Mitä mieltä olette onko suhdetta tarpeen ns määritellä?
Itselläni suhde alkoi tapailusta sillon tällöin, eteni itsestään tapailuun päivittäin ja tällähetkellä olemme erittäin tiiviisti yhdessä, joka päivä ja ihanaa on.
Jossain vaiheessa minua ahdisti kun mieheni ei kysynyt että "olisitko minun tyttöystäväni". Vähän niinkuin "seurustellaanko?". Asiaa pohdittuani ja ajan kuluessa huomasin, että mehän oikeasti seurustellaan vaikka asiasta ei ole "yhdessä sovittu".
Pitääkö mielestänne suhteen laadusta sopia erikseen?
Mulle riittää se, että hyvä suhde. Meillä on todella ihanaa ja ollaan molemmat tavattu toisen ystäviä ja tapasin vähän aika sitten hänen vanhempansa ja siskonkin olen nähnyt. Tälläviikolla menemme hänen veljensä luokse kylään.
Toisilla ihmisillä kun on niin tarkkaa se että koska sovitaan ollaanko varsinaisesti yhdessä vaiko eikö.
Ajan saatossa me ollaan molemmat ruvettu nimittämään toisiamme poikaystäväksi ja tyttöystäväksi. Eikä me enää vaan tapailla vaan ollaan todellakin yhdessä. Mutta se on mennyt niinkuin itsestään.
Itselläni suhde alkoi tapailusta sillon tällöin, eteni itsestään tapailuun päivittäin ja tällähetkellä olemme erittäin tiiviisti yhdessä, joka päivä ja ihanaa on.
Jossain vaiheessa minua ahdisti kun mieheni ei kysynyt että "olisitko minun tyttöystäväni". Vähän niinkuin "seurustellaanko?". Asiaa pohdittuani ja ajan kuluessa huomasin, että mehän oikeasti seurustellaan vaikka asiasta ei ole "yhdessä sovittu".
Pitääkö mielestänne suhteen laadusta sopia erikseen?
Mulle riittää se, että hyvä suhde. Meillä on todella ihanaa ja ollaan molemmat tavattu toisen ystäviä ja tapasin vähän aika sitten hänen vanhempansa ja siskonkin olen nähnyt. Tälläviikolla menemme hänen veljensä luokse kylään.
Toisilla ihmisillä kun on niin tarkkaa se että koska sovitaan ollaanko varsinaisesti yhdessä vaiko eikö.
Ajan saatossa me ollaan molemmat ruvettu nimittämään toisiamme poikaystäväksi ja tyttöystäväksi. Eikä me enää vaan tapailla vaan ollaan todellakin yhdessä. Mutta se on mennyt niinkuin itsestään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
me niinnku alettiin silleen, että mä kirjotin mun jätkäkaverille lapun, että alkasko se niinku olee tän kaa ja sit jätkä vastas "Joo, voimmä olla, mut et tuu meille sillo ku mu kaverit on meil tai jos mä pelaan caunterstraikkii"
Nyt me ollaan styylatty kohta 2 viikkoo ja mä ainakin määrittelen meidät pariskunnaks ku asutaan aika lähekkäin ja ollaa paljo yhes ja meidä suhde on aika vakaalla pohjalla.
No minä ja mun nykynen ollaan oltu yhessä vähän yli kuukausi, tunnettu kyllä pitempään. Ihan alkututtavuus oli semmosta että juteltiin kun nähtiin esim. baarissa...sitten alkoi olla jotain peliä, nyt tuntuu olevan päivän selvää että nähdään joka viikonloppu (hän on viikot koulussa muualla puolen vuoden ajan), ja sitten hän tulee meille yöksi tai minä menen hänen luokseen.
Eli ei olla sanallisesti mitään sovittu tyyliin "seurustellaan" tai "ollaanko yhessä", koska se vaikuttaa ihan päivänselvältä muutenkin...
Eli seurusteluahan tämä on vaikkei mitään oo sovittu.
..luultavasti aikas nuoria..eikös? Meillä aikuisten maailmassa ei enään kysytä, että alaks olee mun kanssa?..
hyvää onnea teille ja hyvää kesää...
Kelle tämä oli?
Minä olen syntynyt-81, eli en todellakaan mikään teini.
Ihmiset näkevät toisiaan monista eri syistä. Hyvähän se on jossain kohti määritellä suhteen laatu. Näin kumpikin tietää että missä mennään. Jos esim. nähdään vaan viikonloppuisin niin ei se ole varmaa että se toinen myös käsittää sen seurusteluna. Voi olla että haluaa seuraa ja seksiä. Ei se enää mene niin että kun tyttö ja poika tapaa ja kun näkevät toisiaan ja vielä harrastavat seksiä niin sit seukataan. Se voi olla ystävyyttä, fuckpuddy tai ihan mitä vaan! Et hankalaks on mennyt! Välillä kaipailen vanhoja parempia aikoja..Vaikka on tässäkin ajassa omat puolensa! Toki kyllä sitä yleensä ihmisestä huomaa missä mielessä on liikkeellä.
syntynyt vuonna -75!
Ei ne ajat oikeasti ole miksikään muuttuneet.
Olet vain lukenut liikaa nettipalstoja.
Oikeassa elämässä kyllä tietää missä mennään määrittelemättäkin.
kuulosti vaan teinin puheilta seurustelusta...sorry...ei ollut tarkoitus pahoittaa mieltä...
Parasta kuitenkin on se, että molemmat tietää missä mennään. Se on vähän paha jos toinen luulee, että ollaan jo toistemme tyttö- ja poikaystäviä ja yhdessä ja toinen pitää suhdetta vain erityisen hyvänä ystävyys- tai kaveruussuhteena.
On se "aletaaX olee" sopimus sellainen turvallinen sopimus, että molemmat tietää mitä tässä nyt on meneillään, eikä tarvii yöuniansa käyttää siihen pohtimiseen, että "ollaankohan me nyt tavallaan yhessä, ku käyn kattoo sen vanhempiaki..."
Oma mielipiteeni.
Näin se todellakin on. Jos molemmat on samalla viivalla vaikkei määrittelyä ole tapahtunutkaan niin sehän se on tärkeintä.
Kyllä minä muistan jossain vaiheessa miettineeni yöt että mitä mä ton kanssa teen, mutta päätin sitten antaa mennä omalla painollaan. Aattelin olla stressaamatta liikaa ja lopettaa ainaisen määrittelyn, olen vähän liiankin jämpti joskus tämmöisissä asioissa...
Molemmilla on kuitenkin takana paska ihmissuhde ja senkin takia oltiin aluksi tosi varuillaan mistään sitoutumishömpötyksistä ja nyt kun aikaa on kulunut, alkaa tuntua aina vaan paremmalta ja paremmalta.