Tiedän että kysymys on vaikea. Jos minulta kysyttäisiin miltä tuntuu olla mies, joutuisin miettämään vastausta pitkään.
Mutta mies tietää miltä tuntuu olla mies, mutta ei tiedä miltä naisesta tuntuu olla nainen. Jos vähänkin osaat valaista tätä asiaa niin kerro ihmeessä meille miehille miltä se tuntuu.
Mutta mies tietää miltä tuntuu olla mies, mutta ei tiedä miltä naisesta tuntuu olla nainen. Jos vähänkin osaat valaista tätä asiaa niin kerro ihmeessä meille miehille miltä se tuntuu.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Helvetin hyvä kysymys. Miehenä olen itsekin utelias kuulemaan vastauksia.
Ennen kaikkiaan ahdistavalta.
Veikkaan, että vitun ahdistavalta kaiken maailman idioottit kuolatessa perään, haukkuessa lutkiksi, kyselemässä typeriä ja vonkaamassa pillua.
Mutta onneksi se loppuu 25-vuotiaana.
jos antaa idioottien häiritä elämäänsä. Ihminen voi onneksi valita oman paradigmansa ja sitä myöten nähdä maailman juuri sellaisena kuin haluaa. Se on hemmetin ihmeellistä se.
Jos se tuntuu naisista niin ahdistavalta niin miksi he sitten hengailevat juuri kuvailemiesi miesten kanssa? Kyllä niitä fiksujakin miehiä on.
Mistä helvetistä minä sen voisin tietää? En ymmärrä naisia ylipäätäänkään.
Olennaisin ero miehenä ja naisena olemisen välillä taitaa olla lisääntyminen. Vaikka minulla (omasta mielestäni) on hyvä mielikuvitus, en pysty kuvittelemaan raskautta saatikka synnytystä. Mutta nyt kun näitä mietin niin jotain uutta.. ei sääliä mutta jotain myötäelämisen tapaista.. minussa heräsi tyttöjä/naisia kohtaan. Kuinka moni mies pystyisi... tai jo pelkkä ajatus on tietysti mieletön ja mahdoton... mutta onko sittenkin niin että miehen rakkaus naiseen syttyy todella vasta silloin kun nainen on raskaana?
"Vahinkoraskaus" ei saa rakkauden liekkiä leimahtamaan, päinvastoin.
on kuvitella naisenakin kun en ole ollut raskaana tai synnyttänyt. Noitahan on kautta aikain pidetty jotenkin naiseuden edellytyksenä, että synnyttää siis ja synnyttämättömät ovat jotenkin vähemmän naisia, vai? Ei kai nykyään enää. Miltä tuntuu olla nainen? Sanoisin että se tuntuu lähinnä kehossa, ehkä myös mielessä. Itselläni näkyvin ja tuntuvin naiseuden merkki on rinnat ja ne myös tuntuvat koko ajan herkkätuntoisina ja arkoina, pyrkivät hölskymään liikkuessa ja rintaliivit aina puristavat rintakehää enemmän tai vähemmän. alapäässä ei mitään ihmeempiä tuntemuksia paitsi joskus valuu jotain hötölimaa, joskus häiritsevästikin ja kuukautiset tietysti aiheuttaa vatsakramppeja ja hallitsematonta valumista alareiästä. Sitten on sellainen tietty haurauden tunne myös, kun on pituudeltaan ehkä sellanen keskiverto, yli 170 senttiä niin ei miehet tunnu paljon pidemmiltä, mutta massaa niillä on joka tapauksessa enemmän, niin kyllä niitä joskus vähän väistelee ja on tietoinen siitä että ei pystyisi fyysisesti puolustautumaan juuri ketään täysikasvuista vastaan, ei edes naista, mutta se on ehkä sitten jo luonnekysymys. Sitten se juttu että pitää tietoisesti olla totinen ja sanojensa takana ollakseen vakuuttava miesten seurassa. Toisaalta miehiltä on mukava pyytää apua, jos haluaa osoittaa arvostavansa niitä. Helposti itkettää eikä itkua tarvitse välttämättä peitellä kun on nainen. Ja periaatteessa on mahdollisuus pukeutumisella antaa erilaisia viestejä, ehkä on enemmän vaihtoehtoja kuin miehillä. Tästä en tosin erityisesti nauti. Usein jonkinmoinen näkymättömäksi tekevä neutraali univormu olisi helppo ja kiva. En viihdy katseiden kohteena ja naisena sellaiseksi helposti joutuu.
