Mä olen lukenut näitä juttuja täällä ja
ajatellu... Eikö kukaan ole tyytyväinen itseensä?
Tuntuu järjettömän pahalta lukea viestejä, joissa
täysin normaalit jopa hoikat ihmiset pyytää
laihdutusohjeita!! Eihän tässä ole mitään järkeä!
Itse olen sairastanut anoreksiaa kolme vuotta,
joten tiedän mistä puhun. Hoidossakin olen ollut
ja viime talvena saavutin jälleen normaalipainoni,
mutta nyt olen muutaman kilon taas laihtunut ja
pelkään, että en pystykään enää lopettamaan...
Ajatelkaa kuinka monta kertaa olen itkenyt näiden
kolmen menetetyn vuoden takia ja kuinka pahalta
tuntuu kun olen tuhlannut nuoruuteni tälläiseen
helvettiin!! En koskaan ole ollut edes
ylipainoinen(paitsi omasta mielestäni). Joten
ihmiset jotka olette vielä terveidenkirjoissa ja
ajattelettekin muodon muutosta, miettikää moneen
kertaan mitä olette valmiita uhraamaan, koko
elämän? Minä olen syössyt itseni sellaiseen
suohon, että en tuskin enää koskaan pääse täältä
nousemaan täysin ja kerron tarina näin
pintapuolisesti ja samalla toivon, että kukaan ei
koskaan joudu kokemaan samaa! Anoreksia ei vie
sinulta pois vain ruokailun iloa, vaan se vie koko
elämän, kaiken!!
Opetelkaa ihmiset olemaan tyytyväisiä itseenne
sellaisina kuin olette!! Jokainen on kaunis omana
itsenään! Älkää leikkikö Jumalaa, niinkuin minä
tein, vaan iloitkaa ja eläkää joka päivä täysillä
sillä koskaan ei tiedä milloin kaikki on ohi! Itse
jokapäiväinen toiveeni on, että jonain päivänä
voin olla terve, mutta se on vielä kovan taistelun
takana, enkä tiedä jaksanko enää kaun tätä sotaa!
Ottakaa kantaa...
ajatellu... Eikö kukaan ole tyytyväinen itseensä?
Tuntuu järjettömän pahalta lukea viestejä, joissa
täysin normaalit jopa hoikat ihmiset pyytää
laihdutusohjeita!! Eihän tässä ole mitään järkeä!
Itse olen sairastanut anoreksiaa kolme vuotta,
joten tiedän mistä puhun. Hoidossakin olen ollut
ja viime talvena saavutin jälleen normaalipainoni,
mutta nyt olen muutaman kilon taas laihtunut ja
pelkään, että en pystykään enää lopettamaan...
Ajatelkaa kuinka monta kertaa olen itkenyt näiden
kolmen menetetyn vuoden takia ja kuinka pahalta
tuntuu kun olen tuhlannut nuoruuteni tälläiseen
helvettiin!! En koskaan ole ollut edes
ylipainoinen(paitsi omasta mielestäni). Joten
ihmiset jotka olette vielä terveidenkirjoissa ja
ajattelettekin muodon muutosta, miettikää moneen
kertaan mitä olette valmiita uhraamaan, koko
elämän? Minä olen syössyt itseni sellaiseen
suohon, että en tuskin enää koskaan pääse täältä
nousemaan täysin ja kerron tarina näin
pintapuolisesti ja samalla toivon, että kukaan ei
koskaan joudu kokemaan samaa! Anoreksia ei vie
sinulta pois vain ruokailun iloa, vaan se vie koko
elämän, kaiken!!
Opetelkaa ihmiset olemaan tyytyväisiä itseenne
sellaisina kuin olette!! Jokainen on kaunis omana
itsenään! Älkää leikkikö Jumalaa, niinkuin minä
tein, vaan iloitkaa ja eläkää joka päivä täysillä
sillä koskaan ei tiedä milloin kaikki on ohi! Itse
jokapäiväinen toiveeni on, että jonain päivänä
voin olla terve, mutta se on vielä kovan taistelun
takana, enkä tiedä jaksanko enää kaun tätä sotaa!
Ottakaa kantaa...
Vastaukset 6
Vanhimmat
että jaksat taistella terveytesi puolesta, sillä
jokainen päivä vie sinua eteenpäin ja tekee sinut
vahvemmaksi ja heikkojakin hetkiä saa olla, se on
meille ihmisille inhimillistä.
Uskon kyllä, että sinuun sattuu, kun luet täällä
nuorten tyttöjen taistelusta kilojensa kanssa ja
usein ne ovat vielä aiheettomia. Minun eräs
ystäväni tyttö on myös sairastanut anoreksiaa ja
se oli todella raskasta aikaa.
Olenkin miettinyt, että kun tässä yhteiskunnassa
ihannoidaan nuoria, kauniita, ruskettuneita,
laihoja (liian laihoja) ihmisiä ja samaan aikaan
kaiken maailman pikaruoka paikat ja valmisruuat
valtaavat ruokakulttuuriamme, niin missä oikeen
mennään??? Nykyään kun käy hyvin varustetussa
ruokakaupassa, niin kysymys kuulluukin, että mitä
siellä mahdollisesti vielä voi valikoimista
puuttua? Kohta ei myöskään tunnut olevan kioskia,
huoltoasemaa yms. josta ei jotain pikaruokaa
saisi.
