mä alan olla tosi ahistunut ja epätoivoinen..
niinkuin varmaan monet muutkin täällä..
ja mä haluisin neuvoja apua siihen, miten tosta
itsensä ähkyyn ja ahistukseen syömisestä pääsee
eroon..?!
mä syön aika tosi epäsäännöllisesti, ja kai se
siitä sitten juontaa juurensa, että tulee sitten
kerralla syötyä..
ja AINa kun mä jotain suustani sisään laitan,
mulle tulee niin kamala syyllisyyden tunne..ja
sit on pakko liikkua..
juosta,kävellä,hyppiä,jumpata..ihan mitä vaan..ja
niin kauan,et voi tuntea taas tehneensä edes
jotakin.
mun itsekuri on sitä luokkaa,että kyllä mä aina
itteni liikkeelle saan.. mutta tää ihan liian
kauan kestäny ainainen,ikuinen(ko) lihomisen
pelko,ja sellanen, on pitemmän päälle aika
rankkaa..
nyt on kyllä siinä suhteessa menny parempaan
suuntaan,et on voinu syödä,lähtemättä sen
seurauksena "kuluttamaan".. mutta olo alkaa olla
kamala,kaksi päivää kestäneen suklaan syönnin
seurauksena.. ja illalla sitten jumpalle..
jospa mä vaan oppisin syömään, tuntematta mitään
sen kummempia syyllisyydentuntoja sen jälkeen, ja
jospa mä oppisin liikkumaan omaksi ilokseni,enkä
vaan kauheen paniikin alasena..
ideoita??
niinkuin varmaan monet muutkin täällä..
ja mä haluisin neuvoja apua siihen, miten tosta
itsensä ähkyyn ja ahistukseen syömisestä pääsee
eroon..?!
mä syön aika tosi epäsäännöllisesti, ja kai se
siitä sitten juontaa juurensa, että tulee sitten
kerralla syötyä..
ja AINa kun mä jotain suustani sisään laitan,
mulle tulee niin kamala syyllisyyden tunne..ja
sit on pakko liikkua..
juosta,kävellä,hyppiä,jumpata..ihan mitä vaan..ja
niin kauan,et voi tuntea taas tehneensä edes
jotakin.
mun itsekuri on sitä luokkaa,että kyllä mä aina
itteni liikkeelle saan.. mutta tää ihan liian
kauan kestäny ainainen,ikuinen(ko) lihomisen
pelko,ja sellanen, on pitemmän päälle aika
rankkaa..
nyt on kyllä siinä suhteessa menny parempaan
suuntaan,et on voinu syödä,lähtemättä sen
seurauksena "kuluttamaan".. mutta olo alkaa olla
kamala,kaksi päivää kestäneen suklaan syönnin
seurauksena.. ja illalla sitten jumpalle..
jospa mä vaan oppisin syömään, tuntematta mitään
sen kummempia syyllisyydentuntoja sen jälkeen, ja
jospa mä oppisin liikkumaan omaksi ilokseni,enkä
vaan kauheen paniikin alasena..
ideoita??
Vastaukset 12
Vanhimmat
Luin ton viestin ja aloin kelaa... Mä löin just
vetoo frendini kaa et pystynx mä laihdutta 20kg
eli 34% nykyisestä painosta. Ja kuulin et jo 15%
lasketaan vaarallisex painon putoamisex... Onx
siin järkee? Haluisin kyl yrittää koska sit
ainaki tietäisin pystynx mä siihen... Oon muuten
vast 13-wee gimma! -Sara-
Ehdottomasti ei kannata leikkiä omalla
terveydellä ja alkaan laihudttaan suuria määriä
kasvuiässä.
Itse olen tällä hetkellä 16 vuotias, ja aloin
laihduttaamaan seitsemännellä luokalla eli noin
13-vuotiaana,sinun iässäsi.Ja enkös laihduttanut
itsenei melkein sairaala kuntoon, anoreksiasta
kärsin.
