Mä itse ihailen fiksuja, akateemisia miehiä esim. lakimies, lääkäri tai jonkin alan tiedemies (esim. kemisti sopisi mulle, koska kemian opiskelusta tykkään valtavasti).
IHANNEMIEHENNE AMMATTI?
Gallupeeraaja
233048
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Eikös tämmöinen rakentaja rane olis paljon parempi. Kotiin tultua ottais sinut paksasiin haalareihin syliinsä vahvoilla karvasilla käseillään takaa päin yllätteän :)
Sellainen "Rakentaja-Rane" kyllä kelpaisi oikein oiken hyvin!
Mitenkäs tällänen lukionki käynyt pitkä ja vahva rakennusmies jolla on kunnon rusketus? Kourahan voi lyä mitä vain nii se ei siitä lipsahda. Akateemiset miehet on naurettavia pellejä, ei maistunut mullekkaan opiskelu, seurausksena kunnon mieshän mustakin tuli.
"Akateemiset miehet on naurettavia pellejä"
No, kyllähän täälläkin foorumilla yleistetään koko ajan, mutta mitä ihmettä tämäkin taas on? Jaa että ihan noin niin kuin yleensä akateemiset miehet ovat naurettavia pellejä? Mitenkä ihmeessä?
En ole idiootti, joka väittäisi, että akateemisesti koulutetut olisivat yhtään sen parempia kuin ammattikoulutetut. Enkä myöskään väitä ammattikoulun käyneitä huonommiksi.
Ihmisen "pelleys" määräytyy ihan muiden juttujen kautta kuin koulutuksen. Valitettavasti ei jäänyt epäselväksi kuka on se "naurettava pelle", kun tuolliasia kirjoittaa.
Sinä pitkä raavas ruskettunut raksamies, olet todella makuuni. Miehessä pitää olla öljyn hajua,kun tulee kotiin. Ilalla on ihana grillata makkaraa, eikä syödä mitään gourmet annoksia liian hienoissa ravintoloissa joka helvetin viikko. Se on mukavaa joskusm mutta pidemmän päälle niin teenäisen tympeää.
"Ilalla on ihana grillata makkaraa, eikä syödä mitään gourmet annoksia liian hienoissa ravintoloissa joka helvetin viikko. Se on mukavaa joskusm mutta pidemmän päälle niin teenäisen tympeää."
Vai olet päässyt gourmet-annoksiin ihan kyllästymään. Aijai, paha juttu. No, kaikki eivät ole niin onnekkaita.
Nyt menen perusduuniin peruspalkalla, jos sattuis törmäämään perusduunareihin. Edellisessä työpaikassa meidän osaston pomo tarjosi niitä gourmet ruokia tai ylipäätään hienoja safkoja pitkin helsingin suosittuja ruokamestoja. Mutta tämä puhui aina paskaa,kohotteli maljoja, pakotti meidät laulamaan ruotsinkielisiä snapsilauluja keskeyttäen ruokailumme. Tämä ihan oikeasti alkoi tökkimään ja ajattelin, että hemmettiin täältä juppilasta, jossa ei ole kuin tennäistä paskaa puheenaiheista aina illanviettoihin. Nyt olen tyytyväinen perusduunareiden keskellä.
Hyvin helppo. Sehän on sellainen ammatti, jossa hän haluaa olla. En halusisi katkeraa duunaria enkä sen enempää turhautunutta tiedemiestä, vaan ihmisen, joka pitää omasta ammatistaan ja ymmärtää sen osana yhteiskuntaa, ei sen parempana tai huonompana kuin muut.
Muuten ei oikeastaan ole väliä, mutta mielellään ei saman alan (terveysala, hoitotyö) ammattilainen kuin itse olen, koska silloin on vaikeampi pitää työt työpaikalla.
Ja sen pitää olla oikea ammatti. Nälkätaiteilija, joka ei ole myynyt mitään 20 vuoteen, ei mielestäni ole ammatti.
