Mikä neuvoksi kun olen 24vuotias tyttö ja löytänyt poikaystävän, joka on todella kunnollinen ja koen hänet elämäni mieheksi mutta minulla on äärimmäisen ylihuolehtiva äiti ja hänen äitinsä eli minun mummo jotka yhdessä ovat aivan kauhuissaan siitä että olen löytänyt itselleni poikaystävän!!!!
He eivät ole nähneet tätä poikaa, en ole vielä tuonut häntä näytille, koska haluan tutustua tähän poikaan aluksi ite paremmin ja toiseksi häpeän äitini toimintaa; hänen ylihuolehtivaisuutta ja arvostelun tarvetta...Tiedän, että jos toisin tämän miehen vanhempieni luokse, äitillä olisi heti sellanen arvosteleva katse eikä mies todellakaan tuntisi itseään tervetulleeksi!!Toiseksi äitini ei ole edes pyytänyt tuomaan poikaystävääni kotiin vaan kaikki jää siihen sairaaseen kauhisteluun ja varoitteluun!!
Olen sanonut tämän äitilleni mutta se ei tunnu vaikuttavan ollenkaan! Kokoajan saan äärimmäisiä varoituksia siitä mitä tämä poika voi olla ja kuinka kannattais olla jatkuvasti varuillaan!! Olen tulossa hulluksi, olen tutustunut tähän poikaan kuitenkin sen verran hyvin ja meillä on läheinen suhde, ongelmana on vain että en voi nauttia täysin siemauksin elämäni miehen löytymisestä kun äitini pilaa kaiken...soittaa jatkuvasti hysteerisenä missä olen jne. vaikka tosiaan olen ollut jo vuosia täysi-ikäinen! En kehtaa pitää edes puhelimessa ääniä päällä, kun äidin toiminta hävettää... Poikaystävälleni hävettää kertoa että äitilläni on tällainen suhtautuminen häneen, kun tämä mies on niin hyväsydäminen ja kunnollinen että ansaitsisi todellakin paremman vastaanoton!! Olen kertonut äitilleni että tämä mies on todella kunnollinen eikä ole mitään aihetta huoleen mutta hänellä on jokin älytön tarve sairaaseen huolehtimiseen ja toisten ihmisten tuomitsemiseen oli kyseessä sitten kuka tahansa mies.
Äidilleni on ollut hyvin vaikeeta koko itsenäistymineni esimerkiksi kotoa muuttaminen... silloinkin hän sai minulle sellasen olon että on väärin muuttaa pois kotoa parikymppisenä ja muutenkin pyrkinyt koko ikäni tuomitsemaan ja syyllistämään kaikista pienistäkin asioista, jotka kuuluu normaalin ihmisen kehitykseen!!
Itse koen olevani avoin ja erilainen ihminen kuin äitini, siksi onkin niin vaikea hyväksyä hänen toimintaansa mutta silti hän saa minulle monesti syyllisen olon, kuten nyt sen että ikään kuin tämän ikäisellä ei saisi olla poikaystävää!!! Sairasta.
He eivät ole nähneet tätä poikaa, en ole vielä tuonut häntä näytille, koska haluan tutustua tähän poikaan aluksi ite paremmin ja toiseksi häpeän äitini toimintaa; hänen ylihuolehtivaisuutta ja arvostelun tarvetta...Tiedän, että jos toisin tämän miehen vanhempieni luokse, äitillä olisi heti sellanen arvosteleva katse eikä mies todellakaan tuntisi itseään tervetulleeksi!!Toiseksi äitini ei ole edes pyytänyt tuomaan poikaystävääni kotiin vaan kaikki jää siihen sairaaseen kauhisteluun ja varoitteluun!!
Olen sanonut tämän äitilleni mutta se ei tunnu vaikuttavan ollenkaan! Kokoajan saan äärimmäisiä varoituksia siitä mitä tämä poika voi olla ja kuinka kannattais olla jatkuvasti varuillaan!! Olen tulossa hulluksi, olen tutustunut tähän poikaan kuitenkin sen verran hyvin ja meillä on läheinen suhde, ongelmana on vain että en voi nauttia täysin siemauksin elämäni miehen löytymisestä kun äitini pilaa kaiken...soittaa jatkuvasti hysteerisenä missä olen jne. vaikka tosiaan olen ollut jo vuosia täysi-ikäinen! En kehtaa pitää edes puhelimessa ääniä päällä, kun äidin toiminta hävettää... Poikaystävälleni hävettää kertoa että äitilläni on tällainen suhtautuminen häneen, kun tämä mies on niin hyväsydäminen ja kunnollinen että ansaitsisi todellakin paremman vastaanoton!! Olen kertonut äitilleni että tämä mies on todella kunnollinen eikä ole mitään aihetta huoleen mutta hänellä on jokin älytön tarve sairaaseen huolehtimiseen ja toisten ihmisten tuomitsemiseen oli kyseessä sitten kuka tahansa mies.
Äidilleni on ollut hyvin vaikeeta koko itsenäistymineni esimerkiksi kotoa muuttaminen... silloinkin hän sai minulle sellasen olon että on väärin muuttaa pois kotoa parikymppisenä ja muutenkin pyrkinyt koko ikäni tuomitsemaan ja syyllistämään kaikista pienistäkin asioista, jotka kuuluu normaalin ihmisen kehitykseen!!
