olen tämän neidin kanssa samassa paikassa,
jä hän koko ajan osottaa käytöksellään minulle
että ei pidä minusta, siis huonot tavat.
Meistä jokaisen kuuluu työssä, edes jotenkin
olla kohtelias eikä laukoa päästään mitä vaan,
kunnioittaa työtovereita, se on siinä.
jä hän koko ajan osottaa käytöksellään minulle
että ei pidä minusta, siis huonot tavat.
Meistä jokaisen kuuluu työssä, edes jotenkin
olla kohtelias eikä laukoa päästään mitä vaan,
kunnioittaa työtovereita, se on siinä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pitäskö sua oikein jalustalla pitää. Aikuinen ihminen jos olet, niin et takerru tollasiin pikkuasioihin.
Normaalit käyttäytymissäännöt toimivat jokapaikassa. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen sen verran että työasiat saa hoidettua.
Ei ole "jalustalle nostamista" jos toivoo normaalia käyttäytymistä. Työaokalla ei tarvitse kaveerata, eikä ystävystyä. Työpaikalla ollaan tekemässä töitä ja hoidetaan oma osuus taakasta. Myöskään turhan herkkänahkainen ei kannata olla...
Normaalia käyttäytymistä minäkin toivoisin. Ottaa päähän kun yksi työkavereista kohtelee minua kuin ilmaa. Kaikkien muiden kanssa tulen hyvin toimeen,mutta yksi tavallaan syrjii. Koen sen kiusaamisena. On tilanteita,että hän ikäänkuin sulkee silmänsä ja korvansa minulta, käyttäytyy kuin ei kuulisi mitä puhun ja sellaista. Minua se loukkaa,ja pahoitan siitä mieleni. Kyllä toiselle kuuluu vastata, ja reagoida, jos toinen haluaa jutella. Onko tuollainen mielestänne kiusaamista?
normaaleihin käyttäytymis-velvoitteissiin työpaikalla kuuluu puhutellessa vastaaminen ja yhteistyön tekeminen. Se on firman etu.
lasketaan kiusaamiseksi.
Sen ei tarvitse olla suoraa laukomista, useimmiten se onkin juuri tuollaista elehdintää että pyöritellään silmiä tai esitetään että joku toinen ei ole edes paikalla.
Kun kuitenkin kyseessä on elävä, tunteva ihminen siinä vieressä, niin on asiatonta esittää että hän on ilmaa vaan.
kiertävässä työssä käyn eri työpaikkamme toimipisteillä niin, aina jossain yksikössä on sellaista ihmistä töissä jotka eivät minusta pidä kun esim.olen tällänen puhelias ja sosiaalinen. Eli mielelläni autan kohteen henkilökuntaa töissä siellä jos osun kohdalle. Mutta se ei se vaivaa minua.
Tuli sekin asia mieleeni, että ehkeivät he ei ole kiinnostuneita esim.kuulemaan millasia hyviä oivalluksia ja ratkaisuja on tehty muissa yksiköissä mistä voisi olla apua myös toisille yksiköille. Joissain pisteissä on sellaisia töissä jotka tuntuvat tykkäävän vaan touhuta omassa kuppikunnassaan eikä siihen haluta ulkopuolisia vaikka saman firman työntekijöitä ollaankin.
mutta vaikuttavat vaan kiusaantuneilla kun siellä on muitakin kuin vain se omaporukka joka siellä tekee kokopäiväisesti töitä.
Minullakin työtoveri, joka usein kääntää pään pois, eikä sano mitään, jos jotain puhun. Ärsyttää. Ei kai sitä voi suoraan kiusaamisena pitää, mutta jonkinlaista henkistä väkivaltaa se on.
vaan jaksa kuunnella jatkuvaa kälätystä omista asioistasi. Minä ainakin silloin käyttäydyn noin, koska ikävä kyllä töissä ei voi sanoa että vittu nyt se turpa kiinni. Teen porukkatyötä ja on ihmisiä jotka eivät kerta kaikkiaan vaan tajaua että se heidän jatkuva kälättämisensä häiritsee muiden työntekoa, vauhti hidastuu ja virheet lisääntyvät kun täytyisi keskittyä yhden ihmisen perhe-elämän ruotimiseen ja punttisalilla käynteihin.
Yritän kauniisti vihjaista asiasta kääntämällä pään pois tai olemalla kommentoimatta asioihin. Jos se on kiusaamista niin voi v...
Yleensä en kälätä omista asioistani, vaan ihan tavallista keskustelua työjutuista ja "kaunis-päivä-tänään" -tyyliin. Siis normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä.
Oma elämäni on omaa elämääni, ja työpaikalla on tietyt käyttäytymisnormit, että hommat sujuu.
Aamulla vastaantullessa toivotan hyvät huomenet.
jos istun kahvikupposen kanssa voin hyvinkin keskustella Suomen kesäsäästä tai asteroidien energialiikkeistä tai jos en jaksa, syystä tai toisesta, harrastaa syväkeskustelua ihmisten kanssa, en sitä tee.
Jos teen töitä niin silloin en keskustele aurinkotuulista enkä kärpäsen lentoradoista ja työtehtävästä riippuen voin käskeä pitämään kälätykset äänettöminä.
Toi on vielä pientä siihen mitä kiusaaminen oikeasti on! siksi mulla sillä ainakin on hällä väliä-asenne. pahempaakin on koettu ei siis työelämässä mutta kouluelämässä kylläkin. on meilläkin yksi akka joka kääntää selkänsä jossai porukassa mulle, ja yksi akka joka ei aina vastaa kun sille puhun kääntää vaa kasvonsa toiseen suuntaan ja hymyilee kuin ylpeilevästi. sellaset jätän oman arvoon. jollei niitä kiinnosta ei muakaan kiinnosta. teen vaan työni ja sillä siisti, pääasia et pomo on tyytyväinen, muulla ei välii ookkaan.
Kiitos vinkistä. Siispä voimme jättää omaan arvoonsa työpaikan (ja koulun) ylpeilevät tyypit,jotka ei osaa normaalisti kommunikoida. Luultavasti heillä itsellään on ongelma, ei anneta sen tarttua.