Luin tuolta vanhaa kirjoitusta "Onko tämä narsismia vai mitä tämä on?" ja alkoi oikein naurattaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000026853927
Minkä takia kaikesta yritetään nykyisin tehdä narsistista ja narsistia? Miksi se on niin muotia?
Olen ihka oikean narsistin kanssa elänyt elämästäni kaksikymmentä vuotta enkä vieläkään kokonaan päässyt eroon hänestä enkä ainakaan hänen aiheuttamistaan ongelmista elämässäni.
Kyse ei tosiaankaan ole mistään tuollaisesta, jota linkin kirjoittaja tuossa ehdottaa, vaan paljon PALJON vakavammasta asiasta.
Niin tuota: Miksi kaikki halutaan nähdä narsisteina? Onko siitäkin tullut nykyisin lyömäase parisuhteessa?
Varsinkin niin päin, että se olisi miesten synti, koska todetuista narsisteista kolme neljäsosaa on miehiä...Onko kellekään tullut mieleen, että narsisteista (niistä oikeista) ei juuri kukaan hakeudu hoitoon? Narsisti ei tunne olevansa sairas.
Todetut tulevat useimmiten rikosten kautta ja niistähän vielä selkeä valtaosa on miesten tekosia. Naisnarsistit jäävät harvoin *kiinni* ongelmistaan. Mutta ei se siitä todista, etteikö heitä olisi YHTÄ paljon.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000026853927
Minkä takia kaikesta yritetään nykyisin tehdä narsistista ja narsistia? Miksi se on niin muotia?
Olen ihka oikean narsistin kanssa elänyt elämästäni kaksikymmentä vuotta enkä vieläkään kokonaan päässyt eroon hänestä enkä ainakaan hänen aiheuttamistaan ongelmista elämässäni.
Kyse ei tosiaankaan ole mistään tuollaisesta, jota linkin kirjoittaja tuossa ehdottaa, vaan paljon PALJON vakavammasta asiasta.
Niin tuota: Miksi kaikki halutaan nähdä narsisteina? Onko siitäkin tullut nykyisin lyömäase parisuhteessa?
Varsinkin niin päin, että se olisi miesten synti, koska todetuista narsisteista kolme neljäsosaa on miehiä...Onko kellekään tullut mieleen, että narsisteista (niistä oikeista) ei juuri kukaan hakeudu hoitoon? Narsisti ei tunne olevansa sairas.
Todetut tulevat useimmiten rikosten kautta ja niistähän vielä selkeä valtaosa on miesten tekosia. Naisnarsistit jäävät harvoin *kiinni* ongelmistaan. Mutta ei se siitä todista, etteikö heitä olisi YHTÄ paljon.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Eikös tuossa viittaamassaasi keskustelussa kirjoittaja kuulostanut aika ensikeralaisetla (tai ainakin se mies kuulosti). Silloin luulisi olevan aika paljon pelkotiloja ja oletuksia suhteen osalta verrattuna parisuhdeveteraaneihin.
Eikä kai asiasta kysyminen haitaksi ole. Ainakin minä ymmärsin kirjoituksen kyselynä enkä narsisimin markkinointina.
Aloittelevat ihmiset lajissa kun lajissa saavat tietenkin hymyn nousemaan säätämisillään, mutta kaikki ovat noviiseja joskus...
Kai mainitsit mielipiteesi siellläkin ketjussa? Täällä sen hyötyarvo voi olla pienehkö..
mielipidettäni siellä. Ja pointtini ohitit tudella tyylikkäästi.
Miksi kaikesta halutaan tehdä narsismia, oli se, miksi aloitukseni rustasin.
Mitä mieltä olet?
Minä en muuten ole parisuhdeveteraani. Mistä sellaista sait päähäsi?
En usko että kaikesta "halutaan" tehdä narsismia. Uskon että kyseessä on vain tiedon puutteessa tapahtuvaa ihmettelyä, pohdintaa ja epätietoisuutta. Tai jos on, niin itse en sitä ainakaan sitiä esimerkkiketjusta (aloituksesta) löytänyt. Olen myös lukenut muistakin keskusteluja täältä, mutta niissäkin on mielestäni ollut kyse enemmän spekuloinnista kun harhaluulosta ja trendikkäästä markkinoinnista. En tietenkään kaikkea ole lukenut, eli ehkä misssasin olelliset keskustelut...