Itse koen olevani avoin ja erilainen ihminen kuin äitini, siksi onkin niin vaikea hyväksyä hänen toimintaansa mutta silti hän saa minulle monesti syyllisen olon, kuten nyt sen että ikään kuin tämän ikäisellä ei saisi olla poikaystävää!!! Sairasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Äitisi tarvitsee terapiaa. Sinä olet ihan normaali ja ok.
Älä anna äitisi pilata elämääsi. Hän on mustasukkainen poikaystävästäsi.
Itse kokenut kaiken saman.
Äiti roikkui kiinni eikä ikinä antanut olla rauhassa. aina soittelamssa ja häiritsemässä.
Opin sen, ettei äidille kannata kertoa yhtään mitään omasta elämästä.
Eräs poikaystäväni kyllästyi äitini mustasukkaiseen vahtimiseen niin paljon että lähti kävelemään sen vuoksi.
Mitään mitä tein ei koskaan ollut äitini mielestä riittävää.
Muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja pikkuhiljaa elämäni alkoi olemaan siedettävää kun äiti ei päässyt joka ilta vahtimaan.
Kun on etäisyyttä yli 300 km ei ihan jokaisiin kissanristiäisiin myöskään tarvitse mennä.
Nykyinen miesystäväni suhtautuu äitiini lähinnä huumorilla.
Oma äitini toimi samoin lähettäen syyllistäviä kirjeitä, soittaen samanlaisia puheluja jne. Yritin järjestää hänelle apua, mutta koska hän ei tunnistanut omaa tilaansa, ei pystynyt myöskään avusta hyötymään.
Sinun pitää pyrkiä kaikin voimin irtaantumaan syyllisyydestä, jota äitisi yrittää sinuun kohdistaa, jotta pystyisit elämään omaa elämääsi, muuten sinulla on aina huono omatunto seuranasi. Hae tarvittaessa itsellesi keskusteluapua.
Tee nuori nainen välittömästi äidillesi selväksi että haluat elää omaa elämääsi. Kokemuksesta voin sanoa että jos vielä odottelet vähänkään ja kyhnäät äiteesi passaamassa niin teet sitä sitten koko loppuikäsi. Äitisi tietenkin haluaa että viihdytät häntä ja jatkossa hoivaat vanhenevaa naista oman elämäsi täysin tärvellen. Toimi nyt niin ei tarvitse myöhemmin katua !
Olet jo saanutkin hyviä neuvoja. Et pysty (eikä sinun missään tapauksessa kannata) antamaan äidille sitä mitä äitisi haluaa. Mieti tarkkaan elämääsi ja sitä, mitä haluat äidille antaa. Jos se ei hänelle kelpaa tai riitä, niin ota etäisyyttä ja anna hänen kiehua liemessään. Mutta jos hän suostuu ymmärtämään sinua ja on valmis päästämään irti, niin loppujen lopuksi hän voi saada paljon paljon enemmän.
Olet jo sen ikäinen että elämästäsi päätät sinä itse,kaikista sen valinnoista.
Äitisi kuuluu ilmeisesti kastiin jossa hänen haaveensa sinut saadessaan on ollut suunnitella tyttären elämä mielessään.
Nyt itsenäinen elämäsi tuottaa äidillesi pettymyksen ja koet hänen viimeisiä rimpuiluja yrittää pitää ohjakset kiinni elämäsi valinnoissa.
Ohjastukseni sinulle onkin että jätät äitisi arvostelut ja huolehtimiset omaan arvoonsa.
Tärkeintä on katkaista napanuora nyt ja saada äitisi ymmärtämään sinun olevan kykenevä omaan elämääsi.
Kerro äidillesi että arvostat hänen mielipiteitään mutta haluat elää omaa elämääsi ja valita seuralaisesi itse,jos äitisi ei luota arvostelukykyysi et voi asialle mitään.
Tässä on poikakaverini ja hyväksyt sen tai et,mutta hän kumminkin on minulle tärkeä jonka olen nyt valinnut.
Anna minun elää oma elämäni ja elä sinä omaa elämääsi koska et kai haluaisi itsekkään kenenkään puuttuvan sinun asioihisi liiaksi.
Suoraan sanottuna näin,uskon että äitisi ymmärtää kunhan hetken sulattelee.
Jos olet jo 24 v. saat jo luvan maailmalta irrottautua äidistä ja ruveta itsenäiseksi ihmiseksi.
Kerro huolesi poikaystävällesi. Kerro, että äitisi on vaikea tapaus.
Sano, että on äiti poikaa kohden millainen tahansa, niin se ei ole henkilökohtaista, koska äiti joka tapauksessa yrittäisi tärvellä suhteesi kehen tahansa miehenpuoleen. Ennusta hiukan, mitä äiti tulee sanomaan tai tekemään, kun tapaatte. Huolehdi, että tapaaminen on hyvin lyhyt.
Älä pidä kiiretä poikaystävän ja äidin tapaamisella, ei se ole tarpeen kummallekaan. Ota valokuvia, näytä äidille ryhmäkuvia, ....ja tuossa on se mun poikaystävä...., kerro joskus, missä olette ehkä käyneet, mutta älä kysy neuvoa pienimmässäkään asiassa, joka koskee seurusteluasi tai poikaystävää.
Äiti täytyy pitää matkan päässä. Ajattelet ehkä, että äiti kokee, että olet hylännyt hänet, että olet kiittämätön ja itsekäs.
Et ole.
Elä elämäsi.