Kyllä se vaan sattuu

Edelleenkään ei tunnu ihmiset ymmärtävän sitä kylmää faktaa, että se riippuu ihan täysin henkilöstä sattuuko se tatuointi. Tottakai kipukynnykselläkin on oma osansa, mutta hermoradat menee eri ihmisillä eri tavalla eri paikoissa. Onhan se tietysti hieno ite kehuskella muna pystyssä/toosa märkänä, että mulla tatuoinnin ottaminen tuntu ihan siltä kuin joku olis vähän hieronu. Lisäksi yleensä ohimennen mainitaan kuinka oma kipukynnys taitaa olla aika korkea.

Ne jotka on tatuointia menossa ottaan, ei kannata kuunnella ketään. Sen itse sitten huomaa kuinka paljon se sattuu, jos sattuu. Joistain paikoista (esim. kyljet) tietysti voi suhteellisen kovalla varmuudella luvata, että sattuu.

Syödä ja juoda on tietysti hyvä, ennen tatuoinnin ottoa. Rauhallisesti hengittäminen ja tatuoijalle juttelu ei sen sijaan autuaaksi tee.

KalleKulkuri kirjoitti:

Edelleenkään ei tunnu ihmiset ymmärtävän sitä kylmää faktaa, että se riippuu ihan täysin henkilöstä sattuuko se tatuointi. Tottakai kipukynnykselläkin on oma osansa, mutta hermoradat menee eri ihmisillä eri tavalla eri paikoissa. Onhan se tietysti hieno ite kehuskella muna pystyssä/toosa märkänä, että mulla tatuoinnin ottaminen tuntu ihan siltä kuin joku olis vähän hieronu. Lisäksi yleensä ohimennen mainitaan kuinka oma kipukynnys taitaa olla aika korkea.

Ne jotka on tatuointia menossa ottaan, ei kannata kuunnella ketään. Sen itse sitten huomaa kuinka paljon se sattuu, jos sattuu. Joistain paikoista (esim. kyljet) tietysti voi suhteellisen kovalla varmuudella luvata, että sattuu.

Syödä ja juoda on tietysti hyvä, ennen tatuoinnin ottoa. Rauhallisesti hengittäminen ja tatuoijalle juttelu ei sen sijaan autuaaksi tee.

Tottakai jokaisella on eri sietokyky ja se kuinka paljon sattuu, sehän on päivänselvä asia.
Ja nimenomaan se, että jos katsot kun joku muu kiljuu tatuointia ottaessa, se ei tarkoita että sinulle sattuisi. Eikä se mitään kehuskelua ole, jos ei satu kovinkaan paljoa.

Ja tosiaan, hengittely ja tatuoijalle jutteleminen todellakin auttaa, jos on jännittävää tyyppiä, sekin aika päivänselvä juttu.

Annabel80 kirjoitti:

Tottakai jokaisella on eri sietokyky ja se kuinka paljon sattuu, sehän on päivänselvä asia.
Ja nimenomaan se, että jos katsot kun joku muu kiljuu tatuointia ottaessa, se ei tarkoita että sinulle sattuisi. Eikä se mitään kehuskelua ole, jos ei satu kovinkaan paljoa.

Ja tosiaan, hengittely ja tatuoijalle jutteleminen todellakin auttaa, jos on jännittävää tyyppiä, sekin aika päivänselvä juttu.

Sitä yritin sanoa, että kipukynnys on vain yksi tekijä. Jos sanot, että sinua tatuoinnin ottaminen ei sattunut, sillä ei välttämättä ole yhtään mitään tekemistä kipukynnyksesi kanssa. Sinulla saattaa tästä huolimatta olla melko alhainenkin kipukynnys.

kipukynnys ja kivunsietokyky on kaks eri asiaa...

et kyllä se sattu mut en mäkään nyt ihan tuolleen käyttäytyny... :) mut eikö kumminki tuossa kohtaa kättä oo aika ohut ihokin... sekin riippuu mihin kohtaan ottaa tatskan ohuemmalle iholle tai paksummalle.....

todella herkän kipukynnyksen ihmisiin ja minulla kuvan teko jalkapöytään ja siitä nilkan ympäri sattui todella paljon. jopa niin paljon, että mietin kesken kuvan tekoa jätänkö homman kesken.(ihoni muutenkin punoittaa aika pitkään kuvan oton jälkeen ja tatuoijanikin on sanonu, että huomaa miten herkkä iho minulla on) No jokatapauksessa kuva otettiin loppuun ja todella kaunis siitä tuli, kaikesta kivusta huolimatta :)

Käy ottamassa vaikka koko kyljen peittävä tatuointi. Mä voin tulla kattoon siihen viereen ja kysyä tatskaamisen aikana, että onko kipu maininna arvoista... Katotaan sitten mitä oot mieltä.

yleistää kirjoitti:

Käy ottamassa vaikka koko kyljen peittävä tatuointi. Mä voin tulla kattoon siihen viereen ja kysyä tatskaamisen aikana, että onko kipu maininna arvoista... Katotaan sitten mitä oot mieltä.

Tosiaan se kipu on henkilöstä kiinni. Mutta kyllä se yleensä ainakin ikävää tekee, ellei sitten jo satu. Mua sattu rintaan hakatessa ihan hirveesti, eikä hengittämisestä meinannu tulla mitään, yritin sitten aina välillä vetää syvään henkeä. Kun kuva oli valmis ja nousin penkiltä, jalat tärisi ja meinas taju mennä. Tosin se oli mun ensimmäinen kuva. Toinen kuva jalassa ei enää tehny ollenkaan niin kipeää, vaikka kyllä mua silloinkin alkoi tekemään huonoa ja pyysin taukoa sekä lasillisen vettä.