Tää ongelma voi olla vähän outo.. Kun mulle ja mun miehelle tulee kriisi, niin mä olen aina se joka purkaa tunteitaan ja selvittää asiaa. Mä kyselen ja pyrin purkamaan pahoja asioita molempien osalta, sovittelemaan ja eheyttämään asioita. Mies vastailee ja tuottaa omia kommenttejaan. Se mikä mua nyt on alkanut häiritä on se että miksi mies ei kysele minulta ajatuksistani mitään lisää tai ylipäätään kysy mitään.. Onko se normaalia miehen ja naisen kommunikaatiota vai kertooko se että miestä ei kiinnosta mun ajatukset..? Mä kaipaisin keskustelevaa otetta niin että mies kyseenalaistaisi ja sparraisi minua ajatuksissani ja olisi kiinnostunut minustakin, siis ajatuksistani. Minusta tuntuu että mä yksin vatkaan tätä suhdetta ja noita asioita.
Miehen kiinnostus
naisen ajatuksia kohtaan
71161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
a) Yleensä naiset kertoo niistä tunteista ihan kysymättäkin. Usein tarkentava kysymys saattaa jopa johtaa tilanteeseen "etsä tajuu ku mä just oon selittäny tota puol tuntia!"
b) Naisen ajatusten kyseenalaistaminen kesken riidan voi olla kuin benji-hyppy ilman köyttä. Kaikki miehet ei vain koe tarvetta samanlaiselle ripitykselle, ja jonkinlainen mielipidettä ilmaiseva kommentointi saattaisi olla kuin heittäisi bensaa liekkihin. Eli se helvetti ei lopu koskaan.
Keskusteleva ote on pop, mutta siihen pitää lähteä niin että ymmärtää toisen keskustelutarpeen ja -tyylit. Minulla kesti neljä (!) vuotta oppia, etten koskaan tule vaikeaa asiaa käsiteltäessä saamaan miehestä ulos mitään sillä hetkellä. Hänen pitää saada miettiä. Jos sen sijaan neutraalisti asiani esitän, saman iltana tai seuraavana päivänä saattaa minua odottaa positiivinen yllätys: tarkkaan mietitty ja rehellinen vastaus.
Ei mies voi lukea ajatuksiasi jotta tietäisi mitä pitäisi kysyä.
Vaimollani on paha tapa kysellä koko ajan. Kysymykset yleensä vain kohdistuvat johonkin aivan muualle kuin asiaan, jota itse mielessään työstää. Näin varsinaiset pulmat jää käsittelmättä...
Meillä menee vähän toisin päin. Itse haluaisin keskustella ongelmista ja vaihtaa ajatuksia. Vaimo ei asioistaan puhu varsinkaan silloin jos on hankalaa.
Ole tyytyväinen, että mies vastailee ja tuottaa kommenttejaan. Meillä saa vastauksia kiskoa pihdeillä vaimosta ulos. Omat kommentit vaimon mielipiteisiin otetaan loukkauksena tai haasteena. Minun mielipide on lyötävä, ja hänen on se oikea, jota ei tarvitse perustella. Minä pyrin yleensä perustelemaan ja selittämään syyt omaan kantaani. Vaimo ei niistä välitä, vaan hänen pelkkä mielipide ajaa minun mielipiteeni yli. Perustelujani ei tarvitse kumota, vaikka ne olisivat kuinka järkeviä ja loogisia.
Mielipiteiden vaihto ja toisen sparraus olisi tosi taivaallista ongelmanratkaisua. Turhauttaa tällainen tyhjä vääntö. Tuntuu rankalta ja yksinäiseltä ongelmien kanssa.
Tuo miksi miehesi ei kysy lisää... Puhutkohan jo valmiiksi enemmän kuin hän tarvitsee. Naiset yleensä "jauhavat" asioita monisanaisemmin kuin miehet. Hänelle saatta se olla vähemmällä selvä.
mun vaimoke on samanlainen. Ei osaa puhua hankalista jutuista. Minä uskon taas että asiat kannattaa puhua selviksi ennemmin kuin jättää selvittämättä.
Minunkaan mieheni ei keskustele, siis oikealla tavalla keskustele. Jos meillä on ongelmia, niin minä yritän selventää ajatuksiani ja pukea niitä sanoiksi, mieheni antaa minun puhua, saattaa nyökätä tai sanoa jonkinlaisen mielipiteen tai ajatuksen aiheeseen liittyen, mutta koskaan ei kysele minulta tarkemmin esim. miksi koen jonkun asian niin, tai miltä tuntuu kun ajattelen niin, tai ylipäänsä MITÄÄN miksi minusta tuntuu joltain. Se on välillä ärsyttävää ja loukkaavaa. Jos olemme selvittäneet jotain pulmaa tai vaikeutta suhteessamme, niin olisin ikionnellinen jos mieheni joskus jonain hetkenä ymmärtäisi lopettaa asian käsittelyn sanoihin "ihan varmasti kaikki järjestyy ja selviää, älä kulta murehdi enää sitä asiaa, lupaan sulle että autan sua kaikin tavoin ettei sun tarvitse enää sitä asiaa murehtia". Taitaa olla aika utopistinen toive.
Niinpä. Haluaisin kovasti että myös minun mieheni olisi kiinnostunut ajatuksistani. Se on tie ystävyyteen ja pitkään parisuhteeseen. Täytyy toivoa mieheltä jos se toisi muutosta. Muuten koen että pitää varmaan alkaa miettiä mitä elämältään todella haluaa...
Sinun tapasi on siis oikea tapa keskustella?
Ärsyttää suunnattomasti naisten tapa ajatella ääneen.
Kyseleminen on typerää, kyllä jokaisen täytyy itse osata kertoa mitä ajattelee...