Tuli vaan tuosta eräästä toisesta keskustelusta mieleeni tällainen juttu.. Mitä sanoja olette ensin oppineet puolisonne kielestä (oletan että jokainen jotain poimii kumppaninsa äidinkielestä, saatan olla väärässäkin)? Voin nimittäin todeta, että vaikka en pystykään vielä keskusteluihin arabiaksi, osaan kyllä varsinkin reagoida ikäviin tilanteisiin ihan vakuuttavasti arabiaksi.. se on sitten toinen asia, miten kauniilla sanoilla.
Yleisesti ottaen tykkään kovasti kielistä, eikä minua haittaisi, jos joku vaikka haluaisi jonkun simppelin sanan tässä opettaa, kielellä millä tahansa. Itse opin luonnollisesti ensin kiittämään arabiaksi, mutta miehen tultua Suomeen sanavarastoni kasvoi ensin kirosanoilla - eihän tuo kavereidensa kanssa koskaan kiroile, eipä niin. Ja joskus kotonakin, myönnettäköön.
Sitten noin teoreettisesti.. mitä haluaisitte oppia puolisonne kielestä? Minä haluaisin oppia käsittelemään verbejä, mutta toistaiseksi ne menevät täysin ohi.. siis osaan jonkin muodon, esim. "minä syön" tai "nuku", mutta en "syö" tai "minä nukun". Vaikeata on ;) Tokihan pidemmän aikavälin tavoite on oppia muutakin kuin verbit.
Ensimmäinen miehelle opettamani suomen kielen sana oli muuten "äiti", ja sen oppi omatoimisesti myös miehen 11-vuotias pikkuveli ollessaan ensimmäistä kertaa tekemisissä äitini kanssa. Huomasi, että parhaiten huomiomme saa huutamalla "äiti!". Fiksuja muksuja. =)
Kertokaahan muutkin omasta puolestanne.
Yleisesti ottaen tykkään kovasti kielistä, eikä minua haittaisi, jos joku vaikka haluaisi jonkun simppelin sanan tässä opettaa, kielellä millä tahansa. Itse opin luonnollisesti ensin kiittämään arabiaksi, mutta miehen tultua Suomeen sanavarastoni kasvoi ensin kirosanoilla - eihän tuo kavereidensa kanssa koskaan kiroile, eipä niin. Ja joskus kotonakin, myönnettäköön.
Sitten noin teoreettisesti.. mitä haluaisitte oppia puolisonne kielestä? Minä haluaisin oppia käsittelemään verbejä, mutta toistaiseksi ne menevät täysin ohi.. siis osaan jonkin muodon, esim. "minä syön" tai "nuku", mutta en "syö" tai "minä nukun". Vaikeata on ;) Tokihan pidemmän aikavälin tavoite on oppia muutakin kuin verbit.
Ensimmäinen miehelle opettamani suomen kielen sana oli muuten "äiti", ja sen oppi omatoimisesti myös miehen 11-vuotias pikkuveli ollessaan ensimmäistä kertaa tekemisissä äitini kanssa. Huomasi, että parhaiten huomiomme saa huutamalla "äiti!". Fiksuja muksuja. =)
Kertokaahan muutkin omasta puolestanne.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Miehesi taisi osata jo ennestään suomeksi sanat "minä rakasta sinua", "hjyva perse" ja "missä lähin sossu". :-D
Minulla on järjettömän huono kielipää. Ruotsia en koskaan koulussa oppinut ja englantikin tarttui vasta paikan päällä. Niinpä olen päättänyt, etten edes yritä opetella japania, ellemme joskus muuttaisi sinne.
Koska olen käytännönihminen, olen opetellut tärkeitä sanoja. Osaan sanoa kippis, muutamia puhelinfraaseja, koska anoppi ei puhu englantia ja naimisiin päästäkseni piti opetella vihkivala japaniksi. Niillä eväillä on pärjätty mainiosti.
Jos satut olemaan koneella niin poikkeaisitko tuonne matkailu chattiin ja vaikka suomi-huoneeseen. Voitais vaikka chatata illan piristykseksi! Pidän tässä koneen auki (kirjaudun sinne)ja kurkkaan välillä sinne jos vaikka ilmaannut.
Eli "rakastan sinua", "kiitos" ja jotain perusjuttuja, mutta mullakin tuo kielipie on sielt huonoimmasta päästä...
itse opin helppoja ja lyhyitä sanoja, kuten "tule" ja "rakas", "suukko", "kissa", "nyt"... Miehelle ensimmäisiä sanoja oli "hyvä", "koira", "kissa" (tosi tärkeitä sanoja ;) )jne. Numerot yhdestä kymppiin kans.
Tosi kivahan sitä olis oppii niin paljon kun mahdollista. :)
Minä opin hyvin varhaisessa vaiheessa olesuhteiden pakosta paljon arkisia sanoja. Ei niinkään, koska olisimme tarvinneet niitä mieheni kanssa keskustellessa, mutta koska asuin seurustelumme alkuajat Kreikassa ja mieheni ollessa töissä päivisin, jouduin tulemaan toimeen kolmen albanialaisen kanssa (kaksi miestä, yksi nainen), jotka eivät puhuneet englantia.
