Muistankohan väärin, vai oliko täällä vielä eilen keksustelu koskien inttiin lähdössä olevaa nuorta miestä jolla oli aika narsistiselta kuulostava tyttöystävä oman pernheen elättämänä?
Nyt en löydä keskustlua? Poistettiinko se (oliko joku provo) vai menekö yleiseen toimimattomuudeen S24:n vai omassa huonomuistisessa päässä?
Muistaako kukaan muu tätä?
Nyt en löydä keskustlua? Poistettiinko se (oliko joku provo) vai menekö yleiseen toimimattomuudeen S24:n vai omassa huonomuistisessa päässä?
Muistaako kukaan muu tätä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä oli vielä eilen, minun kirjoittamani tarina, miksi mahtoivat poistaa? Pyysin ainoastaan jos sen humalapäissä ajattelemattomuuttani kirjoitetun mailiosoitteen voi poistaa teksistä.
Jatketaan kuitenkin vaikka täällä.
Joku siellä antoi sen linkin narsistienuhrientuki keskusteluun, kiitos. KIITOS!
Imin itseeni kaiken tarpeellisen tiedon sieltä ja tajusin että naisellani on persoonallisuushäiriö, ei ihan niin vakava kuin tuo narsismi yleensä on vaan tuntee myös empatiaa ja antaa hellyyttä jne, muuten kyllä kaikki täsmää.
Soitin appivanhemmilleni ja kerroin asiasta, selitin oireet ja he yhtyivät täysin epäilyihini.
Kävin hakemassa naiseni töistä ja ensiksi iloisesti hiukan pirteää juttua heitin ja voitelin häntä jonka jälkeen kerroin kaiken, hämmästykseni oli suuri kun hän ei tällä kertaa suuttunut että olin puhunut hänen vanhemmilleen eikä alkanut kieltämään etteikö olisi hiukan häiriintynyt. Juttelimme jonkun aikaa asiasta ja sanoin että nyt vasta ymmärrän hänen käytöksensä ja haluan yrittää oppia kestämään sen, koska nyt tiedän ettei hän tarkoita sitä mitä minulle tekee eikä halua tahallaan tehdä olostani surkeaa, hän halasi minua pitkään, suuteli ja alkoi melkein itkemään kertoessaan kuinka rakastaa minua.
Eilinen ilta oli tämän avautumiseni jälkeen pitkästä aikaan mukava mutta taas aamulla jatkui vanha tarina, tällä kertaa tosin pyysi heti anteeksi.
Nyt keikunkin veitsenterällä, toinen puoli minusta ruikuttaa pakoon ja vapauteen tästä vankilasta, toinen puoli taas haluaa jäädä ja yrittää, uskoa vieläkin toisen tapojen parantamiseen.
Eilen saimme viimeiset rahat opintolainaan ja tänään käydään pankissa kuittaamassa se pois, nainen olisi nyt täysin omillaan, minulla jäisi hyvä omatunto koska sain autettua häneltä tuon taakan pois ja voisin erota aika hyvillä mielin, pelkään vain eroa niin paljon :(
Anyway, nyt on jotenkin rauhallisempi olo, ei enää pelkää kotiin menoa eikä kauhulla odota rähinää mutta silti vielä suorastaan v*tuttaa nähdä taas naista duunin jälkeen kun on jatkuvasti äkäinen ja kiroaa.
Katselen hiukan tilannetta tässä ja punnitsen kaikkia vaihtoehtoja, 24 päivää aikaa tehdä päätös, sen jälkeen astun inttiin ja menee taas vähintään puolivuotta eteenpäin.
Ok. Hyvä että katoamiselle löytyii syy, luulin että vanhenen ennen aikojani.
Ja hyvä että narsku infosta on ollut apua. Muistaa kannattaa kuitenkin että vain oikea ammattilainen pystyy tekemään sen oikean diagnoosin asiasta, mutta hyvin moni tunnusmerkki alkuperäisessä tarinassa tunki esiin.
Loistavaa myös että tartuit tilannetta sarvista ja teit asialle jotain anteeksipyytelyn sijaan. Huomasit varmaan, että siitä tuli itsellesikin parempi olo ja myös vastapuoli reagoi siihen positiivisesti. Eli nyt löyti sitä oikeaa miestä ja toimintamallia... Mitä tahansa tapahtuukin niin muista tuo jatkossa. Eli aktiivisuus toimii huomattavasti paremmin naisten kanssa kun pelokas myötäily. Ja etenkin niitä joita rakastaa, niin on tärkleä usaltaa olla myös eri mieltä. Lisäbonuksena vielä se että aktiivisuutesi oli ns. "parisuhdetyötä" niin se uppoaa naisiin kanssa todella hyvin... sekin muista jatkossa.
Hyvän alun jälkeen kuitenkin todellisuus taas muistuttaa olemassa olollaan eli seuraavana aamuna tilanne alkoi palautumaan ikävästi normaalisuuntaan.... Valitettavan luonnollista eikö? Mutta nyt sinulla on näkemys ja toimintatapa jolla voit taistella, oli se sitten itsesi tai teidän molempien puolesta... Älä missään tapauksessa palaa vanhoille linjoille vaikka kuinka heikottaisi.