Siitä paraneminen ei ole ollut mitään maailman
helpointa. Siittä seurauksena on tullut
masennusta ,jojo-ilmiötä,ahmimista ym. Ruokaan
suhtautuminen on ollut aivan päin p:tä
laihdutuksestani alkaen. Oma terveys ja kroppa on
kokenut tuon laihdutus, anoreksia jutun
seurauksena paljon huonoo ja se näkyy. Olisin
todella onnellinen, jos pystyisin kääntämään
aikaa 3 vuodella taaksepäin ja voisin peruuttaa
nämä laihdutus, anoreksia tapahtumat. Mutta
useimmat asiat pitää mennä läpi kantapään kautta,
ja virheistään pitää oppia. Ehdottomasti unohda
tuo suuri laihdutus vimma. Jos välttämättä haluat
laihduttaa tee se sitten, kun olet aikuinen ja
kasvukautesi on ohi, mutta järki mukana näissä
puuhissa. Hyvät jatkot sinulle..
usko pois,et sä haluais..
mä oon samaa mieltä,kun varmasti moni muukin,ÄLÄ
ala laihduttamaan.. vaikka sä varmasti
haluisitkin tietää mihin sä pystyt..ja näyttää
itelles.. mutta älä.
*kirjotelkaa*
Mikä siinä ees on että haluaa syödä, ja just
niitä epäterveellisimpiä? Ja miksei sitä sitten
osaa vaan syyä hampurilaisannos ja olla
tyytyväinen, "että oliki hyvvää", vaan pitää
jatkaa kunnes on ähkyssä? Miten tään ruuan ja
liikunnan stressiajattelun voi saada unohtuun?
ne pikaruuat pois ja aletaan syömään perus-
kotiruokaa!! Siitä se masu tykkää ja vartalo
kaunistuu!!!!
Hei!
Voin tietää millainen ongelmasi on.Minä itse
kärsin samoista ongelmista ja tuntuu että kaikki
elämässäni pyörii vain syömisen,
syömättömyyden,laihdutuksen,lihomisen
ympärillä.Haluaisin keskustella asiasta sellaisen
henkilön kanssa joka itsekin käy läpi samoja
asioita joten olisi kiva jos kirjoittaisit
minulle.
mustakin ois kiva puhua ihmisen kanssa, joka ehkä
vois vaihtaa
mielipiteitä,tuntemuksia,ajatuksia,mitä tahansa..
niin se vain on, että mun ajatukset oikeesti on
koko ajan
syömisessä,laihduttamisessa,liikunnassa.. ja tää
on niin.. rasittavaa.
mä kartan joka ikistä tilaisuutta, missä pitää
syödä, voi niitä harvoja kertoja kun mä
muistaisin et oisin ollu mukana,kun kaverit on
käyny jossai syömässä, tai jospa mä vaan
tietäisin et oisin joskus kouluaikoina hakenu
lisää ruokaa tai jotain.. se mitä mun päässä
aina liikku/liikkuu esim ruokajonossa
seistessä,tai kauppajonossa on jotain niin
uskomatonta..ettei sitä sanoin osaa selittää..
ei tää voi olla enää normaalia elämää.. :/
säännöllisesti pitäis syödä..
mutta mistäköhän sitä aloittais..
ja mitäköhän sitä söis..
Viestisi oli kun mun tilanteesta. Olen
laihduttanut (mielestäni ihan järkevästi) reilut
10 kg ja oon nyt ihannepainossani. "Normaaliin"
ruokavalioon palaaminen vaan tekee tiukkaa. Päivä
voi kulua syömättä, illalla uppookin kitusiin
sitten herkku toisensa jälkeen. Ja seuraavana
päivänä ei taas voi syödä, voisinhan lihoa
takaisin... Nyt oon kuitenkin päättänyt tiukasti
palata järkeviin ruokatottumuksiin. Eikä siinä
auta muu kun pakottaa itsensä syömään
säännöllisesti, jopa vaikkei nälkä olisikaan.
Näin verensokeriki pysyy sopivilla tasoilla, eikä
tuu niin pahoja ahmimishinkuja. Eli vinkkini
sulle:
*Tarkista jostain päivittäinen
energiansaantisuosituksesi (esim. Finelin sivut,
joilta löytyy myös laajat energia- ja
ravintoainesisältötaulukot)
*Tätä suositusta sopivan löyhästi noudattaen
laadi etukäteen päivän syömisesi. Vähintään neljä
ateriaa, mieluummin viisi. Jos mahdollista,
valmista aterioita etukäteen esim. pakastimeen.
