Puuh, täältäkö apua? Tai no, en tiedä tarvitaanko apua, mutta ajattelin nyt näin anonyymisti vähän purkaa ketutusta. Nimittäin luulen, että meillä on hyvin paljon erilainen tilanne kotitöiden suhteen kuin valtaosalla ruokakunnista on. Teen nimittäin 90 - 95 % meidän kotitöistä (sisältäen kaupassakäynnit jne) ja alan olemaan vähän kypsä jo.
Molemmat olemme työssäkäyviä ihmisiä ja molemmilla on varmaankin yhtä raskas työ. Eroavaisuus tuleekin siinä, että avopuoliso ei kertakaikkiaan jaksa tehdä kotitöitä ja tuntuu, että kaikki on minun tehtävä. Nyt ollaan puhuttu lapsen teosta, mutta täytyy varmaan painaa jarrua ja toivoa tilanteeseen muutosta, koska nyt tuntuu siltä, että vauvakin olisi mun vastuulla kaiken muun lisäksi. Olen kyllä maininnut asiasta ja nytkin meillä pidetään mykkäkoulua tästä syystä, eli hän suuttuu ;) Mielestäni en kuitenkaan ole painostanut.
Laitan kyllä mielelläni ruokaa ja voin tiskata ja imuroida, mutta olisi kohtuullista, että puoliso ottaisi hoitaakseen vaikka vaatepuolen pesuineen. Itse olen siisteydestä pitävä ihminen ja ei tulisi kuuloonkaan, että esimerkiksi tiskit jäisivät yöksi tiskialtaaseen, puolisolleni tämä ei ole niin tarkkaa...
Noh, täältä varmaan joltain löytyy vinkkejä miten toimia. Olo ainakin minulla helpotti, kun sai edes jonnekin purkaa tuntojaan :) Rakastan häntä kyllä kovasti ja meillä on paljon muuta yhteistä, mutta tässä ei kemiat kohtaa ja pelkään, että tällaisen kuorman jatkuvasti lisääntyessä tulee umpikuja eteen...
Mukavaa kesää kaikille!
Molemmat olemme työssäkäyviä ihmisiä ja molemmilla on varmaankin yhtä raskas työ. Eroavaisuus tuleekin siinä, että avopuoliso ei kertakaikkiaan jaksa tehdä kotitöitä ja tuntuu, että kaikki on minun tehtävä. Nyt ollaan puhuttu lapsen teosta, mutta täytyy varmaan painaa jarrua ja toivoa tilanteeseen muutosta, koska nyt tuntuu siltä, että vauvakin olisi mun vastuulla kaiken muun lisäksi. Olen kyllä maininnut asiasta ja nytkin meillä pidetään mykkäkoulua tästä syystä, eli hän suuttuu ;) Mielestäni en kuitenkaan ole painostanut.
Laitan kyllä mielelläni ruokaa ja voin tiskata ja imuroida, mutta olisi kohtuullista, että puoliso ottaisi hoitaakseen vaikka vaatepuolen pesuineen. Itse olen siisteydestä pitävä ihminen ja ei tulisi kuuloonkaan, että esimerkiksi tiskit jäisivät yöksi tiskialtaaseen, puolisolleni tämä ei ole niin tarkkaa...
Noh, täältä varmaan joltain löytyy vinkkejä miten toimia. Olo ainakin minulla helpotti, kun sai edes jonnekin purkaa tuntojaan :) Rakastan häntä kyllä kovasti ja meillä on paljon muuta yhteistä, mutta tässä ei kemiat kohtaa ja pelkään, että tällaisen kuorman jatkuvasti lisääntyessä tulee umpikuja eteen...
Mukavaa kesää kaikille!
