Älkää hyvät ihmiset lietsoko lisää vihaa täällä mieltänsä purkaviin! Vertaistukija lohduttaa ja auttaa löytämään uusia positiivisia näkökulmia ja ratkaisuja ongelmiin, voi kertoa omasta tilanteestaan ja pahasta mielestään, mutta ei kaada omaa likasankoaan samaan tunkioon ja vääristä tilannetta.
Vertaistukea vai vettä myllyyn?
omin aivoin
8928
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Älkää myöskään menkö mukaan haukkumaan lisää, säälittelemään tai kertomaan vielä kamalampia asioita omasta elämästänne.
Hädissään oleva ihminen ei näe metsää puilta. Hän kokee anopin/miniän hyökkäävän suden lailla. Kuitenkin meissä kaikissa on hyvät ja huonot puolemme, ja kuvatuissa tilanteissa voi olla tapausten kulku ihan toisenlainen, kuin mitä kertoja on kirjoittanut.
Luemme toisistamme vääriä viestejä.
Väärinkäsityksiä on vaikea korjata, varsinkin, jos toinen esim. ei tiedä sanoneensa epäselvästi jotain, niin että vastapuoli on käsittänyt sen loukkaukseksi. Kun siitä sitten yritetään keskustella, molemmat kokevat toisen hyökkääjäksi ja syyttelijäksi. Kumpikaan ei näe syytä perääntyä.
Avuliaisuus saattaa myös olla liiallista, mutta pitää ymmärtää, että sekin voi olla vain suurta innokkuutta, eikä osoitusta siitä, että avun saaja on tumpelo, eikä ilman apua pärjäsisi.
Kaksi ensimmäistä kirjoittaa viisaasti.
Olen silloin tällöin palstalla käydessäni ajatellut samansuuntaisesti.
Ehkä tänne kirjoittajalla on hätä, ehkä hän vain kiukkuilee hetken raivonsa palstoille, mutta hetken päästä kiukun raivon ja yleisen vihan ilmapiiri on sakea.
Usein näkee myös, että joku - samako aina? - heittelee ylimalkaisia ohjeitaan tai sättii muita lukemaan tarkemmin. Ei itse viitsi kyllä aina lukea, mitä ap. mahdollisesti yrittää sanoa.
Moni lähtee siitä vastatessaan, että toisen elämän solmukohta on juuri samanlainen kuin kirjoittajan itsensä.
Monipuolinen pahansuopuus ja kauna loistaa myös palstalla.
Kesä on heleimmillään. Ongelmia on, melkein kaikilla. Mutta rippunen myötäelämistä ei olisi pahitteeksi.
Tämä keskustelu palsta mahtaapi olla???Eikö juuri
siksi että jokainen voi purkaa sydäntään?Jos haluaa pelkkää vertaistukea niin on etsittävä oikea palsta.Eikös tämä ole mielipiteitä varten?
joihin kuuluu myös mielipiteet ja kysymykset?
mieltä painavista asioista, ja huomata että moni muukin on samassa tilanteessa. Kun kirjoittaa, työstää myös omaa tilannettaan, ja se voi olla terapeuttista. Lukijan pitää itse ottaa vastuu lukemastaan, ymmärtääkö asian, ja ymmärtää että pieneen pätkään tekstiä ei saa kaikkea mahtumaan. Ja kun huomaa että on muitakin samassa tilanteessa olevia, voi yrittää ottaa asiat kevyemmin ja huomata että se aurinko paistaa, nauttia tästä hetkestä. Sateen jälkeen tulee aina aurinko...
Joku kirjoittaa ongelmansa ja toiset vastaavat hänelle.
Sehän on keskustelupalstan ajatus.
Mutta ajatusta mielestäni on myös siinä, että ei vaivuteta kirjoittajaa murheeseensa entistä tiukemmin, vaan annetaan jokin toinen ajatusmalli, mahdollisuus uuteen kulmaan.
Ei se merkitse sen vastapuolen puolelle asettumista, kuten heti luullaan.
Jos jollakin on todella syvä murhe ja hätä, ei häntä lohduta, jos joku muu sanoo, etä niin on hänelläkin ihan sama tilanne. Piäisi kirjoittaa, miten on ratkaissut samanlaisen tilanteen omassa elämässä. Etsiä ulospääsyä ongelmasta. Tai sitten miettiä yhdessä aloittajan kanssa, mitä asialle voisi tehdä.
ja karavaani kulkee.
Monelle tämä on ainoa paikka jossa voi kuulua johonkin ryhmään. Virtuaali maailma kun on heidän ainoa todellisuus.
Anoppi ja appi suoraan helvetistä.
Anoppi ei ole kasvattanut poikaansa minun miehekseni.
Isovanhemmat eivät ymmärrä velvollisuuksiaan.
Rakkaus ei ollutkaan käytännössä, auvoisaa ja ihanaa, anoppi on siihen syy.
Miten opettaa tuon nyhverön/mammanpoika haluamakseni mieheksi ja kouluttaa appivanhemmat isovanhemmat perheeni ihailijaksi taloudelliseksi tueksi ja piiaksi.
Perhe tarvitsee rahaa ja sitä appivanhemmilla on.
Heillä on jo asunnot maksettuna, kaikki tarvittava, hyvät tulot menoihin nähden. Vanhat ei tarvitse mitään yli ruokansa, antakoon jo meille ja pysyköön pois nurkista kyttäämästä pompottamasta ja kyttäämästä.
Sama mitä katsovat kyttäävät kuitenkin.
Pistänpä minäkin lussikkani tähän soppaan vaikka en ole kenenkään anoppi eikä minusta koskaan tulekkaan kun ei ole lapsia. Onpa edellisen kirjoittajalla kamala ajatusmaailma. Luojan kiitos et kuulu tuttava piiriini. Kyllä ne appivanhemmat ovat varmasti omat rahansa ansainneet turha niitä on kadehtia. Vai että pitäisi kaikki lahjoittaa sinulle/ teille. Onpa sinulla otsaa kirjoittaa tuollaista, hanki itse omat rahasi niin ne on appivanhemmatkin joutuneet tekemään. Toivottavsti aikanaan itse osaat olla "viisaampi" ja jaa sitten sinä omat rahasi jos sinulla ei mielestäsi vanhana ole niille mitään käyttöä. Ihan kamala miniä olet.
Kertoo oman tarinansa tai esittää kysymyksiä tai parannusehdotuksia, aina jonkun mielestä tekee väärin. Minusta jo se voi helpottaa että huomaa että jollakin muullakin on samankaltaisia ongelmia. Älkää aliarvioiko tarinansa kertojaa, eivät he välttämättä nyt niin heikkoja ole. Ja aina epäillään kirjoittaako tarinan kertoja totta, niinhän se on joka suhteessa normaalissa elämässä, sukulaisuus-, työ- ja ystävyyssuhteet, että kertoja puhuu omasta näkökulmastaan, ja kokee tapahtumat omalla tavallaan.