Typeryyksissäni olen mennyt syytämään (vähäisiä!)rahojani miehelle, jonka kanssa menin naimisiin reilu pari kuukautta sitten.. Olen siis muutaman kuukauden ajan maksellut hänen laskujaan, koska halusimme saada YHTEISEN taloutemme tasapainoon.
Summat eivät monia varmaan päätä huimaa, mutta itselleni ne ovat tuloihin nähden suuria..
Nyt kun herra on saanut kukkaronsa kuntoon, niin hän yllättäen haluaa avioeron..
Suuremmat summat ovat esim. 2000e velkojen poismaksuun ja toiset 2000e autoon, jota hän tarvitsee työssään (itse en autoa tarvitse)..
Muutoinkin olen (täysin idioottina siis!!) maksanut mm. kalliit silmälasit, vuokran useaan otteeseen kokonaan yksin sähkö- laajakaista- ym. laskut.. siirtänyt "karkkirahaa" useampia satasia säännöllisin väliajoin hänen tililleen..
Voinko millään vaatia(millä tavalla/ mitä kautta?) saataviani edes tuon velanpoismaksun ja auton suhteen näin pikaiseen avioeroon vedoten? --velkakirjaa meillä ei tietenkään ole, mutta tiliotteissani on kuitit ja todistajia löytyy muutoinkin..
Mitään meistä kumpikaan ei tällä hetkellä omista -paitsi mieheni tuon minun maksamani auton. Avioehtoa ei tietty ole..
Tiedän olleeni täysidiootti, mutta onko kellään neuvoja tilanteeseen..? Vai pitääkö vaan kärsiä nahoissaan??
Summat eivät monia varmaan päätä huimaa, mutta itselleni ne ovat tuloihin nähden suuria..
Nyt kun herra on saanut kukkaronsa kuntoon, niin hän yllättäen haluaa avioeron..
Suuremmat summat ovat esim. 2000e velkojen poismaksuun ja toiset 2000e autoon, jota hän tarvitsee työssään (itse en autoa tarvitse)..
Muutoinkin olen (täysin idioottina siis!!) maksanut mm. kalliit silmälasit, vuokran useaan otteeseen kokonaan yksin sähkö- laajakaista- ym. laskut.. siirtänyt "karkkirahaa" useampia satasia säännöllisin väliajoin hänen tililleen..
Voinko millään vaatia(millä tavalla/ mitä kautta?) saataviani edes tuon velanpoismaksun ja auton suhteen näin pikaiseen avioeroon vedoten? --velkakirjaa meillä ei tietenkään ole, mutta tiliotteissani on kuitit ja todistajia löytyy muutoinkin..
Mitään meistä kumpikaan ei tällä hetkellä omista -paitsi mieheni tuon minun maksamani auton. Avioehtoa ei tietty ole..
Tiedän olleeni täysidiootti, mutta onko kellään neuvoja tilanteeseen..? Vai pitääkö vaan kärsiä nahoissaan??
Vastaukset 23
Vanhimmat
on hyvä ottaa opiksi. Ei liene mitään tehtävissä. Harmi että jotku menee naimisiin hyväntekeväisyydestä.
Ota yhteyttä oikeusaputoimistoon ja ero vireille samantien. Osituksessa nuo maksamasi summat kyllä voidaan huomioida, koska sinulla kuitenkin löytyy tositteet maksamistasi summista. Toinen asia on tietenkin, jos homma menee riitaiseksi, ettekä saa sopimusosituksta aikaiseksi. Mutta kannattaa jutella juristin kanssa. Tässä on kuitenkin myös hyvin lyhytaikainen avioliitto kysymyksessä, johon kannattaa myös vedota. Sinuahan on valitettavasti selkeästi käytetty hyväksi. Mutta jos herran kukkaro on kunnossa ja työpaikkakin löytyy, niin sinulla voi olla hyvät mahdollisuudet saada takaisin hänen puolestaan maksetut velat takaisin. Toivottavasti häneltä ei löydy yllätysvelkoja esim. ulosotosta.