Ei muulla ole väliä, kun sillä että rakastamallani ihmisellä on sydän paikallaan, ja hän tykkää siitä mitä tekee. Olkoon se sitten roskakuskin tai lääkärin työtä. Vaikka itse olen akateemisesti koulutettu, en halua lokeroida ihmisiä ammatin perusteella hyviin tai huonoihin, fiksuihin tai tyhmiin. Minusta on hienoa, että ihmiset ovat kiinnostuneita eri asioista, ja muut tietävät paljon sellaista mitä minä en tiedä. Voivat sitten opettaa minuakin, samoin kun minä voin opettaa jotakin toista niissä asioissa joissa olen vahvoilla. Ei se, että on ns."kirjaviisas", ja joidenkin mielestä hienossa ammatissa, tee ihmistä toisia paremmaksi.
Kippis ammatissaan viihtyville!
Kyllä se näin vaan on..
Jostakin kumman syystä se katse hakee noita
raksamiehiä tai sitten koneitten kanssan (maansiirto ym.) kanssa työskenteleviä. Niissä miehissä vaan on "munaa".
jaapajaa...
No ei tietenkään se työ ole tärkein.
Mutta jostain syystä pitempi aikammat suhteeni on ollut juuri tuon alan miehiin.
Minä arvostan miehessä sitä että hän rassaa autot, ja tekee muut työt mitä minä en osaa.
Mielelläni sen eteen teen enemmän kotitöitä.
Eikös se ole sitä tasa-arvoa parhaimmillaa, kumpikin tekee sen minkä parhaiten osaa.
Ja varmasti minun mieheni (vaikka juuri nyt ei sellaista olekkaan), ei jää ilman rakkauden osotuksia. Hellyyttä riittä ja tuskin sängyssäkään tylsää on.
tehdä miesten työtä. Kaivinkonekuski!
on kiva kun ei tee mitään. Vieroksun työtekoa. Luulisi naisten pitävän tällaisesta. Olen aina himassa ja roskien vieminenkin on valtava projekti jonka soisin muille. Ei kandee hikoilla.
Olen vapautunut työelämän typerästä oravanpyörästä.
Pomo ei käske hyppimään. Ei. Olen oma pomoni.
Menen nukkumaan kun huvittaa. Herään kun huvittaa (toki arkena ennen pörssin aukeamista klo. 10). Teen siis töitä omasta kotoa käsin.
Oh hoh kun rankkaa. Sängystäni tähän tietokoneen ja internetin ääreen on noin 1 metri. Se on tuskainen tämä työmatkani joka päivä.
Säälin niitä ihmisiä, jotka päivittäin käyttävät omasta ajastaan kymmeniä minuutteja töihin menoon ja joutuvat hyppimään esimiehen tahdissa. Se on säälittävää elämää. Oravanpyörä, jossa niin moni työikäinen sen tarkempaa miettimättä juoksee.
Älkää antako Matrixin kirkkaiden valojen sokaista silmiänne. Irtautukaa ruumiistanne hetkeksi ja katsokaa elämäänne. Millaista toistoa työpäivät teille oraville onkaan. Sääli. Nytkin moni jo nukkuu, kun "aamulla pitää herätä töihin".
Mitä jos kerrankin päättäisi itse, meneekö töihin?
Olen myös vapautunut työelämän typerästä oravanpyörästä.
Pomo ei käske hyppimään, olen oma pomoni.
Menen nukkumaan kun huvittaa. Herään kun huvittaa.
Ohhoh kun rankkaa. Ihana kesäloma :D
"Mitä jos kerrankin päättäisi itse, meneekö töihin?"
-Totta, mutta kelläpä on varaa moisiin päätöksiin?
Lainat painaa päälle ja lapset tarvii uusia mopoja ja vaatteitakin, koko ajan. Kyllä siinä joutuu joka aamu miettimään toisenkin kerran meneekö töihin vai ei.
Olin vähän liian innoissani tuossa eilisessä viestissäni.
Tällä hetkellä on kivaa, mutta olen itsekin taas siinä työelämän oravanpyörässä loppusyksystä 2007 eteenpäin. Nykyinen elämänvaiheeni on valitettavasti tilapäinen, jos en sitten keksi sille hyvää jatkoa...
Innoissani olisin minäkin :)
Uskon, että tuo ajankohta jonka kotona työskenetelet, antaa sinulle joko voimia työympyröiden vaihtoon tai sitten niiden kestämiseen.
