Tiedät niinkuin minäkin ettei tästä tule mitään. Rakastan sinua, mutta ei sekään riitä, koska olemme niin erilaisia. Tällaisessa tilanteessa en ole ollut koskaan, tämä tunne vain on vahva, niin vahva, että se on totta vaikken haluaisi. Kaikki tuntuu synkältä.
Kumpi ehtii lopettamaan
tämän juttumme ensin?
51149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tilanteessa herrasmiesmäisesti annoin tämän toisen olla se "jättäjä". Hän oli meistä kahdesta kuitenkin se heikompi ja epävarmempi ja ajattelin että toimin oikein ja että paremmin voimme olla väleissä eron jälkeen kuin jos minä olisin jättänyt. Kumpikin silti kai tiesimme että se hänen jättäjyytensä oli vain näennäistä.
Jälkikäteen ajatellen meidän olisi pitänyt katsoa ne tunteet loppuun ja päästä yli erilaisuuden pelostamme. Koska pelkoa se vain kuitenkin oli ja tämä toinen oli minulle äärettömän vihainen pitkään eron jälkeen (on ehkä vieläkin). Ne tunteet kuitenkin olivat suuremmat kuin mikään järkeily tai pelko tai pintapuolinen erilaisuus.
Tässä tilanteessa ollaan myös, eli rakkaus ei pelkästään riitä kun muuten olemme niin kovin erilaisia ;-( Tää tunne raastaa sydämmen rinnasta, ahdistaa ja on vaikeaa hengittää.. Pitäisikö mennä lääkäriin kun hengittäminen on niin vaikeaa? jonkuu lääkityksen ne antais siel kun tää on masennus/ahdistus. ;-(
Tutta on tämäkin, ei riitä että rakastaa ja kunnoittaa toista, mutta osa tunteista kuolivat vuosien varrella ja siihen suhde myös kuoli.
Ei riitoja tai muuta, sovussa sovittiin että parempi lopettaa ja joskus löytää uusi rakas kummallekkin.
Minkä teet, tiedän että olimme loistava pari, mutta siitä ei vain tullut nyt mitään. Tätäkin turha jäädä murehtimaan, nyt suunta eteenpäin ja etsimään uusia seuralaisia ja kokeilemaan mitä tapahtuu.
Nuo vastaukset ovat kuin minun ajatuksista suoraan.. osaisinpa kertoa sen myös exälle.
minä sen sitten teen?