Ero on jo vireillä miehen toimesta.
Miten tuo ositusjuttu menee? Kuka maksaa lakimiehen palkkiot? Voiko osituksesta kieltäytyä ja siis maksattaa jälleen minulla? Voiko/ pitääkö ositusta vaatia (ja kuka vaaditun osituksen maksaa?)?
Mitähän ositus tulee maksamaan? Edes jotain arvion tapaista? Ja miten pitkä projekti se oikein on? Riittääkö kertakäynti vai miten, kun omaisuutta ei juuri ole?
Mies on töissä ja velkoja ei pitäisi enempää olla.
Itse en vaan haluaisi enempää menoja asian tiimoilta kun mitä jo olen tyhmyyksissäni hassannut..
Kiitos neuvoista! -se kannustaa!
Ai niin.. missähän vaiheesssa tuo ositus pitäisi/ olisi hyvä tehdä?
ota yhteys kotikuntasi oikeusaputoimistoon, ei tule edes kalliiksi. Kaikki kuitit kansioon, ota kansio mukaan, niin et tarvitse monta käyntiä. Voit tehdä alustavan laskelman itse ja käytte sitte oikeusavustajan kanssa sen läpi.
Ositus yleensä tehdään harkinta-aikana, mutta voi sen tehdä myöhemminkin. Mitä pitempi sen parempi.
Toisella kertaa olet varmaan varovaisempi. Tsemppiä sulle!
..mitä pikaisemmin sitä parempi sulle (ositus siis)
Kiitos tuhannesti! Tällä jaksaa taas ponnistaa : )!
ai niin vielä.. siis eikö osituksessa pidä olla molempien paikalla?
molempia tarvita. Saat apua siihen miten kannattaa toimia. Jos ositussopimuksen teette siihen tarvitaan toisenkin osapuolen nimi.
linkkejä
http://www.lakiopas.com/lakitietoa/ositus/
http://www.lakiopas.com/asiakirjamallit/mallit/rtf/ositussopimus_sovintojakona_osituslaskelma.rtf
Kiitos! --linkeistä on iso apu.. alan hahmottamaan tilanteen ja miten toimia : ).. ja kysymys ei mielestäni ole niinkään RAHA-asia, kun se, että en halua suostua tulemaan hyväksikäytetyksi -enää..
tällaista siis tapahtuu! Oletko kuinka vanha?
Mutta kuinka monelle edes tulisi mieleen, että mies hakisi avioeroa muutaman kuukauden kuluttua vihkisestä? Ja jos uskoisi liiton jatkuvan edes muutaman vuoden, niin eikö sentään ole järkevää maksaa ylimääräiset kulutusluotot pois ja päästä näin turhalta rahanmenolta (=korot)?
Jotenkin minusta tuntuu epäuskottavalta, että kukaan vaivautuisi menemään naimisiin muutaman tonnin takia. Häähössötyksessä, kaikessa paperisodassa, sukulaisten tapaamisessa ja morsion pitämisessä tyytyväisenä on sen verran hommaa, että harvalla varmaan jaksaisi into pysyä yllä ja pokka pitää tarpeeksi pitkään... Jos pelkästään höynäyttää haluaa, niin avuliaita ihmisiä luulisi löytyvän muutenkin (avoliittohan on päivän sana).
Mitä mietä ap on, oliko alussa kyse rakkaudesta ja jos oli, mikä siihen tuli väliin? Toivon jaksamista sinulle! Et ole ainoa jolle käy noin, eikä tuo summa edes ollut mitenkään katastrofaalinen jos sitä vertaa esim. toisten lainoja taanneisiin tai perintönsä puolison bisneksiin käyttäneisiin.