Houkutuksia siis on ja nuorten ihmisten käytössä
on rahaa ja kaikkee tekee mieli maistella.
Syödään pikaruokaa, limua, sipsejä, jätskiä jne,
jne... Liikunta, siis ihan normaali on
vähentynyt, kun istutaan koneiden ääressä tai
nettikahviloissa ja luetaan lehtiä trendeistä,
millon miltäkin pitäs näyttää. Kyllä siinä on
melkoinen oravanpyörä ja nuoren ihmisen itsetunto
koetuksella. Vaikeeta olla vaan ihan TAVALLINEN
OMA ITSENSÄ! Tällaista on nyky-yhteiskunta saanut
aikaan ja saa nähdä mitä muuta se vielä tuo
tuollessaan...
onko siis kenenkään "normaalin" ryhtyä
testaamaan, että tuleeko sille laihduttamiselle
vähän ajan päästä sittenkään loppu vai ei? mitä
jos jäätkin koukkuun? se on yhtä paha riippuvuus
kuin mikä tahansa huume. nyt puhutaan siis
samasta asiasta kuin aikasemmin. mä oon
sairastanu anoreksiaa jonkin aikaa ja oon tällä
hetkellä fyysisesti ihan kunnossa.. paitsi et nyt
on tippunu pikkasen, mut mä oon samaa mieltä, et
mielenterveys lähtee iäks, ku rupeet leikkimään
ruoalla. viaton laihdutus voi kääntyä vakavaks
sairaudeks, joka haittaa joka päiväsii toimia.
ihan kaikkee. kaikki lähtee menemään huonosti (on
siinä tietenki se alkuvaihe, jolloin tuntuu vielä
tosi hyvältä!!!) onko se sitten sen arvoista,
ettei voi olla tyytyväinen kun on sopiva vaan
pitää ruveta laihduttamaan??? älkää kukaan
ruvetko laihduttamaan tolleen, et kyl mä oon ihan
normaalipainonen mut haluisin muutaman kilon pois
ku on löllöt kädet yms. kaunes on katsojan
silmissä! oikee oppinen laihduttaminenhan ei oo
sitä, et jätät pois kaiken herkun ja tavallisen
ruuan ja rupeet jonkinlaiseks pupuks.. mä toivon
et kaikki miettis mistä haluu todella luopua
ennen ku rupee tollaseen laihduttamiseen.
nauttikaa elämästä ja arvostakaa sitä, että voi
syödä ilman pakokauhua ja nauttikaa siitä, että
osaa olla laskematta kaloreita, pystyy syömään
ystävien seurassa.. älkää kutistako mahaanne,
siinä samalla kutistatte koko sosiaalisen
elämänne!!
hauskaa kesää kaikille!!
voisin vaihtaa ajatuksii sun kaa tästä aiheesta.
mua henk. koht. kiinnostaa aika paljon kaikki
syömishäiriöt ja niiden syyt. mulla on
itellänikin ja sen lähtölaukauksen aiheuttaneen
syyn selvittäminen innostaa mua, koska luulen
että en muuten ikinä pääse eroon tästä
häiriintyneestä ajatusmaailmastani. jos haluut ni
mailaa mulle!!!
mailaisin oikein mielelläni, mutta mistä saan
osoitteen jolla tavoitan sut?? En kuitenkaan
haluais laittaa tänne omaanikaan(kaikkien
nähtäväksi). Olis kyllä tosi hieno homma, jos
voistas vaihtaa kuulumisia, näitä asioita kun ei
ymmärrä kun sellainen joka on kokenut saman.
tosiaan. mun osoten on siis [email protected]
jos haluut ni mailaa mulle, ni voidaan "tutustuu"
vähän paremmin. tai siis ainaki pohtia näitä
syntyjä syviä, langanlaihoja ruumiita ja mieliä!
...toivottavasti selviät. Itse en ole lähes
koskaan ollut tyytyväinen itseeni, olen katsonut
että kasvoni ovat pyöreät ja mahani
pömppö...minulla ei olisi tarvetta laihduttaa ..
oon 14, ja 170 53-55...tänä keväänä kuitenkin
rupesin ja ennen kuin huomasinkaan, käteni jo
olivat kylmät ja voimat loppu. Olin aliravittu ja
huonossa kunnossa. Onneksi minut ohjattiin
painotarkkailuun ja terveydenhoitajalle ajoissa.
Lääkärin kanssa oon sopinu pitää ittestäni
huolen..jos paino alkaa 4:sella, joudun
sairaalaan heti...olen kuitenkin alkanut hyväksyä
itseäni ja harrastan liikuntaa sopusuhtaisesti ja
pidän muutamia karkkipäiviäkin viikossa...muuten
syön monipuolisesti ja terveellisesti. Nyt teen
myös lihaskuntoa. Olen tullut siihen tulokseen,
etten halua laihtua enkä lihoa näistä mitoista..
paitsi teitenkin myöhemmin n. 3-4 vuoden päästä.
Toivonkin että voin pitää itseni tällaisena..ei
enää aliravintoa ja kylmyyttä!mielipiteitä!