Hei,
Meillä yhteishuoltajuus kolmesta lapsesta. Viimeksi jouduin passit hakemaan lastenvalvojan avustuksella, kun exä päätti kieltää lasten kaiken matkustelun ja passien luovuttamisen.
Sain tulloin vuoden passit.
Nyt exä tarvitsee kesäksi uudet passit ja vaatii että minun ne tulee hankkia ja maksaa, vedoten elatusmaksuihin joita maksaa.
Miten on, mielestäni olisi nyt ainakin kohtuullista että laitetaan kulut puoliksi.
Voiko toinen näin vaatia minua asian hoitajaksi ja maksajaksi.
Onko kenelläkään kommenttia tai miten asian "kuuluisi" mennä ?
Meillä yhteishuoltajuus kolmesta lapsesta. Viimeksi jouduin passit hakemaan lastenvalvojan avustuksella, kun exä päätti kieltää lasten kaiken matkustelun ja passien luovuttamisen.
Sain tulloin vuoden passit.
Nyt exä tarvitsee kesäksi uudet passit ja vaatii että minun ne tulee hankkia ja maksaa, vedoten elatusmaksuihin joita maksaa.
Miten on, mielestäni olisi nyt ainakin kohtuullista että laitetaan kulut puoliksi.
Voiko toinen näin vaatia minua asian hoitajaksi ja maksajaksi.
Onko kenelläkään kommenttia tai miten asian "kuuluisi" mennä ?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sinun ei missään nimessä tarvitse maksaa exällesi lasten passeja. Miten oli kun sinä tarvit passeja, maksoiko ex puolet? Meillä on suullisesti sovittu että "isommat" kulut laitetaan puoliksi ja niin ollaan toimittu..
Kumpi on tärkeämpää: se että lapset saa passit ja pääsee ulkomaille, vai oikeudenmukainen maksupolitiikka? Miltä lapsista tuntuu jos jälkimmäinen voittaa?
on niitä passeja haluamassa, niin ei sinun niitä kuuluu maksaa. sinun ei edes tarvitse suostua niihin passeihin, jos et halua....tämä on faktaa, koska itse ollut joskus samanlaisessa tilanteessa...
Ilmeisesti olet suomalainen nainen, joten ei ole ulkomaille pakenemisen pelkoa eikä miehesi puolesta liioin.
Mikäli eksäsi käyttäytyi kuvatulla tapaa, laita pärstä mieleen. Hänen tehtävänsä olisi maksaa passit, jos vuosi sitten jouduit a) ottamaan yhden vuoden passit pitkien sijasta ja b) hän ei suostunut osallistumaan kustannuksiin.
Ei ehkä kannata estää passeja varten tarvittua matkaa, mutta elämääsi varmaan helpottaa se, että kusipää on kusipää ja sellaisena pysyykin.
Jos eksäsi jaksoi ruikuttaa viime vuonna passiasiata ja nyt jauhaa kustannuksista, on vain hyvä että tuet häntä ylpeänä. Älä mene samaan kuvioon vaan ole onnellinen, että olet looserista kaukana.
Oi armaat äidit. Ette joko ole äitejä tai vihaatte lapsianne.
Ennen kuin leikit väitteillä, joita et perustele, vaivautuisitko lukemaankin esimerkiksi edellisen tekstin. (Hyvä kommentti on mielestäni aina perusteltu kommentti, enhän minäkään sano sinulle pelkästään 'suksi suolle' vaan yritän kertoa, miksi kommenttisi ei ollut eteenpäin vievä. Siis perusteluita -kiitos)
Aikuisen miehen pitäisi tietysti tajuta käyttäytä asiallisesti ja ennen kaikkea ymmärtää, että kiusanteko on myös lapsilta pois. Jokin syy tuollaiseen epätoivoiseen käytökseen kuitenkin on. Semmoisia tarinoita olen välillä saanut kuulla naisten käyttäytymisestä näissä suhdejutuissa, että tukka nousee pystyyn:O Lisäprovosointi ei varmaan edistä tilannetta yhtään.
P.s. Olen itsekin nainen, lapseton tosin...
kiitos noista asiallisista kommenteista, varsinkin sinulle virtojensoutajana.
Tottakai lapsille matkan suon, mutta eikö asioita tulisi edes jollain tavalla yhteistuumin ja kohtuudella hoitaa.
Nämä passit jotka minulta kiellettiin on vain pisara meressä tapahtuneista asioista eron myötä.
Lapsilta on yhteishuoltajuuden pohjalta kielletty mm. omien tilien avaaminen, kriisin ollessa pahimmillaan perheneuvolassa käynnit, omaisuutta on yritetty jakaa kolme vuotta, siinä välissä haettu hoviin asti että asuntoa ei saa myydä, ja haettiinpa käräjiltä minulle ja lapsille häätöäkin asunnosta.
Erot ovat aina vaikeita, ja välillä tuntuu että miksi niistä pitää tehdä vielä äärimmäisen vaikeita ja hankaloittaa minun ja lasten elämää ihan kaikella mahdollisella.
Onneksi on lapset ja paljon asioita jotka tuovat iloa elämään. Hyvää kesää kaikille.
Ero tuo tavallaan tilanteen, jossa lasten näkökulmasta vanha ja uusi eivät enää kohtaa toisiaan. Eronneet näkevät kaiken vanhan ja uuden kohtaamisena, heillä on aina paljon lapsia pidempi perspektiivi.
Mutta! Lasten olisi heille "uudessa ja yllättävässä maailmassa", johon he jotenkin ovat joutumassa (alle kymppiset sopeutuvat hyvin, murrosikäisillä on jo rakkaus muuttumattomuuteen ja ideaaliäitiin/isään olemassa ja se luo pulmia) saatava tilaisuus totuuteen.
Jos toinen vanhempi kiristää passeilla, se tulee ennemmin tai myöhemmin eteen. Jos isä tai äiti suostuu "lasten edun" vuoksi omaan hyväksikäyttöönsä, se tilanne tulee uudestaan vastaan. Ja aikanaan lapset halveksivat hyväksikäyttöä ja äidin/isän taivuteltavuutta, sillä he ovat aina muulloinkin taivuteltavina.
Parast tie on rehellinen totuus. Eron jälkeen kummankaan aviopuolison ei tule tukea toisiaan vaan varmistaa lastensa hyvinvointi. Eikä siihen, pitkässä aikajänteessä kuulu isän tai äidin kiristäminen passeilla yms sillä sellainen jatkuu koputtomiin. Ero: ihmiset ovat erillisiä ja tasa-arvoisia toimijoita kaikissa ulottuvuuksissa.
mennä naimisiin mielenhäiriöisen miehen kanssa?