Hötölimaa :)
Repesin.
Ootko varma, ettei sulla ole mitään tauteja?
No eipä silti, olen kyllä kuullut miehestäkin jonka pyllyreikä "vuotaa". Tätä en ole vielä tähän päivään mennessä ymmärtänyt, mutta ehkä joskus sitten kun olen sen kroonisen paksusuolen tulehduksen onnistunut hommaamaan.
aika paljon paineita : pitää olla viehättävä, ei saa rupsahtaa, täytyy pitää kroppa kunnossa, käyttää seksikkäitä alusvaatteita, pukeutua naisellisesti muutenkin, olla kaunis ja sopivan aloitteellinen? ym
ym ym. Jotta ei koko ajan verrattaisi virolaiseen naiseen. Kun he ovat nykyään suomalaismiehen mieleen.
No olkoot. Naisena olo on aika täysipäiväistä, kun on tietyn iän saavuttanut. Rakastan äitinä oloa. Synnytykset kipuineen ovat takana. Ihan huimia, vaikka silloin luulikin hetkittäin kuolevansa. Tuntuu upealta, että nämä lapset olen minä synnyttänyt.
Naisena seksuaalisesti en voi sanoa samaa. Miehet saavat orkun todennäköisesti aina naidessa, kunhan seisoo.
Naiset useimmiten kantavat vastuun lapsista, jos perhe hajoaa, eli mies lähtee, syystä tai toisesta
eikö totta?
Naiset myös useinmiten huolehtivat ikääntyvistä vanhemmistaan, jopa appivanhemmistaan.
Siitä huolimatta nainen haluaa rakkautta, hellyyttä, kosketusta, intohimoista suutelemista,
rajua seksiä, miehen turvallista syliä ja humoristista otetta tähän kaikkeen sen oman miehen
taholta.
mutta vain sillon, kun minua vähätellään, tai sivuutetaan sukupuoleni takia. Peräänhuuteluja ja jostain syystä tuntemattomatkin katsovat olevansa oikeutettuja kommentoimaan ulkonäköäni.
Muutoin se nyt on sellaista mitä on, säärikarvat pitää kesäsin ajella ja kainalokarvat ja sen sellaista typerää. Sitten on näitä sosiaalisia rooleja, joihin pitäisi mukautua, mutta mielestäni ne on selvästi väljentyneet verrattuna omaan nuoruuteeni, vaikka vieläkin on jotain sellaista, että jos nainen töpeksii liikenteessä, niin se johtuu hänen sukupuolesta, akka ratissa, juu nou..
Kuukautisia ei ole, kun on hormonikierukka. Synnyttäminen, tai ylipäätään lasten hoivaaminen ei kiinnosta pätkääkään mistä on aikoinaan saanut tietysti kuulla. Työnhaussakin on kyselty onko pieniä lapsia jne.
En pelkää, tiedän olevani fyysisesti vahva. Kerran on kimppuun käyty, mutta lensi jätkä ite maahan.
Siinä nyt jotain.
kontrolloidaan enemmän, tai oikeastaan se on nykyään vaasn sitä että paheksutaan ja moralisoidaan enemmän. Kun miehet on vaa miehiä. Naisilla on suurempi vastuu, myös miesten tekemisistä on aina syytetty naisia, esimerkiksi raiskauksista ja jos mies häipyy, niin sekin on naisen vika ja jos nainen häipyy, niin se ei ole miehen vika, vaan naisen valinta. Lapset, kodin hoito, parisuhteesta huolehtiminen..
Ulkonäköpaineet - ulkonäon arvostelua
naisen rooli - pitäisi olla hellä ja empaattinen, jos ei ole niin on kylmä ja kova akka.