Heidän kanssaan opin lukusanat 20:een, paljon erilaisia ruokasanoja, lyhyitä lauseita, kuten: "Minne menet?" "Koska tulet?" "Tuletko mukaan?" "Tule tänne." "Oletko nälkäinen?" "Otatko juotavaa?" "Mennäänkö rannalle?" Ja tietenkin sitten näihin lyhyet vastaukset; ei, kyllä, ehkä, pian, mennään jne. Tämän lisäksi tuli opittua miten sanotaan huomenta, päivää, hyvää yötä, kiitos, ole hyvä, hauska tavata sekä "Minun nimeni on..." ja "Olen kotoisin Suomesta" - niin ja tietenkin se klassinen "Rakastan sinua" ja "Suutele minua". Kahta viimeistä tuli kuitenkin käytettyä vain mieheni kanssa. ;o))) Ja oikeastaan kaikki tuli opittua kahdella kielellä, eli myös kreikaksi - ihan omasta mielenkiinnosta (olen kiinnostunut eri kielistä ja opin aika nopeasti).
Sitä en lainkaan muista mitä mieheni oppi ensin suomeksi, paitsi ehkä sen mitä hänen sukunimensä tarkoittaa, koska se on suomen kielen sana... Sen muistan, että yksi kavereistamme - vanhempi mieshenkilö - halusi minun opettavan hänelle suomea ja hän yhden kesän aikana oppi niin paljon, että on pystynyt puhumaan kanssani myöhemmin suomea puhelimessakin. :o)
Ja mitä taas haluaisin oppia albaniasta on yksinkertaisesti paljon lisää sanoja. Albanian kielen kielioppi on melko simppeliä ja sanoja käytetään pääasiassa perusmuodossaan. Suvut ovat kuitenkin tärkeitä, eli se onko sana feminiini vai maskuliini ja missä yhteydessä sitä käytetään määrää millainen pääte sanassa on. Mutta sanavarasto on tosiaan liian suppea ja siten puhuminen on sellaista lyhyttä töksäyttelyä, ei suinkaan sujuvaa keskustelua.
Sanan kiinaa ja miehelle aion opettaa suomea, niin hyvin kuin pystyn, hän kyllä tunnustaa oppivan helposti. Englannilla me pärjäämme:)
itse tietysti haluan aina uuttta kieltä oppiessa tietää miten sanotaan "minä rakastan sinua" ja kissa... äiti ja isä tulee myös aika äkkiä
kysytyksi.
Mies itse kertoi osanneensa vain Suomeen tullessaan Hyvää päivää ja anteeksi (hyvän perseen ja muut tuhmuudet minä sitten opetin muka hyvinä keskustelu sanoina mutta sitä iloa ei kestänyt kovin pitkään kun muut pojat paljastivat sanojen oikean merkityksen)
Ensitapaamisesta asti on keskusteltu lähinnä suomeksi ja nytkään ei englantia käytetä puheessa paitsi, jos pitää keskustella kolmannen osapuolen kanssa, joka ei osaa suomea.
Yleensä aina jostulee juteltua ulkomaalaisen kanssa tulee kysyttyä, että miten heidän kielessään sanotaan "minä rakastan sinua".
En kyllä muista kovinkaan monta, vaikka olen kysynyt monilta niin naisilta kuin miehiltäkin... naisilta sitä on ehkä helpompi kysyä ei tule äkisti sellaista tunnetta toiselle, että miksi tuo tuota kysyy, että onkos se nyt kiinnostunut jotenkin, vai...
Mistään alkeista ei tarvinnut miehen kanssa alkaa
mutta bengali on ollut minulle täysin vieras kieli mutta nyt se on aika tuttu ja joistakin sanoista kiinni saatuani pystyn seuraamaan puhetta.
Jos sanotaan gari niin puhutaan autoista ja silloin voi miettiä, että mitä asiaa autosta voisi olla tarvitseeko bensaa vai onko auto rikki tai kerrotaanko muuten vain millainen auton pitäisi olla. Yksi juttu on varma, että jos rahasta tulee puhe, niin sitä on jokaisella liian vähän tai sitten joku haluaa lainata... keskustelua kuuntelemalla ja itse osallistumalla oppii kuitenkin parhaiten.
Pitääpä aivan keskittyä miettimään mitä kaikkea ensimmäiseksi on tullut opittua... Ihan ensimmäinen on tainnut olla tuo boussa (ei ole vaikea arvata että kysymys on suukosta). Sitten tervehdykset, kiitos ja ole hyvä, hyvänyön toivotukset ja huomenet sekä nämä perinteiset insh`allah, bismilläh ja hamdullah (mitäs muita niitä onkaan...?)
Mitäs muuta... Noh, ruumiinosia on tullut jo alkuvaiheessa (nenä, rinnat, peppu yms.), ruokalajien ja ruoka-aineiden nimiä (esim. hedelmiä) ja muita arkisia asioita kuten esineitä ja vaatteita. Myös lyhyitä pyyntöjä esim. anna pusu, anna vettä jne.
