onko jollain muulla samanlaista kammoa laukkaamisesta, kun viime syksynä laukattiin aika hurjaa vauhtia tinkereillä sellasella leveällä metsäpolulla. kaveri ni ratsasti edellä se sen heppa alko pukitella hirveesti ja sit mun alla oleva polle alko kans tehä pukkeja siis samalla kun laukattii, pelkäsin koko ajan et meen sitä esessä olevaa päin tai et tipun... no me päästii kuitenki ehjin nahoin pois metäst mut pelkään hirveesti laukkaamist...en osaa enää nauttii siit vaan pelkään koko ajan.
miten voin päästä pois tästä kammosta? onko samankaltaisia kokemuksia?
kiitos jos joku osaa neuvoa :)
miten voin päästä pois tästä kammosta? onko samankaltaisia kokemuksia?
kiitos jos joku osaa neuvoa :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sun täytyy vain ratsastella ja ajatella jotain muuta kuin sitä että sattuu jotain.
Ainahan jotain voi sattua, ja sattuukin joskus mutta ei sille mitään voi täytyy vain nousta ja jatkaa matkaa.
Tässä harrastuksessa ei voi tippumisilta yms. muilta tapaturmilta välttyä joskun nekin vastaan tulevat.
Yritä tosiaan vaan ajatella että mitään ei satu. Koita olla rentona ja mennä vaan. (tiedän että helpommin sanottu kuin tehty jos pelkää)Jos tippuu, niin uudestaan vaan selkään. Pahin ja vaikein kammo voittaa syntyy, jos putoaa, eikä nouse uudestaan selkään.
Minullakin oli joskus pienenpänä kauhea ratsastuskammo. Olin edellisesllä tunnilla mennyt kaamealla ponilla joka säikkyi omaa varjoaankin eikä totellut yhtään. Minulla oli melkein vetelät housuissa joka kerta kun menin ratsastamaan. Pari kertaa valehtelinkin että olen kipeä ja jätin menemättä. Sen jälkeen kuitenkin ryhdistäydyin, ja menin tallille sovittuina päivinä. (minulla oli silloin hoitovuoro keskiviikkona ja tunti torstaina) Opin luottamaan siihen etten kuole vaikka hevonen vähän temppuilee. Nykyään oikein odotan sitä - hevosella kuin hevosella - että tunnilla laukataan.
Olen ratsastanut jo 3½ vuotta ja tippunut 3 kertaa. Koskaan ei ole käynyt pahasti.
Mä en itse ole laukkakammoa koskaan kokenut, niiden kuuden vuoden aikana, joina olen ratsastanut. Monta kaveria kyllä on :(. Yksi tyttö, jonka kanssa olin samalla estekurssilla lopetti sen kun putosi alas hevosen selästä hevosen kieltäessä.
Ikävää, jos tulee pelkoja joista ei tahdo päästä yli. Suosittelisin pelon karkoitukseen vain pelon kohtaamista. Eli kun laukkaat tarpeeksi huomaat varmaan ettei se ole kuin yksi hevosen askellajeista.
Itselleni tuli "isompien esteiden (yli 80 cm) kammo" yllättäen. Edelliskesänä hypimme vaikka mitä ratoja ja välillä keikuin kaulalla ja putoilinkin. Talvella huomasin että moiset esteet olivat alkaneet pelottaa. Nyt hyppään kahden erittäin pätevän valmentajan suosituksesta pikkuponillani vain 50-70 cm esteitä, kunnes tulee niin paljon varmuutta, ettei enää pelota. Edistytty jo on!
Tätä suosittelen sinullekin. Treenaa laukkaa hyvissä olosuhteissa, kunnes saat taitoa ja varmuutta.
On totta, että tässä lajissa voi sattua mitä tahansa - tärkeää ovat myös muidenkin neuvomat positiivinen ajattelu ja pelon "hyväksyminen".
Kannattaa yleensä vaan nousta satulaan ja nostaa laukka...Mut käytkö tunneilla? Jos käyt niin pyydä opettajaasi antamaan sinulle mahdollisimman hyvä,kiltti & rauhallinen poni/hevonen.. Minulla oli laukka kammo koska tipuin kesken laukan maasto retkellä ja löin pääni kiveen.. Mutta nyt kiidän taas muitten ohi maneesissa enkä seiso keskellä kenttää katselemassa muitten menoa!!!!
Itse tipuin laukasta kerran, mistä seurasi 5 vuoden tauko ratsastuksessa. Nyt olen taas alkanut ratsastaa ja nouseehan se laukkakin ;)
Kerroin asiasta ratsastuksenopettajalle, joka opasti minut uudelleen laukkaamaan. Sain tunneilla hieman eritysikohtelua aluksi, mutta kyllä se kannatti :) Vieläkin välillä jännittää laukata, mutta uskon, että se on yksi syy siihen, miksi ylipäätään nautin ratsastuksesta.