Minun päässäni siis muodostuu ero epätietoisuuden ja sen tuomien ihemettelyjen ja väärillä tiedoilla tehdyn diagnoosin itsevarmaan markkinointiin.
Mikä sitten on nostanut narsismin pinnalle? Sitä en tiedä... vai onko se edes pinnalla tai trendissä. Onko meillä tarpeeksi hyvää vertailukohtaa menenisyydestä vai oliko silloin muutakin tekemistä kuin keskustelualueiden kyttäily ;-)
Ehkä siis pointtisi oli enemmän miksi narsisimi on niin tapetilla? Itse tartuin "yritys" "muoti" "halutaan" sanoihin jotka kuvastavat että takana olisi joku ilkeä markkinointi koneisto tai salaliitto tai muu "tahto" eikä luonnollinen ja inhimillinen reaktio :-)
Et ole parisuhdeveteraani? Sanoit että elit 20v oikean narsistin kanssa - ilmeisesti ei sitten ollut pari- vaan perhesuhde? Ja jos oli (Elämän ainut) parisuhde, niin veteraanistatuksen saa minulta ajankin perusteella ei pelkillä kumppanien määrällä.
Eikö sinua itseäsi yhtään hämmästystä se, mitä juuri äsken teit?
Kuvittelet minunkin olleen automaattisesti parisuhteessa narsistin kanssa.
Tuosta johtuen teen vielä lisäveikkauksen, että myös kuvittelet minut naiseksi ja narsistin elämässäni mieheksi.
Siinä meni oikein, että olen nainen, mutta mikään muu ei pidä paikkaansa.
Äitini on narsisti. Pilasi meidän kaikkien kolmen lapsensa elämän totaalisesti ja koska nämä osaavat näytellä normaalia ("Naamiona terve mieli"), koskaan ei meitä muita uskottu...ei sosiaalitoimessa eikä missään muuallakaan, josta lapsina isämme avustamana yritimme apua hakea.
Äiti oli ilmoittanut isän narsistiksi (joka on kuulemma HYVIN YLEINEN TAPA NARSISTIN PEITTÄÄ OMAN NARSISMINSA!!!!)
ja väkivaltaiseksi jne. saaden aina sen viimeisen sanan erosta puhuttaessa.
Isä ei jättänyt meitä luonnehäiriöiselle äidillemme (Suomessahan äiti saa AINA lapset) ja pysyi avioliitossa hänen kanssaan niin kauan kuin vanhempia tarvitsimme ja erosi kun meistä viimeinenkin oli kotoa lähtenyt. Minä häivyin n. kakskymppisenä, nuorin veljeni vain kuusitoista vuotiaana.
Kyllä se on kuule sillä viisiin, että JOS ja KUN on narsisti taloudessa, sitä EI tarvitse täältä kysellä onko se sitä, vaan sen tuntee luissaan ja ytimissään joka helvetin hetki, jonka kyseinen tyyppi viettää samassa tilassa!
Isä vietti tämän persoonallisuushäiriöisen kanssa lähes 40 vuotta. Ongelmitta ei hänkään urakastaan selvinnyt, mutta onpa hengissä kuitenkin.
"Kuvittelet minunkin olleen automaattisesti parisuhteessa narsistin kanssa."
Kyllä kuvittelin, sillä alkuperäisessä viestissä ei ollut tarkempaa infoa, eli jos keskustelupalstan nimi on "Parisuhde", on tämä varsin luonnollinen olettamus ;-)
"Tuosta johtuen teen vielä lisäveikkauksen, että myös kuvittelet minut naiseksi ja narsistin elämässäni mieheksi."