Häähössötystä ei ollut. Menimme maistraatissa naimisiin -kahdenkesken. Sukulaisille ja ystäville kerrottiin jälkeenpäin. Nimi paperiin ja se oli siinä : D..
Ja juu mielestäni nimenomaan OLI yhteisen talouden kannalta järkevää maksaa luotot pois. Olin saanut pienen perinnön ennenkuin koko tämä hässäkkä alkoi -siihen asti elin itsekkin taloudellisesti tosi tiukilla..
Kyse ei mielestäni olekkaan niinkään RAHASTA, vaan siitä, että en halua suostua tulemaan hyväksikäytetyksi. Tosaalta nuo muutamat 2000 euroiset ovat huomattavasti enemmän, kuin mitä itse kuukaudessa tienaan -minulle "muutama tonni" ON iso raha.. perinnöstä ei ole paljon jäljellä tämän rumban jälkeen. Elän taas kädestä suuhun.
Ja tiedän, että en ole ainoa. Ja että tilanteeni on hyvin yksinkertainen verrattuna moneen muuhun. Se ei kuitenkaan tee oikeutusta hyväksikäytölle.
Satsasin YHTEISEEN talouteemme. Nyt kun se on saatu kuntoon, niin aviomies yllättäen ei haluakkaan yhteistä taloutta --vain saamansa hyödyn siitä.
En tottatosiaan pysty tässä vaiheessa realistisesti arvioimaan oliko kysymys rakkaudesta vai höynäytyksestä. Vaikea uskoa koko tapahtumasarjaa todeksi.. kokoilen tässä nyt vain faktoja ja yritän itsekkin hahmottaa mitä on tapahtunut.. On TOSI vaikeaa ja hävettävää(!) uskoa/ myöntää tulleensa kusetetuksi..
Minä lainasin miehelleni kymmeniä tuhansia markkoja hänen firmansa tarpeisiin. Kaikista mies teki jopa paperit.
Samoin remontoimme yhdessä miehen talon, jonka piti olla YHTEINEN kotimme.
Kaikki meni. Oikeusavustaja totesi, että ei kannata lähteä vaatimaan niitä rahoja takaisin. Tulee vaan lisää kuluja, mutta rahat jää saamatta.
Pienituloinen olen minäkin ja siinä meni vuosien säästöt.
Mutta eipähän enää kukaan kuseta.
Kauanko olitte naimisissa? --Me ehdittiin olla melkein kolme kuukautta(!), kun mies pisti eron vireille : D..
Asumuserossa oltiin reilun vuoden päästä naimisiinmenosta. Taas saman katon alle puolen vuoden päästä ja siitä taas noin vuoden päästä erilleen.
Meillä oli muitakin ongelmia, mutta ei niistä sen enempää.
Mutta usko pois, olet nyt paljon viisaampi eikä sua toista kertaa vedätetä. Niin olen minäkin. Luottamus ihmisiin meinasi mennä, mutta nyt ymmärrän, että vaikka tämä yksi käytti hyväkseen, kaikki eivät ole sellaisia.
Niimpä.. vähänhän tämä on kuin koulua kävisi --oppirahaakin kuluu..
Aika kurja juttu. Noita summia voit varmaan jotenkin periä takaisin, ota selvää oikeusavusta.
Huomaa pari asiaa: kenen nimissä vuokra-asunto on? Jos teidän, yhdessä, tai sinun erikseen, voinet irtisanoa itsesi, katso että vuokratakuu tulee sinulle.
Jos hän haluaa hakea avioeroa, älä sinä tee hakemusta hänen kanssaan, jotta hänelle jää hakemusmaksu.
Jos olisitte kauemmin olleet naimisissa (yli kaksi vuotta), niin omaisuus menisi puoliksi ja miehesi pitäisi maksaa sinulle puolet autosta, mutta ei nyt näin lyhyessä liitossa.