Aika käy vähiin ennen velvollisuuttasi valtiota kohtaan. Ihmeparantumista tuskin ehtii noin lyhellä ajalla tapahtumaan ja poissaollessasi nainen ehkä ehtii normalisoitumaan huonolla tavalla... tai tiedä häntä ehkä jos teette jonkun suunnitelman se menee postiivisempaan suuntaa, who knows. Turvallien valinta ehkä on jos saatte neuvoteltua pelin poikki siististi ennen tuota ja katsoa sitten tilannetta jälkikäteen.
Mitä muuten naisesi on mieltä - mikä hänen suunnitelmansa olisi tuon seuraavan puolen vuoden suhteen? Suostuisikohan jopa käymään ammttilaisen juttusilla... Ilman voi olla (tai ilman mitään vakavaa suunnitelmaa) että vain hetkellistä valoa risukasassa sinulla...
Mutta jokatapauksessa mitä vähemmän kannat sinne inttiin murheita sitä parempi. Siellä tarvitaan sitä korvien välikestävyyttä enemmän kun fyysistä kuntoa ainakin omasta mielestäni.
Tsemppiä, kyllä sinun tuosta pitäsi ainakin hengissä selvitä jos ei muuta :-)
Ja muistaakseni vastasin siihen ensimmäisenä. Varoitin sinua siitä että nainen alkaa heti itkemään ja lupaa "muuttua". Älä kuitenkaan ole naiivi ja usko kaikkea. Tarkkaile tilannetta. Annoit hänelle mahdollisuuden, jos hän ei osaa ottaa opikseen, unohda hänet. Maailmassa on parempiakin naisia sinua varten!
Voimia armeijaan!
Valitettavasti olette täysin oikeassa tuon muuttumisen kannalta, se yksi ilta oli poikkeus mutta muuten nämä viime päivät ovat olleet jopa pahempia kuin ennen, nyt uutena piirteenä myös vetoaminen siihen "mielenvikaisuuteen" ja sen kautta syiden hakemista.
Sunnuntaina yltyi taas aivan järkyttävä sota, raahasin naisen autoon ja lähdin ajamaan kohti kotipaikkaansa, olin ajanut jo melkein 100km kunnes meinasi päässä naksahtaa ja pysäytin.
Olen aivan järkyttynyt vieläkin siitä järjettömästä riehumisesta ja kuinka yritti aivan kaikkensa että kääntyisin takaisin, siis se oli jotain aivan tyrmistyttävää, riehui ja hyppi ympäri autoa, huusi ja kirkui kurkku suorana samalla kun kyyneleet lensivät, riehui saksien kanssa, hyppi takakonttiin (farmariauto) ja huusi sieltä että tappaa itsensä sinne, moottoritiellä avasi useaan otteeseen oven ja yritti hypätä ulos niin että jouduin hiuksista repien pitämään hänet aloillaan jne jne, en edes osaa kuvailla sitä, TODELLA kamalaa, tajusin että tämä nainenhan on täysi psykopaatti! Tällöin tein päätökseni että nyt riitti ja tämä nainen saa lähteä, kerroin myös hänelle että torstaina alkaa kamojen pakkaus kun loma alkaa (ja tietenkin aivan järkyttävä huuto eiii yhyy rakastan sua mun elämä on pilalla blaa blaa)
Käännyin kuitenkin takaisin koska hänellä on töitä ja porukkaa lomalla niin paljon etten viitsi tehdä sitä työnantajallemme näin lyhyellä varoitusajalla, tässä vaiheessa nainen rauhoittui.
Nyt hän on taas ollut kiltti, leperrellyt kaikkea jne mutta silti pomottaa ja määräilee vielä, tällä kertaa en enää tuohon kulissiin mene, nyt tuli pinna täyteen, ajanmyötä tuollainen käytös alkaa varmasti tarttumaan enkä todellakaan halua itsestäni tuollaista, en lähimainkaan.
Ei ottanut opikseen, ei tajua ettei tuollaista teinidraamakuningatarta katso kukaan, jos minua muka rakastaa yhtäpaljon kuin kertoo niin toivottavasti oppii ja on seuraavalle miehellensä kiltti, en todellakaan halua kenenkään miehen kokevan samaa kuin minä.
Tälläinen välitilanneselvitys tässä, palaan asiaan.
Näinhän se meni, naksahdin taas kulissiin ja nyt olen niin pahasti tossunalla että vanhempanikin jo alkoivat ihmettelemään ja isäni kanssa pidin pitkän "palaverin" asiasta.
Valitettavasti tässä on pari päivää enään armeijaan eikä minussa varmasti ole miestä jättää häntä enään joten joudun kestämään armeija-ajan hänen kanssaan.
Kuitenkin olen positiivisella asenteella liikkeellä, saan uusia kavereita intissä enkä aio kertoa naiselleni koska pääsen lomille vaan viettää jotkut lomani omissa oloissani kavereideni kanssa.
Olen nyt vasta tajunnut etten voi päästä eroon tästä suhteesta jossa nainen on näin taitava manipuloimaan, enkä tavallaan edes halua, koska nainen on niin hyvin saanut minut pauloihinsa.
Nyt vasta rupeaa olemaan hyvät neuvot tarpeen.
Olen kokeillut oikeastaan kaikkea mutta...
Perkele näitä naisia kun käyttävät kilttiä miestä hyväkseen.