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Itse olen siisteydestä pitävä ihminen ja ei tulisi kuuloonkaan, että esimerkiksi tiskit jäisivät yöksi tiskialtaaseen"
Ettei ois sullakin vähän turhaa nipottamista? Kyllä itsekin pidän siisteydestä, mutta raskaan työpäivän ja vaikka harrastusten jälkeen mulla on ihan sama, onko ne tiskit siellä vai ei. Meillä tiskataan, kun sille on tarvis eikä pakonomaisesti joka ilta.
Jos avovaimosi ei ole yhtä pikkutarkka nipottaja kuin sinä, niin et voi häntä vaatia osallistumaan yhtä paljon. Eihän tuossa varmaan vaimolle mitään tekemistä jääkään, kun ukko niuhottaa ja puunaa päivät pitkät.
nipottaja? No äläpä sottapytty kärjistä asioita. Jotku vaan tykkää herätä siistiin keittiöön, eikä se ole mitään nipottamista. Astioita ei tarvi tiskata, jos on kone, vaan ne voi viruttaa sinne pois silmistä.
Ei se keskiviikko ole sen keveämpi päivä kuin tiistaikaan, joten miksi jättää keskiviikolle kaksinkertainen tiskimäärä?
Jos sinä tykkäät asia sikalassa, niin kaikki ei onneksi kuitenkaan. Sinäpä olet kyllä melkoinen sottapytty nainen, vieläkö tuollaisiakin elää?
Likaisessa kämpässä elävä itsekeskeinen uusavuton. Tuollaisille muijille on vain yksi käyttötarkoitus: panoreikänä oleminen. Onhan noita eukkoja kuten sinä tullut painettua; kun lattialle heittää kortsun käytön jälkeen, niin siellä on edellisen viiden miehen tarpeet vielä siivoamatta. Hassua kyllä, ne kaikki ovat vetäneet saman johtopäätöksen kuin minä. Kyllä, oli kiva painaa sua kakkoseen. Mutta ei, ei sinusta mihinkään muuhun ole. Et osaa edes normaaleja kotitöitä tehdä. Onneksi sängyssä sentään ymmärrät sen tärkeimmän, eli tarjoat pyllyä kiltisti.
kun heität kortsut lattialle etkä korjaa niitä pois:) Sinusta siis naisen pitää korjata myös sinun sotkusi, hohhoijaa!
Taas tulee sellaista yleistystä että oksat pois. Eivät kaikki ole samanlaisia, mutta jostain syystä sinä lienet törmännyt vain tietynlaisiin naisiin. Sopisi miettiä niitä valintaperusteita eikä tehdä päätelmiä vain omasta suppeasta näkökulmastaan.
Tuli sen verran ikävää kommenttia, että piti astua omaan riviin. Ne tiskit ei siitä minnekään katoa yön aikana, ne ehtii seuravanakin päivänä. Eikä keskiviikko aina ole yhtä raskas kuin tiistai =)
Ei kaksi lautasta, lasia, haarukkaa ja veistä tee keittiöstä sotkuista. Ei taida tällaista kuvittelevilla olla lapsia, tai sitten löytyy tiskikone...?
Tässähän nyt on tämä klassinen ylivastuullinen/alivastuullinen parisuhde!!!
Ja noin nuorina oletto jo tuossa kuviossa, huh.
Mutta ihan hämmästyttävää tässä on se, että sinä ap olet mies, jolla on teinitytöksi jäänyt vaimoke siinä rinnallasi - yleensä se on pikkupoika siinä "äidin" rinnalla...
No, niin kauan kuin sinä teet nuo kaikki työt mitä tehtävänä on, niin niin kauan teiniprinsessasi siinä rinnalla vetää lonkkaa... Vasta sitten, kun hänelle itselleen tulee asiasta ongelmaa, hän EHKÄ tekee oman osuutensa - tai no, jotain pientä ainakin..
Eli sinä yksinkertaisesti sitten jätät käymättä kaupassa, kunnes jääkaappi ammottaa tyhjyyttään. (Syöt tietysti itse muualla). Jätät pyykit pesemättä, kunnes vaimoke huomaa, ettei olekaan mitään päälle pantavaa...
