Okei, en ole mitenkään matematiikkaa vastaan, mutta sen ylikorostaminen alkaa jo ottaa päähän. YOssa kirjoitin itselleni L, joten pärjään kyseisessä aineessa ihan hyvin.
Sitä vaan ihmettelen, miksi ei näytä muille lahjakkuuden alueille ja muulle osaamiselle löytyvän ollenkaan arvostusta? Ilmeisesti tämä on niin sukuvika, kun on sattumalta kaksi matemaatikkoa menneet naimisiin, niin ei meidän suvussa muita ihmisiä arvostetakaan. No, en puhu tässä muista luonteenpiirteistä ollenkaan.
Näen vaan tämän niin, ettei esim. tuossa lasten lähikoulussakaan paljon tikkua ole ristiin pantu käytännön aineitten puolesta. Koulu oli ilman kuvamaataidon pätevää opettajaa vuosikausia ja musiikin opettaja on vaihtunut vuosittain.
Mikä mättää?
Johtuuko tämä siitä, ettei näistä aloista tai käsiteollisuudesta ole saatu muokattua merkittävää vientiteollisuutta?
Mielestäni johtuu.
Katsokaa ympärillenne ja näette paljon puutetta näitten alojen opetuksessa. Ei se mitään korvaa, että sitten tarjotaan ammattikouluissa tai korkeamman asteen koulutuksessa jotain 'opetusta', kun on kasvettu tämmöisessä ympäristössä jossa rakennuksetkin kirkuvat rumuuttaan.
Kysymykseni kuuluu:
Mistä alkaa KAUNEUDEN vaaliminen, kauneuden luominen. Milloin loppuu tuhoaminen ja rumuuden ihannointi?
Sitä vaan ihmettelen, miksi ei näytä muille lahjakkuuden alueille ja muulle osaamiselle löytyvän ollenkaan arvostusta? Ilmeisesti tämä on niin sukuvika, kun on sattumalta kaksi matemaatikkoa menneet naimisiin, niin ei meidän suvussa muita ihmisiä arvostetakaan. No, en puhu tässä muista luonteenpiirteistä ollenkaan.
Näen vaan tämän niin, ettei esim. tuossa lasten lähikoulussakaan paljon tikkua ole ristiin pantu käytännön aineitten puolesta. Koulu oli ilman kuvamaataidon pätevää opettajaa vuosikausia ja musiikin opettaja on vaihtunut vuosittain.
Mikä mättää?
Johtuuko tämä siitä, ettei näistä aloista tai käsiteollisuudesta ole saatu muokattua merkittävää vientiteollisuutta?
Mielestäni johtuu.
Katsokaa ympärillenne ja näette paljon puutetta näitten alojen opetuksessa. Ei se mitään korvaa, että sitten tarjotaan ammattikouluissa tai korkeamman asteen koulutuksessa jotain 'opetusta', kun on kasvettu tämmöisessä ympäristössä jossa rakennuksetkin kirkuvat rumuuttaan.
Kysymykseni kuuluu:
Mistä alkaa KAUNEUDEN vaaliminen, kauneuden luominen. Milloin loppuu tuhoaminen ja rumuuden ihannointi?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Rumuuden ihannoinnin lopettamisen voisi aloittaa jyräämällä kiasman kasaan ja riisumalla nykytaiteelta vaatteet sekä tuomitsemalla pitkään vankeuteen nykytaiteen tekijät ja mesenaatit. Se olisi hyvä alku.
Rakennukset eivät ole rumia sen vuoksi, että rumia rakennuksia haluttaisiin tehdä lukuunottamatta muutamaa, kaikkein hulluinta arkkitehtia. Rumia ne ovat siksi, että niitä pyritään tekemään mahdollisimman halvalla ja mahdollisimman nopeasti.
Koulutus ja arvostukset riippuvat kysynnästä. Insinööreillä, talouden ja markkinoinnin osaajilla on vilkas kysyntä juuri nyt mutta ryijynvalmistajilla menee heikommin. Jos upeiden ryijyjen kysyntä kasvaisi äkisti niin ala ja käsiteollisuus saisivat uutta potkua ja arvostusta.
Kukaan ei halua maksaa mitään mistään mutta monet vaativat hienoja asioita. Veljelläni on puusepänverstas jossa käy usein asiakkaita kyselemässä mahdollisuuksia saada jotain erityistä tehdasvalmisteisten sijaan. Homma luistaa siihen saakka kunnes hän kertoo hinnan. Silloin asiakas useimmiten alkaa kauhistelemaan sitä ja kertoo ikeassa olevan paljon huokeampaa ja riittävän laadukasta hänelle. Ainoastaan todella varakkaat teettävät oikeasti jotain.
Kaikki kuitenkin tarvitsevat jotakin. Miksi sen pitää olla halpaa ja rumaa?
Noin vaan ohimennen kommenttina: Ryijy on halpa villainen kopio itämaisista silkkimatoista. Ryijyä käytettiin lämpiminä vällyinä ja peittoina, kun se oli parasta siihen aikaan.
Seinätekstiiliksi se on huono, jos ei erityisesti tarvita kylmänsuojaa. Materiaali kerää pölyä ja on painava...suoranaista villantuhlausta.
"Mistä alkaa KAUNEUDEN vaaliminen, kauneuden luominen. Milloin loppuu tuhoaminen ja rumuuden ihannointi?"
- Kauneuden vaalinen ja luominen alkaa sinä päivänä, kun riittävän moni on siitä valmis maksamaan riittävästi.
