Jatkaa tätä liittoa, rakastan miestäni tosi paljon, mut mä en ymmärrä miksi meillä ei suju enää mikään. No onhan tietysti hyviäkin hetkiä, mut koko ajan taustalla kummitttelee mun paha olo. Se taas johtuu siitä että mä kotiäitinä olen usein väsynyt lapsiin, eikä mies tee asian hyväksi mitään. Kyllä hän kotitöitä tekee, mutta kun mä en niin välittäis siitä vaan että keskittyis mieluummin lapsiin ja niiden kanssa puuhaamiseen(lapsetkin kaipaisi sellaista), samoin jos hän lupaa tulla ajoissa töistä/harrastuksistaan niin aina saan pettyä ja varttua turhaan, pieniä asioita tavallaan, mutta ne on jatkuneet jo niin kauan että ei enää jaksa.
Sitten kun yrittää keskustella niin hän on hiljaa eikä puhu mitään, uhkaa tehdä itsemurhan, kun kerran on niin huono mies.
Kaiken lisäksi meillä on molemmilla maksuhäiriöitä, eli asunnon saaminen ynnä muut eron tullessa on ihan mahdotonta. Sekin jo ahdistaa ja tuntuu että tästä tilanteesta ei kertakaikkiaan ole ulospääsytietä.
Onko kellään muulla ollut koskaan vastaavaa tilannetta ja kuinka tästä voi selvitä??
Sitten kun yrittää keskustella niin hän on hiljaa eikä puhu mitään, uhkaa tehdä itsemurhan, kun kerran on niin huono mies.
Kaiken lisäksi meillä on molemmilla maksuhäiriöitä, eli asunnon saaminen ynnä muut eron tullessa on ihan mahdotonta. Sekin jo ahdistaa ja tuntuu että tästä tilanteesta ei kertakaikkiaan ole ulospääsytietä.
Onko kellään muulla ollut koskaan vastaavaa tilannetta ja kuinka tästä voi selvitä??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heti terapiaan! Se auttaa, oikeasti. Kyllä se alkaa siitä vähitellen sujua. Ihan sama kumpi menee terve tai sairas, pääasia että joku eprheestä lähtee. useimmiten terapiaan menee se terveempi koska hänellä on vastuuntuntoa. Mutta siitä lähtee vyyhti purkautumaan.
siellä alkaa muutkin asiat hoitumaan. Maksuhäiriöistä voi päästä. Älä turhaan kanna taakkaa yksin, mene vaikka heti sosiaaliin kysymään enuvoa. Sitähän varten me ollaan Suomen kansalaisia että Suomi hädän hetkellä auttais, nyt on se hetki, lähde vaatimaan oikeuksiasi.
Tuntuu, että sun pitäisi ja pitää lähteä ulos suhteesta,jota kuvailit.
Kunhan lähdet. Niin mäkin tein muutama vuosi sitten.Oli vain pakko. Miettimättä mitä kaikkea mahdollisesti seuraisi - mutta nyt kaikki ok.
Ethän voi miettiä sitä muuta, kuin itseäsi. Mikäli tilanteen oikeen ymmärsin.
Lähde. Kaikella on taipumus järkkääntyä. Tekee kipeetä tiedän, mutta sinuna jo olisin lähtenyt.
En kehota kestämään.
Rohkeutta ja voimaa. Itsesi saat kokoon kasattua,
mutta nyt tee se mitä tiedät. Älä pilaa elämääsi. Silloin menetät pelin.
Tsemiä.
Halusin kertoa sinulle, että on meitä muitakin samanlaisessa tilaanteessa. Minua vastaavanlainen perhearki surettaa myös, mutta kun ajattelen että kaksi lastani on onnellisia silloin kun äitikin voi hyvin ja on iloinen, niin sinnittelen! Mieheni kanssa olemme välillä asumuserossa, väliemme ollessa todella huonot. Riidät kärjistyvät joskus niin pahaksi, että on saatava välimatkaa..Ja sitten niitä hyviäkin hetkiä löytyy... Tätä on jatkunut jo lähes viisi vuotta meillä ja välillä mietin miten kauan jaksan tällaista, mutta vielä löytyy tahtoa yrittää. Uskalla vaan puhua (ystävällesi, äitillesi, miehellesi), jaettu taakka on kevyempi kantaa:)