Jätät tiskit tiskaamatta, kunnes ei ole astian astiaa (tosin ei ole sitä ruokaakaan mitä astioilel laittaisi)...
Kyllä se on TEILLÄ MOLEMMILLA nyt opettelemisen paikka: vaimo ottaa oman vastuunsa ja sinä ANNAT HÄNEN TEHDÄ SEN! Tuo sinun käyttäymistapasi nimittäin kertoo myös VALLANKÄYTÖSTÄ... ... valitettavasti.
Et sinä tekemällä, tekemällä, tekemällä ja taas enemmän tekemällä ja nalkuttamalla saa yhtään mitään aikaiseksi! Sen kai olet jo huomannutkin? Joten TEE ITSE TARVITTAVAT MUUTOKSET, niin on edes mahdollista, että vaimokkeesikin muuttaa omaa käyttäytymistään... Mutta se on sitten kompromisseja MOLEMMILLE! Sinun sääntösi eivät ole varmaan ne ainoat oikeat säännöt - kompromissi teidän yhteisten sääntöjen ja toimintatapojen rakentamiseksi on tarpeen...
Ja muuten olet siinä oikeassa, että vauva tekisi tilanteestanne totaalisen kaakoksen. Minä olen kokenut sen vastaavassa kuviossa missä sinä nyt elät. Tosin olen nainen. Ja erohan siitä sitten tuli... ...
Olisipa mielenkiintoista kuulla miten raha-asiat teidän perheessänne hoidetaan ;) ??
Kiitos rehellisestä vastauksestasi! Olen tosiaan harkinnut tuota, että jättäisi vaan tiskit tiskaamatta jne, mutta saa nähdä tullaanko sitä toteuttamaan.
Ainoa pyyntö on se, että kotityöt menisi puoliksi 50/50. Se tässä on myöskin hauskaa, että en ole nipottanut, vaan kiltisti tehnyt kotityöt. Tiedän, että tästä tulee puolisolle huono omatunto, mutta pakko ne on tehdä ja missään nimessä en haluaisi hänelle huonoa omatuntoa tästä... Ei hän toki pahakseen laita, kun hänen tullessa töistä kotiin, yleensä odottaa päivällinen valmiina lautasella ;)
Itse tykkään ruoanlaitosta ja näin ollen hoidan mielihyvin keittiön tiskeineen, mutta vähän apua vaan pyytäisin... Ehkä voisi sitten jättää ne pyykit pesemättä kunnes puhtaat vaatteet loppuvat.
Ja raha-asioista sen verran, että molemmilla on omat tilit. Yhteiset menot (asuminen jne) maksetaan puoliksi ja loppurahat ovat omassa käytössä. Toki säästämme myös molemmat.
Hienoa, että teillä raha-asiat sitten mitä ilmeisimmin on tasavertaisessa kunnossa :)
Ja toivonpa todella, että ihan oikeasti kykenette saamaan muutosta. Se on tehtävä siis tietoisesti ja yhdessä neuvotellen, mutta tässä kuviossa sinun tulee olla se aktiivinen muutoksen käynnistäjä TOIMINNAN(KIN) tasolla...
Kun homma pelaa suht koht fifty-fifty, voitte alkaa suunitella vauvan hankkimista ja siitä sitten ETUKÄTEEN visioida tulevaisuuden askareita ja sitä, miten vastuut jaetaan...
Onnea matkaan!