Veikkasit oikein, oletin että olet nainen. Kirjoitustyyli paljastaa hyvin usein sukupuolen. Ei tietenkään aina, mutta mitä enemmän lauseita tulee sitä todennäköisemmin toisen sukupuolen pystyy arvioimaan oikein. Tosin en usko että sukupuolella tässä asissa on mitään merkitystä? En usko että oma kirjoitukseni tai mielipiteeni mitenkään muuttuisi jos olisit mies.
"Kyllä se on kuule sillä viisiin, että JOS ja KUN on narsisti taloudessa, sitä EI tarvitse täältä kysellä onko se sitä, vaan sen tuntee luissaan ja ytimissään joka helvetin hetki, jonka kyseinen tyyppi viettää samassa tilassa!"
Itseassa tästä heräikin kysymys. Sanoit että elit 20v narsistin taloudessa. Missä vaiheessa sinä tiesit kyseessä on nimenomaan narsisti (ja opit narsisti sanan "oikean" merkitysen)? en siis kysy milloin vaikeudet tai ongelmat jne alkoivat vaan milloin nimenomaan tiesit että on nimenomaan narsistista kyse?
Milloin tiesin, että kyseessä on narsisti?
Silloin kun sen psykiatrilta kuulin. En päivääkään ennen.
En yrittänyt missään vaiheessa (kuten ei isäkään) tehdä äidistä tällaisilla palstoilla narsistia.
Kuten sanottua, sanan narsisti olin kuullut jo aiemminkin, mutta sillä tarkoitettiin meidän perheessä VAIN isää. Ja nimitystä käytti ainoastaan äiti.
Asioita on helpompi käsitellä, kun niillä on nimi. Jos se nimi on vielä määritelty, se helpottaa entisestään. Ihmiset pyrkivät koko ajan elämässään luokittelemaan, lokeroimaan ja nimeämään asioita, jotta itsensä ja ympäristönsä käsittäminen olisi helpompaa.
Oman rakkaansa nimeäminen mulkuksi voi olla ikävää. Olkoon hän siis narsisti. Samalla ratkaistaan sekin ongelma, kun ei haluta uskoa että toinen tahallaan olisi sellainen mikä on, narsistinen häiriö kun on sairaus. Jopas vaan helpotti oloa...
Peruspsykologiaa.
peruspsykologiaa?
Sekö, että keksitään luonteenpiirteille sairauden nimiä?
Ei vaan ihmisen tarve määritellä ja luokitella asioita minäkuvaa särkemättömällä tavalla.
En usko sinua.
Yrität nyt selittää, että ihmisellä on "luontainen tarve" selittää kaikki sairauksiksi.
Laittanet mulle tästä linkin.
Ei, en missään vaiheessa väittänyt, että ihmisellä on luontainen tarve selittää kaikki sairauksiksi. Sanoin vain, että ongelmaa on helpompi käsitellä nimettynä ja luokiteltuna, ja tässä tapauksessa (!) siihen määrittelyyn on keksitty käyttää sairauksia. Mikä on tyhmää, hyödyntöntä ja estää käsittelemästä itse ongelmaa, mutta silti hyvin ymmärrettävä tapa.
Olisiko sinulla parempi selitys tarjolla?
Linkkiä minulla ei tähän ole, koska tietoni ovat jostain muualta (oppikirjoista, luennoilta) kuin ylijumala internetin sylistä =)
emme liene istuneet sitten samoilla luennoilla, sillä minulla on sellainen tieto, että ihminen ei usko itse sairastuvansa tai läheisensä sairastuvan. Mieti vaikka tupakointia; tupakoinnin aiheuttamat sairaudet selitetään pois (päinvastoin kuin sinä väität) sillä, että ei se ainakaan minuun iske. Itse asiassa sairaus on se viimeinen, jonka ihminen uskoo kohtaavansa.
Eiköä olekin kummallinen asia?
Ja jälleen voimme palata alkuasetelmaan ja kysymykseen siitä, miksi narsismi tekee asiassa poikkeuksen? Miksi on mukava testata täällä muilla, saako menemään jutun kumppanin narsismista läpi? Onko taustalla mahdollisesti oma kestämätön häpeäntunne (liittyy narsismiin)?
Millä ihmeen tavalla on selitettävissä se, ettei kukaan koskaan ihmettele näiden kyselijöiden omia motiiveja?