Asunto on miehen nimissä. Olen ottanut selvää, että hän on vastuussa vuokran maksusta, mutta ei voi heittää minua pellolle (vaikka uhkasi..), koska olemme naimisissa ja olen kirjoilla.. olen hakenut omaa asuntoa, enkä aio enää antaa enää latiakaan sen enempää vuokraan, sähköön, kun muuhunkaan.. en vaan tiedä kuinka pitkään hän aikoo tässä asua..
Tähän asti mies on maksanut vuokran ja minä hänelle puolet siitä automaattisena tilisiirtona kuukausittain --tämän LISÄKSI olen muutamaan kertaan (sinä lyhyenä aikana, jonka olen ehtinyt tässä asumaan..) maksanut KOKO vuokran myös suoraan vuokranantajalle --siis olen maksanut vuokran 1.5 kertaisena : D.. joo ei voi kun nauraa tässä kohtaa.. nimittäin tänään juuri selasin tiliotteitani..
Ja joo mies haki eroa ja on siitä maksanut (halleluja!) --tosin PIILOTTI postista nimelläni tulleen käräjäoikeuden saapumisilmoituksen, mutta sain sen takaisin..
Auto on tosiaan miehen nimissä, mutta minä olen sen todistettavasti maksanut. Edellinen auto myytiin ja mies piti rahat.. arvokas se ei ollut, mutta periatteessa olen sanut tarpeksi tästä touhusta..
_____
Asiahan on nyt niin, että kaikki omaisuutenne (eli auto ja ehkä kodin elktroniikkaa ja huonekaluja mahdolliset pankkitalletukset yms) lasketaan yhteen sen päivän mukaan, jolloin eron I-vaihe on rekisteröity.
Ja sitten lasketaan yhteen teidän mahdolliset velkanne (=miehen velat, sinun velat) ja sitten katsotaan kumpi teistä on se "varakkaampi" ja se varakkaampi maksaa sitten tasinkoa "köyhemmälle". Ja tässä nyt lienee tilanne se, että se miehen nimissä oleva auto lienee kuitenkin kymmenien tuhansien arvoinen, vai??? Ja oletetaan, että sinulla ei ole pankissa paljoa säästöjä, vai? Ja miehellä ei ole sinulle tuntemattomia velkoja, vai?
Niin että käytännössä se menee niin, että mies maksaa sinulle puolet sen auton arvosta ja koska tilanteenne on mikä on, niin voinet tositteilla osoittaa tilanteen sellaiseksi, että mies loppuen lopuksi maksaa enemmän kuin puolet tuon auton arvosta... ja sitten ne muut tilisiirrot, jotka olet hänelle tehnyt...
Joka tapauksessa voit juristin avulla vedota selkeään ja laskelmoituun hyväksi käyttöön avioliiton avulla miehesi osalta. Ja vahvaa todistetta löytyy noista sinun maksamistasi tositteista ja sitten vielä siitä, että avioliitonne on noin lyhyt ja mies haki eroa HETI, kun raha-asiat olivat hänen kannaltaa balanssissa!!!
Tosin jo avioliiton lyhyyden perusteella ei ositus tule menemään tasan. Tosin on sitten niin, että jos mies asian riitauttaa eikä suostu sovinnolla ositussopimusta - edes juristin toimistossa - allekirjoittamaan niin sitten te yhdessä makselette juristien palkkioita aika tavalla, kun asia menee oikeuteen.... Oikeusaputoimiston palvelut toki edullisempia kuin yksityisen juristin.
Eli kaikki kuitit kansioon ja kipin kapin ajanvaraus oikeusaputoimiston juristille...
noin lyhyen "avioliiton" perusteella ei kyllä takuulla lasketa yhteen eikä vähennellä yhtään mitään --kysymyksessä lienee pikemminkin vedätys, kun avioliitto..
Itse olin yhtä tyhmä...maksoin kiltisti kaikki silloisen mieheni laskut ym.ostin auton...ja sitten tuli ero.
Mitään ei takaisin saa...elämä opettaa