Tämä palsta ei kirjoittelun tason perusteella selvästikään ole oikea paikka asiallista kulttuureja koskevaa kirjoittelua varten, mutta teenpä silti aloitteen.
Olen pohdiskellut sitä, missä määrin ihminen voi vaihtaa kulttuuria elämänsä aikana vielä aikuisiässä.
Esimerkkinä vaikka Japanin parlamentissa istuva (istunut?) Marutei Tsurunen, eli entinen Martti Turunen, joka alkujaan lähti Japaniin lähetyssaarnaajaksi, mutta on sittemmin täysin japanilaistunut. Joitain vuosia sitten hänen käydessään Suomessa TV-haastatteluista huomasi, että hän vaikutti täysin omaksuneen japanilaiset eleet, puhetavan jne. ja olisi ollut vaikea pitää häntä enää normisuomalaisena.
Ja miten paljon tällainen uuden kulttuurin omaksuminen vaatii tietoista ja tarkoituksellista omaksumista? Miten suuri osa siitä tapahtuu tiedostamatta niin, että ihminen huomaamattaan muokkautuu uuden ympäröivän kulttuurin ja yhteisön mukaan?
Olisi mielenkiintoista kuulla ulkomailla tai monikulttuurisessa suhteessa eläviltä näkemyksiä ja mahd. omakohtaisia havaintoja aiheesta.
Olen pohdiskellut sitä, missä määrin ihminen voi vaihtaa kulttuuria elämänsä aikana vielä aikuisiässä.
Esimerkkinä vaikka Japanin parlamentissa istuva (istunut?) Marutei Tsurunen, eli entinen Martti Turunen, joka alkujaan lähti Japaniin lähetyssaarnaajaksi, mutta on sittemmin täysin japanilaistunut. Joitain vuosia sitten hänen käydessään Suomessa TV-haastatteluista huomasi, että hän vaikutti täysin omaksuneen japanilaiset eleet, puhetavan jne. ja olisi ollut vaikea pitää häntä enää normisuomalaisena.
Ja miten paljon tällainen uuden kulttuurin omaksuminen vaatii tietoista ja tarkoituksellista omaksumista? Miten suuri osa siitä tapahtuu tiedostamatta niin, että ihminen huomaamattaan muokkautuu uuden ympäröivän kulttuurin ja yhteisön mukaan?
Olisi mielenkiintoista kuulla ulkomailla tai monikulttuurisessa suhteessa eläviltä näkemyksiä ja mahd. omakohtaisia havaintoja aiheesta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"miten paljon tällainen uuden kulttuurin omaksuminen vaatii tietoista ja tarkoituksellista omaksumista? Miten suuri osa siitä tapahtuu tiedostamatta niin, että ihminen huomaamattaan muokkautuu uuden ympäröivän kulttuurin ja yhteisön mukaan? "
Luulisin, että se on ennenkaikkea tiedostamatonta. Itsen tiedostettu muokkaaminen ympäristön miellyttämiseksi ei voi päättyä hyvin, vaikka sitä kai jossain määrin teemme kaikki kaiken aikaa.
Itse tunnen päivä päivältä olevani suomalaisempi, suomalaiset tutut tosin sanovat minusta tulleen entistä puheliaamman jne, ihmettelevät että mikä pakko minun on heittää läppää "jokaisen" vastaantulijan ja asiakaspalvelijan kanssa.
Irlannissa vuosikymmenen viihtynyt suomalainen ystäväni mainitsi, ettei siedä enää lainkaan suomalaista hiljaisuutta. Kun keskustelussa tulee pieni tauko, ystäväni hermostuu ja yrittää avata keskustelua, vähät väliä miten, kunhan puhetta tulee. :)
En usko, että hänkään tätä muutosta on tietoisesti valinnut.
Pukeutumiseen ym pinnallisiin seikkoihin vaikuttaa tietysti samat tekijät kuin muodin omaksumiseen muualla.
Että eleet, keho kieli ja muu käyttäytyminen muutuu samaksi kuin muilla siinä kulttuurissa asuvilla ihmisillä. Ja jos se ei muutu tiedostomatta, ehkä noin 80%, niin se muutuminen tapahtuu tietoisesti, koska ihmiset jotka ovat ympärilläsi huomauttavat sinun erinlaisesta käyttäytymisestä.
Mutta voin vakuutaa sinulle, 37 vuoden kokemuksen jälkeen uudessa kulttuurissa asuneena että se lapsena opittu kulttuuri on kuitenkin se mihin aina vertaa uutta/uusia kulttuuria eikä sitä vaihdeta vaan siihen lisätään siitä uudesta kulttuurista vähän uutta, joka on soveltuvaa omasta mielestä siihen ensimmäiseen kulttuuriin nähden.
Suomalainen, ehkä entinen elämä voi vaikuttaa näihin tuntemuksiin. Minulle on myös sanottu monta kertaa, etten näytä yhtään suomalaiselta. Viis siitä, mutta huomaan lukiessa, että aloitan lukemisen lopusta kuin japanilaiset ja myös henkisyys on minulle tärkeää. Olisi hauska tietää miten on edellisen elämän viettänyt.
Sama toistuu pienemmässä mittakaavassa lähisukulaisellani.
Kun ajamme suonenjoelle, hänen murteensa muuttuu yhtäkkiä savoksi, itse ei sitä huomaa, mutta näin se vaan on.
Ihminen on sopeutuvainen.
Tsurunen muutti nimensäkin tullakseen vakavasti otetuksi Japanissa.Asuisin itsekin nyt Japanissa jos voisin,tavat ja kulttuuri kiehtoo, lisäksi on hyvin läheisiä ihmisiä sieltäpäin.
Kaikkeen tottuu, uskon että muuttuisin parissa vuodessa kyllä niin että olisi outoa tulla tänne takaisin yhtäkkiä, tulisi kulttuurishokki.
Japanilainen kulttuuri on aika voimakas ja esim. käyttäytymissäännöt ovat hyvin tärkeitä. Tuskinpa siellä pystyisi elämään pidempiä aikoja ja tulemaan toimeen ihmisten kanssa jos ei sopeutuisi japanilaiseen elämäntapaan. Suomessa maahanmuuttajat saavat aika vapaasti loppujen lopuksi pitää oman kulttuurinsa ja tapansa. Korjatkaa vain jos olen väärässä.
Eipä tarvitse kovin kauaksi mennä ja katsella kärpäsenä katossa esim. ruotsalaisten ja suomalaisten eroa. Huima on, vaikkakaan meidän kulttuurimme eivät eroa läheskään yhtä paljon kuin kauas itään mentäessä.
Kulttuuri muuttuu yllättävän nopeasti, mutta 1-2 vuodessa tulee koti-ikävä. Sitten taas tasoittuu ja uusi kulttuuri tuntuu kotoisalta. Eleet ja ilmeet oppii puolessa vuodessa tiedostamatta, monet niistä johtunevat ihan kielien äänteellisistä eroista.
Olen asunut ulkomailla vasta vähän aikaa, mutta silti suomalaiset tuntuvat jäyhiltä, ja täällä oleminen alkaa olla kotoisaa. Uskon, että se johtuu pitkälti ympärillä olevista ihmisistä; käytös, ilmeet ja eleet muuttuvat tiedostamatta.
Kunnes yhtenä päivänä huomaa kysyvänsä peililtä, että "Kuka sinä olet?"