Oletko miettinyt, millainen anoppi sinun äitisi on? Hullua kyllä, tätä eivät läheskään kaikki ole tulleet koskaan ajatelleeksi, vaikka monilla tuntuu kyllä olevan odotuksia sen oman anoppinsa suhteen.
Nyt rehellisesti, vaikka kyseessä on oma rakas äitisi, millainen hän on anoppina?
Nyt rehellisesti, vaikka kyseessä on oma rakas äitisi, millainen hän on anoppina?
Vastaukset 11
Vanhimmat
ihan jees tyyppi kuulemma ukkoni mukaan...ja oikeesti se onkin sellanen rento tyyppi verrattuna ukkoni vanhempiin...
Ukkojen mielestähän anoppi onkin useimmiten ihan jees,koska tämä ei ole tunkemassa nokkaansa heidän reviirilleen.
Harvemminhan siitä appiukostakaan harmia aiheutuu aivan samasta syystä.
Äidilläni ja minulla on erittäin läheiset välit, vaikka välillämme on pitkä välimatka. Noihin läheisiin väleihin vaikuttaa tietenkin hyvä lapsuuteni sukuni asuinsijoilla. Pitkä yhteinen elämäntaival tietysti aiheuttaa sen, että toisen tekemisiä katsoo vähän ikään kuin sormien läpi. Toisaalta osa minusta on kasvatuksen tulosta. Niinpä minun mielestäni oikeat tavat on usein oikeita myös äitini mielestä ja toisin päin.
Huolimatta meidän hyvistä väleistämme, en usko äitini olevan keskivertoa kummempi anoppi. Vävyt ja miniät ovat tutustuneet äitiini siinä vaiheessa, kun hän on jo parhaat ja tarmokkaimmat päivänsä elänyt. Äitini on tarmokas ja aika voimakastahtoinen, uran tehnyt nainen ja miniöillä ja vävyillä on varmaan hieman erilainen käsitys elämän tärkeistä asioista. Hänen miniänsä ja vävynsä näkevät äitiäni ehkä pari päivää kolme kertaa vuodessa, joten varmaan heillä on äidistäni aika lailla erilainen kuva kuin minulla. Eikä kaikilla varmaankaan parempi... Esimerkiksi mieheni mielestä äitini hössöttää liikaa ja minun mielestäni anoppini eli mieheni äiti on laiska ja saamaton. Mieheni mielestä vanhempani puuttuvat asioihimme, minun mielestäni mieheni suku ei välitä toisistaan. Asioilla on siis monta puolta. Nykyään naidaan puolisot eri puolilta Suomea, erilaisista sosiaaliluokista, erilaisista taustoista, erilaisesta kulttuurista jne. Siksi kiva äiti voi olla vähemmän kiva anoppi.
äitini taitaa olla se kauhujen anoppi: kukaan ei ole tarpeeksi hyvä hänen pojalleen. Tyttärestä ei ole niin väliä.
Voin rehellisesti sanoa, että äitini ei ole mikään unelma-anoppi; höösää liikaa ja tunkee nenänsä joka asiaan. Hän ei myöskään omaa pienintäkään ymmärtäväisyyttä, vika on aina jossain muussa kuin hänessä. Onnekseni hän ei kuitenkaan ole huono anoppi miehelleni (eli vävylleen) - tilanne on tosin aivan eri miniänsä suhteen, kuten yleensä...
Oma anoppini sen sijaan on vallan ihastuttava ihminen - ja hyvin hienotunteinen myös. Olin hyvin onnellinen saadessani hänen kaltaisensa ihmisen anopikseni!
voin sanoa vain sen mitä olen kuullut veljieni vaimoilta ja siskojeni miehiltä ja nähnyt heidän kanssakäymistään äitini kanssa.
Täytyy sanoa, että en koskaan ole kuullut kummaltakaan taholta minkäänlaista moitetta. Miniät ja vävyt tykkäsivät ja tykkäävät edelleen ja kaipaavat nyt jo edesmennyttä anoppiaan näin vuosienkin jälkeen. Se korostuu jouluna ja juhannuksena kun meillä oli tapana kokoontua äitini luokse koko suvun voimin.
Nyt ei kuulemma joulu tunnu joululta eikä juhannuskaan ole sitä mitä ennen. Kaikki ovat vähän kuin hukassa noina juhlapyhinä.
Myös äitini piti miniöistään ja vävyistän hyvin paljon ja heillä oli lämpimät välit. Meitä on suuri sisarusparvi ja siihen parveen mahtuu monenelaista menijää ja samoin noihin puolisoihimme ;) joten on ollut luonnetta laidasta laitaan eikä kenekään kanssa ole äidilläni tullut eripura koskaan.
Eli on ollut hyvä anoppi.
No, äitini on täysin rakkaan vävynsä lumoissa. Jaksaa ihmetellä, kuinka Herra Pyhimys on päätynyt vihille tämän kerrassaan säälittävän tapauksen, jota hänen tyttärenään mainitaan, kanssa.
Mies jaksaa kehua, ja hyvin nuo juttuun tulevatkin. Onneksi on 40 vuotta ikäeroa ;) Äitini on miehen "suomalainen äiti". Itsellä ei anopin kanssa niin hyvin menekään, mutta onneksi tuo asuukin toisella mantereella.
tapaus on! Hänen lapsilleen ei tahdo kelvata kukaan ja miniät sekä vävy myös kuulevat sen. Lastenlasten kasvatus hänen mielestään aivan hunningolla ja esim. kesämökin asiat hän omasta mielestään saa ja voi päättää täysin yksinään, meidän lasten mielipiteestä viis. sisarussarjamme puolisot ovat anoppinsa kanssa tekemisissä mahdollisimman vähän, vaikka keskenänmme pidämmekin yhteyttä aika tiiviisti.
Jos anoppi kesämökin omistaa, saa hän myöskin päättää miten sitä käytetään.
Vanhempien omaisuus on vanhempien omaisuutta niin kauan kuin elävät ja ovat järjissään.
Yhtenä syynä on juuri se, miten hän on kohdellut vävyään eli miestäni.
Ei ollakaan enää minkäänmoisissa väleissä. Minä en kelvannut, mieheni ei kelvannut, elämämme ei kelvannut arvon rouvalle.
Kiehukoon sitten omissa liemissään ihan rauhassa.