Sitten tietysti kippis/terveydeksi ja kuinka siihen vastataan. Viime vierailulla miehen perheen luona sain jatkuvasti "sahhaa"-toivotuksia kaikista heidän antamistaan lahjoista ja vastailin "laatek sahhaa".
Että kyllä mun marokon/arabian taidot on ihan tällaisella yksittäisten sanojen ja toivotusten tasolla. Tietysti olis kiva oppia lisää, mutta tällä hetkellä oon ajatellut keskittyä enemmän ranskaan kun sitä oon kuitenkin jonkun verran opiskellut joskus eli perusjutut on joten kuten hallussa.
Joskus ysärin alussa tuli tv:stä ranskalainen sarja "seikkailujen linnake" tms., jossa joukkue kilpaili yrittäen ratkaista erilaisia tehtäviä rajatussa ajassa. Sieltä tarttui ensimmäiset ranskan sanat "alealeale" ja "vitvitvit" (oik "allez" ja "vite"), joilla kilpailijat hoputtivat toisiaan.
Koti-pierreltä olen oppinut enemmänkin sanontoja kuin sanoja itsessään.. tosin aika vaikea sanoa, mitkä ovat juuri häneltä tarttuneet. Monia sanoja ymmärtää ja oppii vähitellen kontekstin kautta, ilman että niiden merkitystä kaivelisi sanakirjoista tms.
Miekkosen ekat suomen sanat oli moi ja kiitos. Nyt osaa jo muutaman perusfraasin, jokusen kirosanan ja numerot yhdestä sataan.
Hei tuli mieleen että tuo samainen sarja näkyy vieläkin tv5 Monde:lla, en kylläkään muista minä päivänä ja mihin aikaan. Ollaan joskus katsottu sitä miehen kanssa ja olin ihan innoissani "löytäessäni" sen uudelleen :)
oli varmaankin..moi = merhaba ja mitä kuuluu = nasilsin? Sitten tietty näitä osastoa rakas = askim, özledim = se ketä ikävöin jne.. Ruokasanastoa; vesi, leipä... Ajasta; mihin aikaan. Kuka, missä, milloin...
Nyt pystyn jo seuraamaan keskusteluja jonkun verran..mutta kyllä ihan helposti tipahdan kärryiltä.
Osaan paljon turkiksi lauluja ulkoa..en kyllä yleensä tiedä mitä laulan.. :)
Aion kyllä opetella kielen ihan kunnolla..helpottaisi tosi paljon seurustelua miesystävän sukulaisten kanssa.. Tykkään myös tosi paljon kielten opiskelusta..onneksi. Tässä suhteessa ei kyllä ollut mitään apuja siitä että osaa nuo englanti, ruotsi, ranska, espanja.. Myös italiaa on tullut korviin nyt kun miesystävä tekee töitä italialaisten kanssa..
Miesystävä osasi ihan kunnolla suomen kielen kun tavattiin. Oppinut minun aikana...noh..yksittäisiä uusia sanoja lukuun ottamatta, ei varmaan kauheasti uutta.
Tosin, puhuu nyt töissä ja minun kanssa suomea enimmäkseen..niin alkaa kielet menemään sekaisin.. "bak (=katso)kun tässä sanotaan että...ama (=mutta)mites se nyt menikään.."
Yksittäisiä sanoja tulee liuta mieleen, egyptin arabiasta, mutta kokonaisia lauseita vähempi.
Mulle on muodostunut ihan kohtuullinen ymmärryksen taito, tullut paljon sivullisena kuunneltua ja sitten kun mies käänteli muitten puheita minulle, huomasin olleeni monesti aikas kärryillä mistä oli kyse.
Niin niistä sanoista... Kaikki tapahtuu aina bukra siis huomenna. Rakkautta kuvaillaan ana bahebik. Jallajalla, jallabiina on hoputtamista. Kun huikkaa bussissa hena min fadlak jää seuraavalle pysäkille. Sitten nämä perinteiset in sha allah, jos jumala suo...
Aisiteru.arigato ja gomennasai ovat japania ja tarkoittavat
Rakastan sinua,kiitos ja anteeksi, ovat mielestäni tärkeimmät sanat jokaisessa kielessä mitä on olemassa.
Ennenkuin menen uuteen maahan, vähintään kiitos ja anteeksi pitää opetella kyseisen maan kielestä koska sinne mennessäni on varmaa että teen jotain pöllöä ja pitää pyytää anteeksi, sitten kun joku auttaa osaan sanoa kiitos,useimmiten kohde on iloinen ja hymyilee,päivä pelastettu.
Thaimaaksi kiitos: kho phun khap miesten sanomana, naiset sanovat kho phun khaa.
Laosissa sanotaan khop jai.
turkiksi kiitos on saol, selam on terve.rojbas pitäisi olla hyvää iltaa.
Vaimo nokkelana keksi oitis miten sanotaan minä rakastan sinua,terve,hyvää päivää ja opettelipa vielä numerotkin 1-100.000.