Tässä työpäivän aikana mietin ja hoksasin uuden näkökulman tähän iänikuiseen aiheeseen, eli haluaako naiset loppujen loppuksi olla se päättävä osapuoli suhteessa pienissä ja isoissa asioissa.
Naiset sanoo haluavansa miehen, joka pitää puolensa ja jolla on omat mielipiteet. Naiset ei halua kynnysmattoa, joka ei osaa sanoa vastaan.
Oma käännökseni = naiset ei halua miestä, joka antaa heti periksi, eikä esitä omia mielipiteitään. Naiset ei kumminkaan halua myöskään miestä, joka pitää mielipiteensä loppuun saakka, vaan sellaisen, joka esittää oman mielipiteensä ja pistää vastaan tarpeeksi kauan, mutta oikeassa kohdassa antaa lopulta periksi.
Tällä tavoin naisen voitontunne on täydellinen: mies väitti vastaan, mutta hän sai lopulta tahtonsa läpi. Jos mies olisi heti antanut periksi ilman väittelyä, kunnon valtataistelua ei olisi käyty, eikä nainen olisi saanut selkeää todistetta siitä, että hän oli oikeassa. Kyse on siis näyttämisen halusta: "sinä sanoit asiasi ja minä sanoin asiani ja minä olin oikeassa ja sinä väärässä".
Jos nainen kumminkin erehtyy aloittamaan tapailun miehen kanssa, joka sanoo mielipiteensä ja myös pitää sen loppuun saakka, nainen lopettaa yhteydenpidon, koska mies oli "ärsyttävä ja lapsellinen jankkaaja ja vastarannan kiiski, joka ei osannut väitellä asiallisesti, eikä tehdä kompromisseja ja talloi röyhkeästi omat mielipiteeni maahan".
Naiset sanoo haluavansa miehen, joka pitää puolensa ja jolla on omat mielipiteet. Naiset ei halua kynnysmattoa, joka ei osaa sanoa vastaan.
Oma käännökseni = naiset ei halua miestä, joka antaa heti periksi, eikä esitä omia mielipiteitään. Naiset ei kumminkaan halua myöskään miestä, joka pitää mielipiteensä loppuun saakka, vaan sellaisen, joka esittää oman mielipiteensä ja pistää vastaan tarpeeksi kauan, mutta oikeassa kohdassa antaa lopulta periksi.
Tällä tavoin naisen voitontunne on täydellinen: mies väitti vastaan, mutta hän sai lopulta tahtonsa läpi. Jos mies olisi heti antanut periksi ilman väittelyä, kunnon valtataistelua ei olisi käyty, eikä nainen olisi saanut selkeää todistetta siitä, että hän oli oikeassa. Kyse on siis näyttämisen halusta: "sinä sanoit asiasi ja minä sanoin asiani ja minä olin oikeassa ja sinä väärässä".
Jos nainen kumminkin erehtyy aloittamaan tapailun miehen kanssa, joka sanoo mielipiteensä ja myös pitää sen loppuun saakka, nainen lopettaa yhteydenpidon, koska mies oli "ärsyttävä ja lapsellinen jankkaaja ja vastarannan kiiski, joka ei osannut väitellä asiallisesti, eikä tehdä kompromisseja ja talloi röyhkeästi omat mielipiteeni maahan".
Vastaukset 7
Vanhimmat
mutta jotain perääkin noissa jutuissasi voi olla.
Joskus olen itsekin ollut huomaavinani, että naiselle itse keskustelu tai väittely tai jopa pieni riita on paljon tärkeämpää, kuin lopputulos. Olen tutustunut naisiin, jotka ovat jopa tarkoitushakuisesti hakeneet sitä riidan tynkää, jostain asiasta, jotta pääsisivät osoittamaan etevyytensä.
Järkevä ja rauhaa rakastava mies tietysti noissa tilanteissa päättelee, että nainen on jo mielipiteensä muodostanut ja se tulee loppujen lopuksi myös olemaan meidän yhteinen kanta, sanonpa minä siihen jotain vastaan tai en. Rauhaa rakastava mies siis tekee em. päätelmän nopeasti ja kääntyy heti myötäilemään naista, koska se on vaivattomin tapa ja lopputulos on joka tapauksessa sama. Ja voi voi, metsään mentiin. Nainen ei tällaisesta miehestä kovin kauan pidäkään.
aina kannattaa panna vastaan. ;)
tiedän minäkin pari naista, joille tärkeämpää on päästä vänkäämään jostain asiasta miehen kanssa kuin varsinaisesti päätyä johonkin lopputulokseen. Ihan tällaisissa arkisissa tilanteissa, kun pari on ostamassa jotain tavaraa josta löytyy kaksi versiota (olen töissä myyntihommissa), niin jos mies sanookin jotain, että otetaan toi se on parempi ja nainen vähän korottaa ääntään ja sanoo "eikä oteta, kun mun mielestä toi on parempi, koska ---" ja sitten ei mene kauan kun mies jo sanookin, että "no otetaan semmonen sit".