Millä tavalla saat selitettyä edes itsellesi tuollaisen kyselijän motiivit positiivisesti - siinähän ei empatiasta ole tietoakaan!
Kyky empatiaan puutuu juuri narsistilta! Narsisti ei oman edun tavoittelultaan ymmärrä loukkaavansa käytöksellään muita!
Olisitko muuten itse iloinen siitä, jos kumppanisi esittäisi täällä sinusta vastaavan aloituksen ja pyytäisi muita arvioimaan narsismin tasosi? (tämä oli yksinkertainen empatiatesti)
Puhut ensimmäisessä kappaleessasi aivan eri asiasta kuin minä. En puhu sairaudenpelosta vaan siitä, miten käsitteellistäminen ja määrittely on tärkeää, jotta asioita voitaisiin käsitellä. Mahdollisten ongelmien syyt pyritään usein selittämään itsen tai läheisen ulkopuolelle (jos niitä ei osata oikein käsitellä), ja tässä nimenomaisessa tapauksessa narsismi on tapa selittää toisen huonoa käytöstä tai itsen huonoksi kokemaa käytöstä ilman, että se olisi kummankaan syy.
Kummallinen asia tosiaan, että kun kahta täysin eri asiaa pohdittaessa, vaikka molempiin liittyy sana "sairaus", saadaan erilaisia ajatuksia =)
Siltä varalta, että ilmaisin itseäni epäselväksi, kerron tässä esimerkin, joka ei mitenkään liity sinun tai viittaamasi viestiketjun aloittajan kokemuksiin.
Henkilöstä tuntuu, että parisuhteessa on joku pahasti vialla. Hän kokee tulleensa kohdelluksi huonosti. Hänellä on alitajuisesti valittavissaan eräitä selitysvaihtoehtoja tälle olotilalle:
a) Hänessä itsessään on jotain perustavanlaatuista vikaa, mikä saa hänet tuntemaan, että häntä kohdellaan huonosti. Hän ei osaa nimetä vikaa tai sen syitä, eikä siksi keksiä sille myöskään ratkaisua.
b) Hänessä itsessään on jotain perustavanlaatuista vikaa, mikä aiheuttaa sen, että toinen kohtelee häntä huonosti. Hän ei osaa nimetä vikaa tai sen syitä, eikä siksi keksi sille myöskään ratkaisua.
c) Hänessä itsessään on jotain perustavanlaatuista vikaa, kun hän on valinnut itselleen puolison, joka kohtelee häntä huonosti. Hän ei tiedä pohjimmaisia syitä valinnalleen tai toisen huonolle käytökselle, eikä siis keksi niille ratkaisuja.
d) Hänen puolisonsa kohtelee häntä huonosti, koska on sairas. Tälle vaivalle löytyy nimi, potentiaalisia syitä, siihen on jopa ohjeita miten siihen kuuluu suhtautua! Häiriötä voidaan hoitaa. Se ei ole kummankaan syy.
Näistä vaihtoehdoista minäkuvan eheyttä ylläpitää parhaiten vaihtoehto d. Tosin terveissä, tasapuolisissa kypsien aikuisten suhteissa huonoa käytöstä ja kohtelua osataan nimetä myös muilla keinoin, niiden syitä osataan pohtia ja niille voidaan yhdessä etsiä ratkaisua. Mutta jos nimeä ja selitystä ei muualta löydy, sen tilalle valitaan mieluummin vaikka sairaus, kuin jäädään henkisesti tyhjän päälle.
Vaihtoehdon d valitseminen ei auta ongelman ratkaisussa eikä ole oikein kumpaakaan osapuolta kohtaan. Se on hyödytöntä ja lähtee ehkäpä henkilön itsensä kyvyttömyydestä käsitellä tunteitaan. Mutta vaikka se on väärin ja turhaa, se on silti normaali ihmismielen keino selviytyä tilanteesta, joka pyrkii särkemään minäkuvan. Nimetä ongelma vähiten itseä haavoittavalla tavalla.
ja anteeksi se jo etukäteen. Mutta millään muulla tavalla en saanut tätä jankkaamistasi loppumaan.