Tosiasiahan on, että yhä useampi työskentelee kotonaan. Ei tietty ihan riippumattomina, mutta hieman vapaampina kuitenkin. Itse olen alalla, jossa se ei ole mahdollista joten raahaudun pisteeseeni aamuisin, halusin tai en.
Kuulostipa lohduttomalta. Töissä on kyllä ihan kivaa kun ottaa oikean asenteen :D
Olen useimpien kassa täysin samaa mieltä siitä, että tärkeintä on, että ihminen viihtyy työssään ja tekee sen hyvin.
MUTTA:
En kuitenkaan voi vastustaa akateemisia, insinöörihenkisiä nörttimiehiä, jotka könöttävät baarin nurkassa rauhallisesti kaveriensa kanssa; puhuvat harvoin ja vain asiaa. Ovat konservatiivisia ja elehtivät harkitusti. Näyttävät upeilta, mutta ovat silti epävarmoja itsestään.
Minä melko itsevarmana ja sosiaalisena ihmisenä en voi vastustaa tällaisten miesten vetovoimaa. Minulla ei ole mitään ongelmaa jutella machomiesten kanssa ja antaa heille pakkeja, mutta jos suloinen ja kiltti nörttipoika tulee juttusille, itsevarma leijonanainen muuttuu hetkessä kotikissaksi. Niin se vain on.
En ole itse raksa-alan varsinainen ammattilainen, mutta joskus olen yhden sukulaisen mukana tehnyt hanttihommia, kun sillä on alan yritys. Nykyään olenkin sitten toimistorotta.
Mutta panin merkille tuolloin kun tehtiin kylppäri ja putki remontteja. Joskus kohalle osui tämmöinen akateeminen perhe tai vähintää ukko oli insinööri. Mutta voi pojat, kyllä vaan akateemisten ukkojen akat flirttaili, tosiaan tuli ihan tukalat oltavat, että onko tuo ihan tosissaan. Aamulla saatoi naisella olla miltein läpinäkyvä yömekko päällä, kun menin töihin asuntoon. Siihen eteen tuli pyllistelemään, näkyi hyvin aluspöksyt läpi, ihan tyrkytti sitä peppuaan siinä, kun näytti jotain kohtaa mukamas siinä, saamari sentään. Vastaan tullessa aina hymyili kuin joku teinityttö.
En muuta syytä keksinyt kuin että siinä on akalla varmaan ollut tylsä akateeminen mies.
stek steks tökkii..
Nyt justiin tällä hetkellä olis ihan sama olisko vieressä ruumillisen työn tekijä vai akateeminen, kunhan olis MIES!!!!!
Oon ollu ihan lukeneen miehen kanssa, joka osas myös tehä käsillään vaikka mitä (enkä nyt tarkota petihommii) ja oli lihaksikas ja ruskettunut. Söi tavallista ruokaa ihan miehen annoksia ja oli kaikin puolin hyvä.
Samoin olen ollut raksamiehen kanssa, viisaan ja taitavan ja joka oli myös kaikin puolin hyvä.
Ei kai kaikkea voi yleistää niin että akateemiset on sellasii ja raksamiehet tällasii. Eikä sillä oo mitään tekemistä mieskunnon kanssa mitä tekee työkseen! Ellei väsytä itseään ihan kuoliaaks!
En ole ikinä ihaillut erityisesti minkään tietyn ammattiryhmän edustajia, mutta jostain syystä tutustun epäilyttävän usein dj-tyyppeihin, konemuusikoihin tai muuten tietokoneella häslääviin miehiin. Myös muuten kuin musiikillisesti luovat ihmiset kiinnostavat; puusepät, graafiset suunnittelijat, valokuvaajat, muotoilijat... Mitä enemmän mies on innoissaan omasta intohimon kohteestaan/työstään ja selittää minulle asioita joista en välttämättä edes tajua mitään, sitä enemmän sytyn ko. miehestä (siis jos kiinnostus on muutenkin jo olemassa). Eli taidan enimmäkseen innostua miehistä, joille työ on kuin harrastus eikä pelkkä pakkopulla, josta revitään rahat.