Pitäisi olla naisellinen, mutta sitten sitä taas ei arvosteta, ainakaan työelämässä.
Ulkonäköä voi parantaa meikillä ja pukeutumisessa on paljon vaihtoehtoja. Pelkkää seksiä saa helposti, laadusta kun tinkii.
Edellinen sanoi hyvin, että naisille sälytetään vastuu myös miesten tekemisistä ja tekemättä jättämisistä kuten vaikkapa nuo raiskaukset. Nainenhan se on tyhmä huora, mitäs meni miehen tielle... Varsinkin humalainen nainen on täysin vapaata riistaa ja muutenkin alinta kastia, mies on kuitenkin aina mies, vaikka oikeasti olisi mikä kuppanen juoppohuora.
Naisen pitää olla nöyrä, kiltti ja ahkera ja on ihmettelyn ja arvostelun aihe, ellei naisen suurin päämäärä ole saada millaista tahansa miestä avioliittoon, kunhan vaan on housut jalassa.
Pienestä asti jotkut tytöt opetetaan sietämään mitä tahansa poikien taholta, pojat taas saavat tehdä mitä tahansa ja kenelle lystää, vailla mitään vastuuta. Onneksi nykyisin alkaa jo olla aika sukupuolesta riippumatonta kasvatusta liikkeellä.
Kärjistettyjä esimerkkejä, mutta monissa tapauksissa totta.
Vastauksista päätellen naisena oleminen on tosi rankkaa. Kuva ei voi olla oikea. Vastaajat ovat tainneet keskittyä siihen mikä naisen elämässä on hankalaa. Lista on pitkä, pitempi minkä minä saisin aikaan miehen elämän hankaluuksista.
Onko se sitten niin että naisen elämä on monimutkaisempaa kuin miehen elämä, ja monimutkaisuus tuo mukanaan ongelmia? Vai onko se niin, että naiset tekevät elämästä monimutkaisemman kuin miehet?
Lueskelin noita kirjoituksia ja hämmästyin niiden negatiivisuutta. Ehkäpä vain oloonsa kyllästyneet ovat osuneet tähän ketjuun?
Minulla ei ole mitään valittamista naisena olemisesta. Kouluttauduin poikkeuksellisen pitkälle ja parinkymmenen vuoden palkkatyön jälkeen ryhdyin yrittäjäksi. Euroni ei ole koskaan ollut sataa senttiä pienempi, eikä minua ole "kohdeltu naisena" muuten kuin hyvin positiivisessa mielessä herrasmiesten joukossa. Luja ammattitaito ja kohdallaan oleva itseluottamus lienevät syyt siihen, että minun ei ole tarvinnut esittää itseäni ronskimpaa sen enempää kuin heittäytyä tyttömäiseksi hepsankeikaksikaan - jälkimmäinen on muuten todella typerä teko, koska yksikin kerta riittää eikä höpsön, avuttoman neidon maine enää häviä mihinkään näkijöiden mielestä.
Miehenä olemiseen en osaa naisena olemista oikein verrata, kun en ole mies koskaan ollut. Eipä siinä kummoista eroa kai ole. Jos yrittää perinteen vuoksi survoa itseään johonkin naisen malliin ja antaa muiden samanlaisten vielä painostaa siihen, saa kyllä kantaakseen esiäitienkin paineet.
Naisena on mukavaa. Saa tehdä, mitä haluaa - jos siis osaa, ja jollei osaa, voi opetella.
Ei tule mieleen montakaan juttua, joita naisena voisi tehdä, mutta miehenä ei ilman vinoja katseita. Ehkäpä kaikenlainen kiva pynttäytyminen on sellaista.
Ei valittamista! :)
Täällä on paljon puhuttu että naiset rakentaisivat uraansa pomon sängyssä. Olen sitä kerran kokeillut minäkin. Ei kannattanut jatkaa koska siitä oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Sen sijaan naisten kannattaa aina tilaisuuden tullen käyttää naisellisia keinoja. Niillä se palkankorotus tulee kivuttomammin.