Juuri yksi pariskunta osti kahdesta vaihtoehdosta mielestäni sen huonomman. Mies olisi halunnut ostaa paremman, mut nainen sanoi pari kertaa vastaan niin mies antoi jo periksi. Ja naisen perustelut oli todella huonot. Miehen perustelut taas oli samat, jotka mulla olis ollu samassa tilanteessa.
Miksi miehet ovat näin tossun alla? Onko se joku vuosituhansia sitten kehittynyt käytösmalli miehen ja naisen välillä, että mies antaa melkein kaikissa päätöksissä naiselle periksi ja siten luovuttaa kaiken päätösvallan naiselle? Ja nainen taas mikäli ei saa sanoa viimeistä sanaa, alkaa kiukuttelemaan ja haukkuu miestä idiootiksi. Nainenhan saa haukkuakin miestä vaikka syyttä, mutta mies ei saa haukkua naista edes silloin kun siihen olisi syytäkin.
Jonkinlainen totuus tuossa piilee.
Mutta loppujen lopuksi sellainen voitonhakuinen väittely siirtyy erittäin tylsäksi, ja koko kumppani alkaa kyllästyttää.
Ainakin itselläni on ollut erään miehen kanssa juuri näin, että väitelty ties kuinka pitkään ja aina kun hän ei sanonut mitään vastaan, minua alkoi kirjaimellisesti ottaa päähän koska tiesin hänellä olleen mielipiteitä. Mutta silloin kun hän oli yhtä mieltä pitkään jostain asiasta, niin
Sekään ei ollut mitenkään järkevää, ellei sitä mielipidettä perustella.
Usein törmää sellaisiin miehiin, jotka paukuttaa koko ajan samaa ilman järkeviä perusteluita.
Siinä näkee , että hevosilla leikkiminen varhais-iässä ja kompromissien tekeminen ovat vain hyödyksi pikkutytöille, toisin kuin leikkipyssyillä leikkimiset.
"Jonkinlainen totuus tuossa piilee."
mielestäs naiset siis haluaa lopullisen päätösvallan itselleen? Onko se oikein?
"Usein törmää sellaisiin miehiin, jotka paukuttaa koko ajan samaa ilman järkeviä perusteluita."
päinvastoin! Juuri naiset tekee tuota: jankkaavat omaan kantaansa ilman järkeviä perusteluita ja jatkavat niin kauan, että mies antaa periksi. Vaikka miehellä olis kuinka järkevät perustelut, nainen vain korottaa ääntään ja inttää vastaan ja haukkuu miestä siinä samalla tyhmäksi, joka ei ymmärrä asioista yhtään mitään.
Jos mies ei kumminkaan anna periksi, alkaa mykkäkoulu, jolla painostetaan mies pyytämään anteeksi ja matelemaan naisen edessä, jolloin nainen saa jälleen käyttää valtaansa ja armahtaa tyhmän miehensä ahdistavasta tilanteesta. Ja uskokaa pois, naiset tekevät tätä paljon enemmän kuin miehet! Mistäkö niin päättelen? Koska töissä näkemäni väittelytilanteet ovat varmasti pelkkä kalpea aavistus siitä, millaista vallankäyttö on kahden kesken muilta salassa ja niissä tilanteissa se on lähes aina nainen, joka jyrää oman kantansa läpi vaikka väkisin.
Entä jos siinä onkin kyse ihan alkukantaisista käytösmalleista? Jotenkin se miehen periksi antaminen ja naisen vastaan inttäminen käy pareilta niin sulavasti, että siinä on pakko olla jotain geeneihin kirjattua. Se käy kuin tanssi: nainen vie ja mies myötäilee mukana. En voi sitä muulla tavalla nähdä, koska ne väittelytilanteet menee joka kerta tietyn kaavan mukaan ja useimmiten se päättyy niin, että mennään naisen ällien mukaan. Kun mies sitten antaa periksi, ei hän edes vaikuta kovin harmistuneelta, ihan kun olis vaan tyytyväinen, että asia ratkesi!
"Siinä näkee , että hevosilla leikkiminen varhais-iässä ja kompromissien tekeminen ovat vain hyödyksi pikkutytöille, toisin kuin leikkipyssyillä leikkimiset."
vastaukseni tähän ei varmasti yllätä, sillä kokemusteni mukaan naiset eivät halua tehdä kompromisseja missään tapauksessa. Se on naisen kanta joka voittaa tai muuten alkaa mökättäminen ja pahimmassa tapauksessa miehen haukkuminen. Miehen täytyy mennä naisen talutusnuorassa, muuten hommasta ei tule mitään.
jos näkee parisuhteen jonain valtataistelun tantereena.
vielä. Onko muut huomanneet, että naiset korottaa paljon useemmin ääntään miehelleen tai jollekin miehelle ylipäänsä ja miehet harvoin tekee samaa naisille? Tämä on siis ihan normaalia jos nainen korottaa ääntään, alkaa kiukuttelemaan jne, mut jos mies sanookin jämäkästi vastaan, häntä pidetään aggressiivisena öykkärinä, joka ei osaa kohdella naisia kauniisti.