*Noudata ruoka-aikoja, syö ateriasi nauttien ja
tiedosta, että pysyt mitoissasi jos kerran olet
ne kaikkien suosituksien mukaan laatinut.
*Vaihda liikunta/ahminta-tapasi toisin päin.
Palkitse itsesi lenkistä tai jumpasta jollain
hyvällä, älä rankaise herkkujen syönnistä
hikoilulla. Liikuntakin tuntuu varmasti paljon
mukavammalta, kun et ota sitä pakkona ja
rangaistuksena.
Onnea matkaan! Vähitellen tämäkin tulee tavaksi,
ja voit unohtaa listat ja suunnittelut...
ihan hyvältä.. mutta arvaappas vaan kuinka monta
kertaa mä noin oon tehny.. suunnitellu mitä
seuraavana päivänä suuhuni laitan jne..
ja liikkuakin oon yrittäny, siis liikkua sillee
omaksi ilokseni ja kohtuudella.. mutta ei siitä
koskaan tuu sitä mitä mä tavottelen.. aina
lenkillä ja rasvanpolttotunneilla pyörii mielessä
vaan ja ainoostaan SE, mitä siinä kuluu.. "jospa
vielä juoksis pikkasen pitempään, ni vois vaikka
sit ehkä illallakin vielä syödä jotain.." ja
tohon suuntaan..
mulla vaan on kaikki asiat jo kauan ollu aina
niin,että koko ajan mä vaadin enemmän ja enemmän
iteltäni..
nyt taas uusia päätöksiä..
lisätä liikuntaa,jättää toi mun elämäni suurin
pahe,suklaa pois.. ja nyt ennenkaikkea, pakko
oppia suhtautumaan ees jotenkin "järkevästi",
terveen ihmisen tavoin siihen ruokaan.. ja niin
kuin myös tohon liikuntaan..
muuten, olikos se että sä ite laihdutit ne
kymmenen kiloa tolla "suunnittelu" -menetelmällä,
vai kuinka?
*kiitoksia tuhannesti kaikesta, ja kirjoittelehan
lisää*
Joo-o, itselläkin lipsuilee tosi pahasti vähän
väliä. Aamupalat jää väliin ja töistä kotiin
mennessä onkin jo niin älytön nälkä että tulee
hotkittua maha kipeeksi. Mutta ajan kanssa...
En pahemmin suunnitellut tota
lahdutusruokavaliotani enkä ollut millään
kaalisoppa- tai points-kuurilla. Oon kasvisyöjä
ja ruokavaliota oli helppo keventää ihan vaan
lisäämällä niitä kasviksia ja vähän vähentämällä
rasvoja ja "huonoja" hiilihydraatteja. Patongit
vaihtu täysjyväruisleipään ja makaroonit
ruispastaan tai perunaan. Pahin probleema tosin
oli mullakin tuo ah niin ihana suklaa ja suola-
rasvapommit niinkuin sipsit jne. Mut lupasin
itelleni aina sen yhden herkuttelupäivän viikossa
ja pysyin aika hyvin tässä säännössä.
Liikuntaa tietysti lisäsin, reipasta kävelyä ja
hyötyliikuntaa...
Suklaata yritin vähän korvata lakulla tai muilla
vähemmän rasvasilla nameilla ja osan sokerista
vaihdoin makeutusjauheeseen. Kauppareissuissa
tosin kesti aina tunti, kun tarkisteli kaikesta
energia- ja rasvamääriä... "oho, täss on 15 kcal
vähemmän energiaa sadassa grammassa kun tossa..."
tämäkin keskustelu kuoli..?!
:/
taidan olla semmonen ikuinen laihduttaja, kun
pyörin täälläkin jatkuvasti. mutta ihan mukava
lueskella muitten juttuja ja antaa vinkkejä ja
kommentteja. oon syönytkin ihan kohtuujärkevästi
tässä viime päivinä, saapa nähdä miten linja
pitää. onneks mulla ei oo vaakaa, ravaisin
paniikissa punnitsemassa itteäni varmaan 4 kertaa
päivässä... iloisia syyspäiviä!