niin mun tyttöystävä on 17v ja pituutta siltä
löytyy 165cm ja se painaa vaivaset 45kg eli se on
aika hoikka pitäskö olla huolissaan tästä.
ei sillä ole kuitenkaan anoreksiaa ainakaan mun
tietääkseni kun se sanoo että se haluais lihota
kun se vihaa itteään sellaisena kuin on.
eikä bulimeaa pitäis olla kun en ole nähnyt sen
oksentelevan.
mikähän voisi siis olla syynä että en saa sitä
millään lihoamaan, vaikka kuinka se söis???
löytyy 165cm ja se painaa vaivaset 45kg eli se on
aika hoikka pitäskö olla huolissaan tästä.
ei sillä ole kuitenkaan anoreksiaa ainakaan mun
tietääkseni kun se sanoo että se haluais lihota
kun se vihaa itteään sellaisena kuin on.
eikä bulimeaa pitäis olla kun en ole nähnyt sen
oksentelevan.
mikähän voisi siis olla syynä että en saa sitä
millään lihoamaan, vaikka kuinka se söis???
Vastaukset 8
Vanhimmat
geenit vaikuttaa jollekkin ihmisille niin että ei
liho juuri ollenkaan. tunnen sisarukset jotka on
just sellasia. syödä saa mitä vaan mutta läskiä
ei kerry millään.
Oon itse just tätä tyyppiä, joka ei liho millään.
Pituus 168, paino 48 kg. En usko että on
anoreksia, jos kerran syö paljon ja yrittää
lihottaa itseään. Voisit "pistää" tyttöystäväsi
harrastamaan liikuntaa. Siinä ainakin nälkä
kasvaa.
tyttöystävälläni on myös se ongelma että se ei
hyväksy itseään ja kyselee multa että onko se
musta liian laiha olen vakuutellut sille että
rakastan sitä sellaisena kuin se on, mutta ei
sitä ole helppo vakuuttaa.
joo ei sillä ole anoreksiaa kun se tekee
kaikkensa että lihoaisi.
vaikee pistää sitä liikkumaan, kun se on tosi
urheilullinen harrastaa kaikkea mahollista ja
sillä on mitalleja ja pokaaleja niistä eli
liikkuminen ei tällä kertaa auta, kun liikkuminen
ei lihota sitä.
tosin sillä on aika pieni mahalaukku kun se ei
pysty syömään paljoa kerralla.
no kai kaikki olis ihan hyvin jos saisin sen vaan
vakuutetuksi siitä että rakastan sitä semmosena
kuin on.
onko teillä mitään neuvoja miten saisin sen
uskomaan.
Joo, itse oli tuossa 17 vuoden iässä 171 cm ja 48
kg. No, pari ikävuotta lisää toi myös pari-kolme-
neljä kiloa lisää. Siltikin olin erittäin hoikka.
On mulla kuitenkin aina ihan muotoja ollut, ja
tissitkin.
Ruokahaluni oli (on yhä) hirmuinen, ja saatoin
syödä mitä vaan, ja kuinka paljon vaan, ja vaikka
joka päivä. Missään ei tuntunut.
Nyt reilu kolmikymmpisenä olen samalla pituudella
60 kiloinen. Olen saanut vähän siis painoa lisää,
ihan tyytyväinen olen tähän. Hoikka olen
edelleenkin, ja ruokahalukin on pysynyt samana.
En edelleenkään tarkkaile syömisiäni (paitsi
ajattelen kyllä terveellisemmin, toki).
Äidiltäni olen nämä geenini perinyt. Hän
lähentelee 60 vuotta ja on hoikka kuin
pajunvarsi. Ja miltei pituiseni. Ja kova "tyttö"
syömään.
Liikkuvaisia ollaan kyllä oltu aina. Kovia
touhuaan.
Näissä mitoissa on todellakin tuollainen puoli,
että aina kaikki luulee, etten syö mitään, olen
anorektikko tai kärsin bulimiasta, ikuinen
laihduttaja.... Arvostelua muilta tulee kyllä
aika suorasukaisestikin. Siihen saa tottua.
sillä se on laihtunut 2kg lisää eli sehän painaa
enää 43kg enää ei niitä kiloja takas saa.
sitten henkisesti sillä on alannut olemaan
vaikeaa, sillä on kokoajan ahdistunut mieli ja
´sillä on "pakkomielle" siitä kun se pelkää että
mä jättäsin sen.
...jonkuasteinen syömishäiriö taitaa olla, kun se
kerran on laihtunu, ja osottaa tollasia
masennuksen merkkejä. Oon ite kärsiny
syömishäiriöstä, nykyisin lievemmin. Tiiän siten
jotain niistä. Pidä huoli siitä tytöstäs, ja myös
siitä, että se alkaa syömään kunnolla. Ja
terveellisesti.
no kun lääkärissä ollaan käyty niin ei sillä
pitäisi olla mitään syömishäiriötä eikä muutakaan
semmosta ongelmaa, mutta lupaan pitää siitä hyvää
huolta kyllä tämä tästä vielä rakkaudella
selvitään ja saadaan masennus pois.
anoreksiaa oo, ainakaan pelkän painon takia, kosk
itekki oon suunnilleen ton painonen, eikä mull
tosiaankaan oo anoreksiaa