Viittasin jo edellä siihen, miten narsisti etsii syyt itsensä ulkopuolelta - kestämättömän häpeän tunteensa vuoksi.
Hän ei kestä etsiä syitä huonoon oloonsa muualta kuin toisesta - tässä tapauksessa kumppanistaan.
Se miksi "suuri yleisö" suomi24:llä on niin pirun hanakkaa - mitä tulee jonkun tuntemattoman julistamisessa narsistiksi - on edelleen avoinna. Jopa ammattilaisella on suuria vaikeuksia luotettavasti tehdä diagnoosi narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Miten sinä täällä kuvittelet olevasi näitä ammattilaisia etevämpi, tai joku muu suomi24:n keskustelujen tavallinen kahlaaja? Kuinka jollekin tulee edes mieleen kuvitella tällaista?
Narsisti yleensä saa tuntemattomat ihmiset helpolla puolelleen - täällä se varsinkin näyttää olevan helppoa. Se on heidän ehtonsa toimia kuten he haluavat.
Minäkuva nimenomaan EI OLE eheä narsistilla ilman näitä häneen uskovia narsismin "lähteitä". Eli eheyttääkseen minäkuvansa hän keksii vaikka sairauksia kumppanilleen tai lapsilleen saadakseen jonkun kolmannen myötätunnon. Ja se sairaus, jonka hän keksii saattaa ihan hyvin olla paremman puutteessa vaikkapa narsismi, josta hän itse tietysti kärsii "hirvittävästi".....
Sanoitkin tämän jo kohdassa >>> "Tosin terveissä, tasapuolisissa kypsien aikuisten suhteissa huonoa käytöstä ja kohtelua osataan nimetä myös muilla keinoin, niiden syitä osataan pohtia ja niille voidaan yhdessä etsiä ratkaisua. Mutta jos nimeä ja selitystä ei muualta löydy, sen tilalle valitaan mieluummin vaikka sairaus, kuin jäädään henkisesti tyhjän päälle."
Narsisti valitsee vaikka sairauden - kunhan se syy löytyy itsen ulkopuolelta. Mieleltään terve ihminen ei milloinkaan luo sairautta lähimmäiselleen. Normaali ihmismielen keino tuollainen ei tosiaankaan ole selvittää ongelmia, kuten itse tuossa edellä jo totesit.
Vielä vakuudeksi Narsistien uhrien Tuki ry.n sivuilta lainaus:
"Joskus narsisti tulee hoitoon sen vuoksi, että hän haluaa keskustella ”hankalan, masentuneen tai kyllästyneen puolisonsa ongelmien vuoksi.” Hän lähestyy asiantuntijaa silloin tasavertaisena tai pääosiltaan ylivertaisena henkilönä joka ”tarvitsee pientä apua, palvelusta” asiantuntijalta, jonka hän pestaa palvelukseensa omilla ehdoillaan. Tällaisessa tilanteessa ammattilainen voi kuitenkin onnistua luomaan luottamussuhteen ja herättää narsistin kiinnostuksen itseensä ja omaan osuuteensa yhteisistä ongelmista."
Narsismi on muuten minän kehitysvaje.
En oikein tiedä mistä ansasta höpötät, ja mikäli nimität keskustelua jankkaamiseksi, niin en koe sitä omaksi ongelmaksesi.
Tekstistäsi syntyy sellainen mielikuva, että syyttäisit näitä narsismi-syytöksiä tekeviä ihmisiä narsisteiksi. Oletko sitten jotenkin parempi, kuin muut löyhin perustein diagnooseja tekevät tällä palstalla?
Eiköhän tämä ollut tässä. Otan osaa ikävien lapsuudenkokemustesi vuoksi, ja sen vuoksi, että vakavan ongelman vetäminen arkipäivään vähättelee kärsimyksiäsi. Hyvää jatkoa!
Olet melkoisen ennalta-arvattava. Taas tiesin, mistä alkaa kenkä seuraavaksi puristaa. Vanha kunnon syyllistys-syyllistys...