Ymmärrän sinällään ärtymyksesi: on ikävää joutua aina tekemään kaikki. Toisaalta kuitenkin siisteyskin on asia, jota toiset arvostavat ja toiset eivät niinkään. Siinä, mikä on kullekin riittävän siistiä, on monenlaisia käsityksiä. Toisen ihmisen mielestä sottapytty voi toisen mielestä olla siisti. Koska siisteyskäsitykset ja se, kuinka paljon sotkuisuus ihmistä häiritsee, vaihtelevat hyvin paljon, ei ole olemassa mitään määrättyä rajaa sille, kuinka usein pitäisi siivota tai tiskata ym. Tästä syystä mielestäni vaimokkeesi ei yksin pitäisi muuttaa käytöstään vaan teidän pitäisi yhdessä määritellä se siisteyden aste, joka riittäisi molemmille. Ongelma on nimittäin se, että jos puolisosi pitäisi jatkuvasti elää ja tehdä kotitöitä sen mukaan, miten asioiden pitäisi sinun mielestäsi olla, hän taatusti turhautuu. Kaikki eivät rehellisyyden nimissä näet nää sekasotkua kovinkaan vakavana asiana. Toisaalta sinä turhaudut, jos asiat eivät mene niin kuin itse haluat siioamisen osalta. Nähdäkseni nimenomaan tästä syystä teet mieluummin kaiken itse kuin kestät hetkellistäkään sekasotkua. Eli molemminpuolinen kompromissi taitaa olla ainoa toimiva ratkaisu suhteessanne: sinä löysäät hieman vaatimuksiasi ja puolisosi osallistuu enemmän.
Noh. Ei se tuo siivoaminen ole kaikille niin justiinsa yksinkertainen homma, vaikka itse sitä haluaisikin. On nimittäin olemassa sellainen ryhmä, kuin ADHD, mille siivoaminen yms. asioiden hoitamiset tuottaa erittäin suurta päänvaivaa. Itse tunnustaudun tähän ryhmään, ja kärsin myös väsymyksestä. Eli joskus saamattomuuteenkin löytyy ihan oikea syy. Mutta. Vaikka mulle on siivoaminen vaikeaa, teen ja siivoan kyllä, ja suhteessamme mieheni on kannustanut hyvällä ottamaan osaa noihin siivoushommiin enemmän. Tosin on välillä ollut tulta ja tappuraakin, mutta nyt teen kyllä ihan mielellänikin noita hommia. Sitten jos on päiviä, että en yksinkertaisesti kykene, niin hän hoitaa. Eikä siitä tehdä numeroa, sillä muutoinhan hoidan kodin kyllä melki kokonaan. (viikonloppuna hän sitten tekee enemmän, kun itse hoidan viikolla ollessani kotihommilla) Näin meillä mennään.
Ja onhan se mukavata, kun näkee että mies on tyytyväinen, ja se saa levätä kun tulee kotio.
Ja ennenkaikkea, sitä yhteistä aikaa jää sitten kaikkeen muuhun mukavaan ;D Tässä myös olis pointti, mistä voisit mainita vaimokkeellesi =) Tuota ei itse välttämättä tajua ajatellakaan!
Tuo mitä joku ehdottikin, että pikkuhiljaa alat hänen huomaamattaan patistamaan häntä oikeaan suuntaan noiden kotitöiden suhteen. Jätät joitakin asioita tekemättä, etkä tee niitä vaikka kuinka ahistaisi. Ja keskustelkaa asiasta, ennen kaikkea!!! Jos hän vaikka mököttääkin, niin tee asiasi selväksi. Lujasti, mutta nätisti. Kyllä hän siinä omassa hiljaisuudessaan varmasti miettii sanomisiasi.
Joustoa molemmin puolin, niin kyllä se siitä. Muuttaahan häntä et voi, mutta yrittää työntää oikeaan suuntaan. Joskushan se todellinen rakkaus vaatii uhrauksia, ja toisen patistelua. Ja tukea ja kannustamista.
Lycka till!! =D
Mikäli toinen on niin väsynyt/saamaton, ettei jaksa tehdä mitään kotitöitä ja toinen tuntuu nääntyvän taakkansa alle, ja hieman ylimääräistä rahaa löytyy niin miksi ette palkkaisi siivoojaa käymään vaikka kerran viikossa.