Itsellänikin olisi tällä hetkellä "tilaisuus" vaalia 1800-luvun "arkkitehtuurista"kauneutta, mutta valitettavasti se tulisi pitkällä tähtäimeillä maksamaan minulle noin 50-150k€, jätän väliin.
Ihmisillä ei ole rahaa. Ehkä välttämättömimpiin arjen tarpeisiin on.
Minä uskon, että monikin arvostaa taiteellista lahjakkuutta ja kädentaitoja siinä missä matemaattisia insinööritaitojakin. Totuus vain on, että jälkimmäisestä ihmiset ja työnantajat ovat oikeasti valmiita maksamaan jotain. Halu tukea taiteita ei auta, jos ei ole rahaa tehdä sitä.
Niinpä. Mitä ihmeen iloa minun olisi tehdä jotain, jos siitä ei edes makseta?
Sarkastinen kysymys. Työnarkomaaneja lukuunottamatta me kaikki teemme paljonkin kaikkea sellaista, josta kukaan ei maksa mitään. Pelkästä tekemisen ilosta tai että se tuottaa muutoin iloa ihmisille.
On tosin vissi ero, tehdäänkö sitä työnä vai harrastuksena. Suurimmalla osalla meistä on kuitenkin laskumme maksettavana. Vaikeaa on uskoa, että nykyisillä hinnoilla suomalaisesta käsityöstä olisi suuremmassa mittakaavassa työllistäjäksi ja talouden moottoriksi.
Tulee jotenkin mieleen kaikki "elämäntapaintiaanit", jotka eivät materiaa arvosta. Jos kaikki ajattelisivat samoin, kansantuote romahtaisi. Verotulot romahtaisivat, työttömyys räjähtäisi ja sosiaalietuuksiin ei riittäisi rahaa. Joutuisivat nämä materian vastustajatkin oikeasti tosipaikan eteen, kun pitäisi jostain itselleen ja lapsilleen saada ruokaa suuhun. Siihen saakka on helppo hurskastella.
iha helppoo. Vastaa A:ta korkeintaan
on se, joka tekee turhaa työtä.
.. nyt perinteisesti ovat kovassa kurssissa. Itsekin pärjäsin matskussa aikoinaan ihan ok., mutta paljon sellaista yksinkertaisesti unohtuu, mitä ei arjessa tarvitse käyttää. Ja kouluaikojen jälkeen en matemaattisia aineita ole opinnoissani tarvinnut, muutoin kuin rajallisesti. Tilastotiedettä ts. tilastomatematiikkaa pääosin, sitä mun alojen ihmisten tarvitse hallita ( ei juurikaan matematiikkaa muuten).
Onhan tuo luonnontiedepainotteisuus tavallaan aika hassua. Jos siis ajatellaan ihan käytännön kautta ja monenlaisen osaamisen arvostamisen merkityksen kannalta. Kyse on tietenkin rahasta.;) Mm. tutkimusrahoituksen jakaantuminen on aika selkeästi luonnontieteille edullista ja sitä kautta taas osaamisen kansainvälinen näkyvyys ja sijoittajien intressit täyttyvät.
Toisaalta oon kuitenkin ollut havaitsevani, että nimenomaan suomalainen taide on vientinäkymiltään nousussa. Toki voi osin olla markkinointimiesten pluffiakin tuo 'sanoma', mutta jos taas ajatellaan tulevaisuuden Suomen työpaikkakehitystä (jossa vanhoilta perinteisiltä mm. teollisuuden aloilta tulee katoamaan merkittävästi työpaikkoja jatkossakin), saattavat esim. taidealat nousta vielä arvostusasteikossa sitä kautta rutkasti.
Tietenkin tuntuu aina jotenkin tympeältä, jos esim. musiikillisesti lahjakas peruskoululainen ei saa tarvitsemansa tasoista opetusta ja siinä mielessä olen siis samoilla linjoilla ap:n mielipiteen kanssa. Toisaalta kuitenkin julkisuudessa on puhuttu sitäkin, että matemaattisten aineiden pätevistä opettajista alkaisi olla jo pulaa. Luonnontieteitä ei koeta välttämättä niin kovin vetovoimaisiksi niitäkään.
Toki kys. alojen lahjakkaat/ kiinnostuneet hakeutuvat koulutukseen, mutta suosikkialoja nuorilla tuntuisi tänä päivänä olevan enemmänkin ilmaisulliset ja ns. boheemit ammatit, kuten toimittaja, näyttelijä, muotoilija etc. Kukaan ei haluaisi tehdä kasista neljään virastotyötä, mutta monet siihen joutuvat kuitenkin, tilapäisemmin enemmän tai vähemmän. Moni nuori tippuu korkealta, kun huomaa, ettei ihannekoulutukseen pääseminen automaatisesti takaa huikeaa karriääriä.
Tässä tuli kerrankin pitkä pätkä asiaa. Luulen, että teollisuuden massoittain haluamien työntekijöitten lisäksi tarvitaan erikoisia osaajia. Tässä tarkoitan semmoisia ihmisiä, joilla on erityistä lahjakkuuta. Tavalliset Matit ja Maijat, ikävää kyllä, ovat hukuttaneet lukumääräisesti suureen paljouteensa massasta poikkeavat yksilöt. Näin tilanne on kääntynyt siihen, että laumasta poikkeavia ei ole tarvittu.
Juuri tällä poikkeuksellisella osaamisella onkin nyt tilausta. Jotkut vastaajat ovatkin sen jo huomanneet. Luulen itsekin, että 'sisällöntuottajista' tulee olemaan kova kysyntä tulevina vuosina.
Kiitos tähän mennessä tulleista asiallisista vastauksista.