäuskottavista aiheista kuin jotkin hemmetin haltiat! Oi-voi. OI-VOI-VOI-VOI. Kaikki muut kirjallisuudenlajit kuin fantasia ja scifi ovat sentään niin totuuspohjaisia. Hetkinen! Eiköhän vain muissakin genreissä kirjojen henkilöistä suuri osa ole täysin kuvitteellisia, ja juonten kuljetuksissa sattuma poikineen tupsahtaa uskomattomasti kerta toisensa jälkeen ohjaamaan tarinan kirjailijan toivomille urille. Fantasiakirjallisuudessa pyritään äärimmilleen viedyn fiktion keinoin usein kertomaan jotain myös tästä meidän todellisesta maailmastamme, ihmisestä ja hänen suhteistaan ympäristöönsä. "Sadulla" voi olla uskomaton voima, kun se vaivihkaisesti kertookin tavallisesta ihmiselosta haasteineen ja kipuineen.

Argumentti numero kolme - huono kirja: Jaaha. Huono on tietysti huono, ei siitä mihinkään pääse. Jos TSH tosiaan on huono kirja, se on sitten aikas paha juttu. Huono. Ai, mutta tuo sanahan tarvitsee aina rinnalleen perustelun! Toivottavasti saamme sen tuonnempana. Katsotaan.

Argumentti numero neljä - huonoin kesken jätetty kirja: Tarkoittaako tuo sitä, että jossain on olemassa myös loppuun luettu kirja, joka on vielä huonompi kuin TSH? Sepä ilahduttavaa. Kesken jättäminen selittänee hiukan myös sitä määrittävää huonoa. Kirja eittämättä on lukijasta surkea, jos sitä ei viitsi edes lukea loppuun. Tämä kuitenkin herättää kysymyksen, voiko lukija tosiaan arvostella kirjaa, jos ei ole lukenut sitä kokonaan? Jos esimerkiksi klassikosta Rikos ja rangaistus lukisi vain suht' puuduttavan keskikohdan ja tulisi siihen tulokseen, että "paska homma", voisiko sen jälkeen olla pätevä kuuluttamaan tätä mielipidettään kirjasta muille? Epäilen. Tässä häiritsee vielä sekin, etten tiedä, kuinka monta kirjaa ko. trilogiasta olet loppujen lopuksi kahlannut läpi. TSH kun ei ole kirja, se on kolme kirjaa. Jos olet lukenut esimerkiksi ensimmäisen ja toisen kirjan, ja sen jälkeen todennut "ei minua varten", olet täysin oikeutettu kertomaan näistä kahdesta teoksesta mielipiteesi.

Lähes kaikista argumenteista puuttuu pätevä perustelu. Jokin heikkous perustellaan kyllä, mutta jälleen jollakin yhtä perustelemattomalla asialla. Syntyy kehä. Siis: Miksi TSH on mielestäsi lapsellinen? Miksi se on huono (mahd. kytkös edelliseen ja seuraavaan)? Miksi jätit sen kesken? Hyvä vastaus näihin ei ole tällainen: "Koska se on lapsellinen ja näin ollen siis mielestäni huono, ja näiden edellisten takia jätin sen kesken."

Loppuun todettakoot vielä, että olen lukenut kyseisen trilogian kerran muutamia vuosia sitten. En pitänyt siitä silloin kovinkaan paljon. Tietyissä asioissa kärsimätön lukijanluonteeni väsyi yksityiskohtaiseen ja monisanaisesti kuvailevaan kieleen. Tarina etenee, mutta melko hitaasti. Ihailen Tolkienin viitseliäisyyttä luoda Keski-maan kaltainen massiivinen tarumaailma. Hänen henkilönsä ovat suurimmaksi osaksi kiinnostavia, tosin muut kuin varsinainen sormuksen saattue jäävät hieman kaksiuloitteisiksi. Hyvä ja paha ovat kirjassa näennäisen musta-valkoisesti määriteltyjä, mutta tarkemmin pohtiessa huomaa, että ulottuvuuksia löytyy ilahduttavan monia, ja tätä kamppailua on käsitelty erilaisista näkökulmista. Suunnitelmissani onkin piakkoin lukea tuo mahtiteos uudelleen, jotta voisin mahdollisesti ruveta pitämään siitä.

Minustakin taru sormusten herrasta on tylsä kirja. En tiedä voiko sitä mitenkään niin loputtomiin perustella, jos kirja tuntuu itsestä pitkäveteiseltä ja kangertelevalta ja se ei vaan sytytä niin saahan siitä sanoa itse, että no minun mielestä se oli huono.
En sano, ettei kirjoittaja olisi kielellisesti lahjakas ja homma pysyy hyvin kasassa alusta loppun. Kirjan hahmot ovat silti tylsiä ja tapahtumat kuivia, sopii tosiaan enemmän sellaiselle fantasian ahmijalle, joka tykkää lukea kuivaa selostutsa eikä vaadi kunnon draamaa ja juonen jatkuvaa voimakasta kehittymistä.
Siis yksi krija pelkkää kävelyä eteenpäin, haloo...yritä siinä sitten repiä innostusta.
Nojoo, ei revitä pelihousuja kuitenkaan...

Hmm..Loukkaantuisin kirjan puolesta (yksi lempiteoksiani) jos kommentin kirjoittaja ei olisi niin selvästi näitä hyvin vähän lukevia mistään mitään tietämättömiä diletanttiääliöitä.Muutama Tom Clancy ja pari erä- ja autonkorjauskirjaa silloin tällöin tuskin valtuuttaa haukkumaan klassikoita julkisesti.Ei kai kaikkien ole pakko niistäkään tykätä, mutta silloin voisi ehkä pitää mielipiteet ominaan tai puhua niistä omassa pikku junttiringissään.

Valmiiksi alkuperäisen. Niistä, mistä tuli leffat, niin ei ollut.

Itse olen lukenut Sormusten herran ja pidin siitä. Lisäksi kyseiselle tarinalle on niin moni kirjailija ja elokuvan tekijä tyylilajiin katsomatta velkaa lähes koko oman tuotantonsa. En usko, että Star Warsiakaan olisi ilman Tolkienia.


Mutta teille muille vastaajille: Onko nyt noin, että Taru Sormusten Herrasta on niin pyhä kirja, että siitä ei saa kertoa yhtään negatiivista mielipidettä?

Onko siitä todellakin pakko pitää siksi, että se on maailman toiseksi luetuin kirja? Tai siksi, että sinä siitä pidät?

Ja jos kyseinen opus ei vain satu johonkuhun kolahtamaan, miksi se olisi typeryyden merkki?

Ja onko tämän palstan olemassaolon ainut syy Tolkienin ja Sormusten herran täydellinen ylistäminen? Nimittäin joka kerta kun joku kirjoittaa pientä soraääntä, lauma fundamentalisti-tolkienisteja hyökkää palstalle örkin raivolla.