Olen itse yksinhuoltajana sellaisessa tilanteessa, että en meinaa millään työssäkäynnin ja lapsen kanssa touhuamisen jälkeen huolehtia kaikista kotitöistä. Tietysti teen pakolliset eli ruuanlaitot ja pyykin pesut, koska muutenhan ne jäisivät täysin tekemättä. Siivoaminen jää vähemmälle. Se harmittaa ja hävettää. Mutta minkäs teet, kun jaksaminen täytyy jotenkin jakaa niin moneen asiaan muutenkin. Palkkaisin siivoojan, jos olisi yhtään ylimääräistä rahaa. Minulla on kylläkin miesystävä, joka tekee mielellään kotitöitä. Toivottavasti muutamme joskus yhteen :)
Meillä ihmisillä on myös erilaiset voimavarat, sen lisäksi että on erilaisia tapoja ja tottumuksia. Toinen ihan oikeasti uupuu jo pelkästään raskaan työpäivän takia. Mahtaako vaimollasi olla töissä menossa jokin rankka vaihe?
Toisaalta, jos vaimoasi odottaa ruoka kotiin tullessa, vaatteet ovat puhtaana kaapissa ja keittiö hohtaa puhtauttaan, niin eihän hänellä hassummin asiat ole. Kuulostaa ihan samalta kuin meillä kotona ennen vanhaan, kun äiti passasi ja isä pääsi valmiiseen pöytään. Eikä kukaan ollut koskaan tyytyväinen... minkälaiset roolit teillä on lapsuuden kodissa ollut, oliko toinen vanhemmista hallitsevampi? Usein luullaan, että se jota passataan on jotenkin hallitsevampi, mutta todellisuudessa kyllähän se passaaja tekee kaverinsa aivan kädettömäksi pikku hiljaa. Et kai kuori hänelle perunoitakin? Parisuhde ei ole lapsi - vanhempi -suhde. Koeta muuttaa omaa toimintaasi eikä vaimon! Jospa balanssi löytyisi! Onnea matkaan.
Onneksi ei itsellä sitä ongelmaa. Meiillä tekee se joka ehtii ja viitsii. Mutta ex-avo oli kyllä merkannut kaikki ylös ja yritti rahastaa, vaikka asui ja söi ilmaiseksi mun asunnossa? Nykyinenkin avo tekee kyllä hommia kiitettävästi, mutta ei maksa esim. asumiskuluista. Ostaa kyllä välillä ruokaa. On niin vaikea keikkua oikeudenmukaisesti tässä yhteiskunnassa. Pitäiskö kaikki sitte hinnotella vai mitä? Itse olen toistaiseksi yrittänyt vaan olla ja odotella, mutta ei kai sitä ihminen yleensä huomaa kun omat tekemisensä ja maksamisensa
On varmasti hyvin rasittavaa olla vastuussa kaikista kotitöistä. Olet hyvin ymmärtäväinen mies kun tajuat että naisesi ei jaksa tehdä töiden jälkeen enää mitään hommia. Tällaisia tilanteita voi tulla parisuhteessa eteen ja ne on kestettävä, mutta vain väliaikaisesti. Jos tällainen kuitenkin jatkuu pitemmän aikaa, se alkaa rasittaa molempia osapuolia eikä suhde voi toimia pitemmän päälle niin että toinen tekee kaikki työt. Miten kauan tämä tilanne on jatkunut? Onko naisesi kenties masentunut?
Olet ehdottomasti oikeassa siinä, että lasta ei nyt kannata ruveta suunnittelemaan.
Mielestäni on vähän lapsellista, kun naisesi pitää mykkäkoulua. Mitä hän sillä oikein yrittää saavuttaa?
On todella hankala antaa sinulle mitään neuvoa, jos et pysty keskustelemaan naisesi kanssa asiasta. Sinun tulee kuitenkin nyt ensiksi selvittää minkä takia hän ei jaksa tehdä kotitöitä, koska ei ole normaalia, että töiden jälkeen ei jaksa tehdä mitään. Poikkeuksena tähän on se, että naisellasi on uusi työpaikka, johon hänen tulee sopeutua..