on nykyaikana aloittaa uusi suhde kun entinen on juuri päättynyt.
Eli erosta muutama kuukausi ja jo on ilmoituksia kaikenmaailman deittipalstoilla ja etsitään uutta kumppania rinnalle.
Ymmärrän kyllä että ei haluta olla loppuelämää yksin mutta että ei aina anneta "tomun laskeutua" kun jo ollaan kiireen vilkkaa uutta etsimässä.
Onko se sitä että halutaan heti varmistua että kelpaa vielä jollekulle toiselle, jos entinen on jättänyt. Vai sitä että halutaan näyttää entiselle että joku muu huolii kuitenkin.
Vai mikä ihmeen kiire sitä on?
Olisko tällä kiirehtimisellä osasyy niihin kariutuneisiin suhteisiin, kun ei kunnolla päästä yli ja selvitä edellisestä vaan rynnätään siihen seuraavaan. Eli sisimmässä vielä toivutaan edellisestä ja kuitenkin yritetään aloittaa uutta..
Eli erosta muutama kuukausi ja jo on ilmoituksia kaikenmaailman deittipalstoilla ja etsitään uutta kumppania rinnalle.
Ymmärrän kyllä että ei haluta olla loppuelämää yksin mutta että ei aina anneta "tomun laskeutua" kun jo ollaan kiireen vilkkaa uutta etsimässä.
Onko se sitä että halutaan heti varmistua että kelpaa vielä jollekulle toiselle, jos entinen on jättänyt. Vai sitä että halutaan näyttää entiselle että joku muu huolii kuitenkin.
Vai mikä ihmeen kiire sitä on?
Olisko tällä kiirehtimisellä osasyy niihin kariutuneisiin suhteisiin, kun ei kunnolla päästä yli ja selvitä edellisestä vaan rynnätään siihen seuraavaan. Eli sisimmässä vielä toivutaan edellisestä ja kuitenkin yritetään aloittaa uutta..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Paetaan suhteeseen omia vikoja ja heikkouksia. Tämä tietenkin määrätietoisesti kielletään.
Niin mitä itse ryntäsin viimeksi suin päin uuteen suhteeseen juuri siksi, että halusin tietää kelpaanko vielä jollekin, halusin näyttää exälle (joka minut jätti) että voin kelvata jollekin ja halusin pitkästä aikaa kunnon seksiä ja välittämistä.
Kai siinä oli myös se, että kun on tottunut että seurustelee niin pelkäsi sitä tilannetta että on iihan yksin. Ja ihmeellistä kyllä, pelkäsin jopa että jäänkö nyt loppuelämäkseni yksin, siksi kai piti saada siihen nopea varmistus alottamalla uusi suhde. Ja kyllähän itseluottamus siinä tietty kasvoikin, mutta eihän se reilua toista osapuolta kohtaan ole.
Muttajoo, oli väärin alottaa uusi suhde heti seuraavaan perään ja sentakia se sitten kaatuikin kun en ollut tarpeeksi "nauttinut" sinkkuelämää ja käsitellyt itseni kanssa vanhaa suhdetta "pois" ajatuksistani.
Eli vink vink, vaikka pitkän seurustelusuhteen jälkeen tuleekin varmaan tunne, että haluaa pian uuden, niin kannattaa totutella hetkeksi sinkkuelämään sillä siitäkin pääsee oikeesti nauttimaan, kunhan jaksaa odotella sen kuukauden, kaks, että siihen sinkkuiluun tottuu. Parisuhteessa kyllä ehtii sitten elää ihan tarpeeksi.
Melkein kuusi vuotta kestänyt suhde päättyi joulukuun alussa. Jo sitä ennen ja koko ajan sen jälkeen mulla on ollut kauhea pelko, että jään ikuisiksi ajoiksi yksin eikä kukaan enää huoli minua. En missään nimessä haluaisi siis olla sinkku. Tämä on täysin järjenvastaista, tiedän. Olen 26, nainen, kohta tohtorin paperit taskussa, kohtuullisen hyvännäköiseksi kehuttu - ei siis pitäisi olla mitään syytä, miksen löytäisi uutta miestä (vaikka korkea rima onkin). En ole vielä päässyt entisen suhteen yli, silti haluaisin, että olisi joku, joka rakastaisi minua ja auttaisi jaksamaan eteenpäin. Ystävät ovat korvaamaton apu, mutta parhaat ystäväni asuvat Suomessa ja minä tällä hetkellä en, joten ei voi edes ystäviltä saada ulosraahautumisapua.
Olen koko "sinkkuaikani" tapaillut miestä, jolla itselläänkin on suhteellisen hiljattain päättynyt pitkä suhde. En tiedä onko tämä minulle hyväksi vai pahaksi, mutta en vain kestä olla yksin. Tiedän ettei hän rakasta minua, mutta on ainakin silloin tällöin hyvää seuraa JA hän ymmärtää mitä helvettiä parisuhteen päättyminen on. Ehkä minun pitäisi totutella olemaan yksin ja etsiä "oikea" poikaystävä. Life's a bitch...