Minä ainakin nautin elämästä vaikka liian riehakkaaksi ei kanna heittäytyä kuin hyvien ja taattujen ystävien seurassa. Vieraammat miehet tulkitsevat naisen elämänilon aina väärin. Se on yksi suuri miinus naisena olemisessa.
erityisen rankkaa ole, kaikkeen sopeutuu. Yleensä kun ihmiset elävät ihmisinä eivätkä sukupuolina, samoin tavallisessa kanssakäymisessä ihmiset kohtelevat ihmisiä ihmisinä, eikä sukupuolina. Naiset ovat muuten keskimäärin miehiä hieman onnellisempia. Mutta jos kysyt nimenomaan naisena olemista, niin ei siinä mitään kummempia pluspuolia ole. Plussapuolet tulee jostain muusta ja ne on yksilöllisiä ja sukupuolesta riippumattomia. Noin yleensä naisena oleminen on helpompaa minusta vanhempana, kuin mitä se oli nuorempana, tai luultavasti yleensäkin ihmisenä eläminen.
en missään nimessä haluaisia olla miehen nahoissa. Koko ajatus on tosi vastenmielinen, vaikka pidänkin oikeestaan miehen kroppaa keskimäärin kauniimpana kuin naisen. En tiedä mistä johtuu, mutta näin vain on.
Aika helvetin siistiä!!
mutta harmi ettei kaikki sitä pääse
kokemaan...ei mut aikuisten oikeesti
kyl haluaisin olla mies.
että haluaisit. Naiset saa kaiken kivan elämässä liian helpolla.
Miehen elämä on taas yhtä taistelua....päivällä leivästä....ja yöllä lihasta.
Tytöksi syntyminen on parasta mitä ihmiselle voi tapahtua. Toisaalta Naisen elämässä häiritsee eniten se, että mies kuvittelee naisen olevan jotenkin mystinen ja poikkeava muusta ihmiskunnasta.
Naisena on vaikea ymmärtää miesten maailman suoraviivaista ajattelutapaa. usein tuntuu siltä että miehet ovat vähän yksinkertaisia tai ainakin tahtovat sitä jääräpäisesti olla. Tästä voi johtua naisten tietty ylimielisyys suhteessa miehiin - naiset pitävät oikeasti itseään miehiä monialaisempina ja älykkäämpinä ja joustavampina.
Naisen on mahdoton olla huomioimatta kokonaisuuksia, syyseuraus-suhteita, ihmissuhteita, tunteita ja monta asiaa samalla kertaa. Miehet fakkiutuvat helpommin pieneen erikoisalueeseen sekä työssään että harrastuksisssaan (vrt dipl.inssit, nörtit, keräilijät jne). Naisesta sellainen on yksipuolista.
Naisen sukupuolielimet ovat huomattavasti kätevämmät kuin miehen. Mitään ylimääräistä ei ns. roiku jalkojen välissä. Tätä vapauttavuutta rajoittaa tietysti kuukautiset. Myös rinnat voivat olla tiellä ja rasittavat.
Kulttuurisesti naisen elämä on huomattavasti hankalampaa kuin miehen. Naisena - ja varsinkaan yksin - en voi mennä mihin vain (vrt. esim. muslimimaat). Lähes kaikissa uskonnoissa naisen elämää on säädelty paljon enemmän kuin miesten.
Mutta miltä lokista tuntuu olla lokki, hevosesta hevonen? Oiskohan niin että kun ei muusta tiedä on vaikea verrata. Ihan samalla tavalla rajottautunut sinä olet omassa miehisyyessäsi. Miehet on kyllä kivoja muuten. Niitä on kiva rakastaa
Täällä on tosi hyviä kirjoituksia.
Tämä oli todella hyvä kysymys. En ole oikeastaan koskaan mitenkään erityisesti miettinyt tätä (kuten itsestäänselvyyksiä ei yleensä tule niin pohdittua) joten oli aika mukavaa ajatella asiaa eri puolilta.