En syytä ketään mistään, mutta ihmettelen, miksi kukaan ei koskaan täällä narsistiaiheeseen vastattuaan ymmärrä, että kysyjä saattaa juurikin olla itse narsisti. Hakee tukea/myötätuntoa/manipuloi sillä, että väittää olevansa itse uhri. Näissä narsisti on eriomaisen hyvä.
Entäpä jos oikeasti olisikin noin? Millaista luulet sen henkilön elämän olevan, jota hän kirjoituksessaan soimaa ja hakee sinulta siihen myötätuontoa? Miksi haluat antaa tällaiselle tukesi?
kuinka vakavasta asiasta katsot olevan kyse, kun kirjoittaja kirjoittaa, että onko mieheni narsisti kun hän soittaa äidilleen joka päivä? Ja lopulta, kenen ongelmasta on kyse, tämän ketjun aloittajan (kuten sinä väität) vai sen, joka esittää moisen kysymyksen vai senkö, joka soittaa äidilleen?
Minä väitän että ongelma on sillä, joka ei salli puolisonsa soittavan äidilleen eikä kenelläkään muulla. Herää enemmän asiaan perehtyneellä kysymys, miksi hän ei salli puolisonsa soittavan äidilleen? Narsismin oireistoon ei kuulu mitenkään äidistä riippuvuus. Narsistin ongelmat äitinsä kanssa ovat aivan toisenlaiset.
Miksi hänestä sitten kuitenkin pitäisi saada narsisti? Veikkaan että syystä, jota ap. kysyjä ei halua itselleen myötää. Olisiko kyse omistushaluisesta pikku paskasta vai mistä, en tiedä.
Oikeutusta teoilleen ja omistushalulleen voi hakea monella tavalla, tämä narsistina pitäminen on eräs niistä. Nykyisin suorastaan muoti-ilmiönäkin tunnettu.
Kaveri yritti keskustella kanssasi ja antoikin erittäin fiksuja mielipiteitään julki, joten etköhän se ollut SINÄ joka aloitti tuon jankkauksen?? Kyllä mulle ainaki tuli tätä ketjua lukiessani sellainen olo että sie tässä et ihan täysillä käy, toinen kun vastasi alkuperäiseen kysymykseesi ja itse lähdit jankuttamaan ties mistä lillukanvarsista. Olet sitä paitsi erittäin aggressiivisen oloinen, onkohan sulla kaikki (vieläkään) ihan hyvin?
tämä on linkitetty tuonne toiselle palstalla tämä sun vastaus.
Linkittämäsi viestiketjun aloittanut saattaa hyvinkin olla itse narsisti.
Myös tämänkin viestiketjun aloittaja saattaa hyvinkin olla narsisti.
Minäkin saatan hyvinkin olla narsisti.
Usein narsistin välittömässä vaikutuspiirissä kasvanut ihminen on vähintäänkin jollakin tapaa psyykkisesti vaurioitunut sekä avun tarpeessa. Toivottavasti sinä olet saanut apua.
Olen käynyt psykologiset testit läpi elämässäni kahteen kertaan, toiset ammatin vuoksi ja toiset sen takia, että kartoitettiin ne vauriot, joita narsistin elinikäinen läsnäolo oli mahdollisesti minulle aiheuttanut - isän vaatimuksesta.
Olin selvinnyt vähällä. Kuulemma. Liekö syynä se, että äiti ei milloinkaan saanut minusta narsismin lähdettään - en tiedä.
Mutta veljeni eivät päässeet niin vähällä. Yksi kuoli viinaan ja lääkkeisiin, toinen on elinikäisessä psyykkisessä hoidossa - välillä osastolla ja taas välillä kotosalla.
Minä en jaksa ymmärtää niitä ihmisiä, jotka lähtevät tässä narsismi-asiassa tukemaan ja suorastaan kannustamaan itselleen tuntematonta henkilöä (mahdollista narsistia) ja leimaamaan vaikka nimettömänkin henkilön narsistiksi! Tiedän sen omasta kokemuksesta (psykiatrin sanomana), että selvittäminen voi olla ammattilaisellekin kova pala, täällä se ei onnistu mallikolta kyllä millään. Siksi, että narsisti ei halua jäädä kiinni.
Ajattelen niin, että äiti haki myös näitä narsismin lähteitä esim. kirjeystävistä ja tapaili sitten heitä. Kaikkiin meni äidin metkut täysillä läpi. Monet uskovat vieläkin, että isä on narsisti ja kaikkien niiden mielenterveysongelmien aiheuttaja, jota meidän perheessämme on esiintynyt - myös äidin kohtalon. Sellaista syytöstä on vanhan miehen ollut raskas kantaa - ja minun sitä raskas katsella.
Ihmettelen silti hänen henkistä kanttiaan. Lähes 40 vuotta täyden psykopaatin kanssa on ollut täysi helvetti. Siinä ei parisuhde ole ollut miltään kohdin normaali. Se oli runsasta projisointia äidin puolelta.
Minusta tuntuu, että tällä palstalla ja muillakin jossa narsismi asiaa käsitellään "onko mieheni/vaimoni narsisti"-tavalla halutaankin enemmän leimata joku omassa huonommuuden tunteessa kuin tuntea mahdollista myötätuntoa niitä kohtaan, joilla oikeasti on ollut narsisti lähellään.
Kyllä sen tämäkin ketju vallan hyvin todistaa. Leimaamisen tarve on suunnaton. Minuakin leimataan nyt äitini narsismin takia mielisairaaksi/narsistiksi. Ei puhettakaan, että kukaan näkisi minua narsismin uhrina - mutta narsistina sentään jokunen näkee - voitto sekin...Toisin kuin niitä, jotka sitä minua enemmän voivat olla.
Äitikin leimasi muita - saadakseen kiusallisen huomion pois itsestään ja pystyäkseen syyttämään muita kaikesta sellaisesta, mistä ei saanut kunniaa ja ihailua.
Koskaan hän ei julkisesti meille lapsillekaan huutanut, mutta kun päästiin pois muiden silmistä...Kuva onnellisesta äidistä piti säilyttää hinnalla millä hyvänsä.
No tässähän tätä taas tuli.
Mihin minä muuten sitä apua tarvitsisin? Näkeekö tarpeen täällä jotenkin selvemmin kuin tuolla livenä ammattilaisen testeissä?
Psykiatrisen selvitysen mukaan en ole minkään psykiatrisen hoidon tarpeessa.
Jälleen kerran yksi megalomaaninen ajatus omasta kyvykkyydestä ammattihenkilöstöön nähden.
linkissä esiintyvä aloittaja haluaa siirtää epäilyt itsestään puolisoonsa.
Miksi kukaan muuten haluaisi nähdä puolisonsa sairaana - ainakaan noilla kriteereillä joita hän esitti?
Mieletöntä on kanssa se into, jolla muut täällä alkavat diagnooseja tehdä ihan tuntemattomista henkilöistä muutaman ehkä hyvinkin puolueellisesti kirjoitetun rivin perusteella.
Voisi myös miettiä, millainen ihminen sellaista haluaa tehdä? Hyväntahtoinen, empaattinen? Tuskinpa sentään.
Uhrina sellainen haluaa esiintyä ja hallita sitä, josta yrittää saada narsistia muiden silmissä.
Tämmöinen narsistiksi leimaaminen on henkistä väkivaltaa. Vaikka se sitten tapahtuukin täällä nimettömänä. Silti sen tekijä haluaa kohdettaan kiusata, koska kirjoittaa toisesta ja toisen tietämättä - haluten vahvistusta omalle egolleen.
Siksi on ihan perusteltua epäillä näitten kirjoittajien motiiveja.
Sitä paitsi, koskaan ei kukaan muista, että narsismia esiintyy myös terveessä muodossa, meissä ihan jokaisessa.
oli meilläkin. Äiti syytti isää narsistiksi, vaikka isä sitä kyllä ei ole.
Se on kuulemma sellainen TARVE ihmisellä selittää kaikki toisen tappioksi. Kuten sanoit, empaattinen ihminen ei sellaista kuitenkaan tee. Narsisti saattaa hyvinkin tehdä.