Tulin siihen tulokseen että sellaisessa elämässä kuin elämäni on nyt, olen todella mielelläni nainen, enkä haluaisi olla mies. Asia voisi olla eri jos kokisin runsaasti esim. syrjintää.
Minulla on kuitenkin erityisen hyvä tilanne esim. siksi että olen työpaikassa jossa sukupuoli merkitsee niin vähän kuin se yleensä jossain työpaikassa voi merkitä (en sano että se ei yhtään mitään merkitse, se ei kai ole mahdollistakaan). Tänne päästään töihin käymällä läpi pitkät ja monivaiheiset pääsykokeet, jotka aivan loppuvaihetta lukuunottamatta ovat sukupuolineutraalit (hakijan sukupuoli ei käy selville). Kun on työpaikkaan päässyt, ei ole mahdollisuuksia minkäänlaiseen "munalisään" tai siihen että miehet etenisivät nopeammin. Palkat ovat kaikille saman työkokemuksen omaaville sentilleen samat, ja palkat ovat myös julkisia. Yleneminen tapahtuu automaattisesti muutaman vuoden välein, tietty osa ylenee nopeammin, mutta heidän joukossaan on tasapuolisesti miehiä ja naisia. Muutenkin tämä vaikuttaa varsin tasa-arvoiselta työpaikalta, eli korkeillakin paikoilla on paljon naisia, jotka ovat päässeet sinne omilla ansioillaan, eivät minkään kiintiön mukaan.
Työelämässä en siis kohtaa minkäänlaisia vaikeuksia naiseuteni takia. Siitä on ehkä ollut jopa hieman etua, sillä teen töitä alalla joka on varsin miesvaltainen, ja jossa nainen asiantuntijana on edelleen harvinaisuus. Siispä se, että osaan auttaa ja neuvoa ihmisiä, ja tunnen oman alani, näyttää joissakin miehissä saavan aikaan ns. wow-ilmiön, jota en usko että mies tekemässä samaa työtä samalla tavalla kohtaisi. Miehen ehkä jotenkin oletettaisiin olevan hyvä tässä joka tapauksessa, kun taas minun taitoni ovat ihmisille (varsinkin miehille) iloinen yllätys. En pidä tätä mitenkään pahana, vaan minusta se on hauskaa.
Olen onnellisessa parisuhteessa ja myös siltä kantilta olen erittäin tyytyväinen siihen että olen nainen. Lapsia emme mieheni kanssa ole koskaan halunneet, ja nyt kun olemme molemmat jo yli 40, on ympäristökin tämän täysin hyväksynyt, eikä minulta enää edes kysytä mahdollisia vauvasuunnitelmia. Siinäkään mielessä ei ole mitään valittamista; nuorena oli ehkä hieman vaikeampaa, varsinkin kun olimme juuri menneet naimisiin ja ihmiset olettivat lasten automaattisesti kuuluvan kuvaan. Ei se minua silloinkaan mitenkään erityisesti häirinnyt; miehenä minulta ehkä olisi kysytty asiasta vähemmän (ainakin mieheni kertoi ettei häneltä juuri koskaan kukaan asiaa tiedustellut; ehkä tämä on enemmän naisten tapa toisia naisia kohtaan).
Yksi todella hieno juttu naisena olossa on että saa vapaasti olla niin monta eri asiaa, on vapaus ikäänkuin leikitellä rooleilla, eri tavalla kuin miehellä. Esimerkkinä se että miehelleni olen prinsessa, jonka ei esimerkiksi koskaan sallita kantaa mitään raskasta, vaan mies vaatii aina saada kantaa kaikki kassit yms. kun olemme esim. ostoksilla. Täytyy sanoa että tämä prinsessana kohtelu ja "kukka kämmenellä" asenne tuntuu mukavalta. Jos jotain ikävää tapahtuu, saan rauhassa olla surullinen ja itkeä, ja minuun suhtaudutaan lohduttavasti - useimmilla miehillä on jonkinlainen sisäänrakennettu mekanismi joka tekee heille vaikeaksi osoittaa heikkouttaan. Omalle miehelleni olen vuosien kuluessa onnistunut osoittamaan että hänellä on oikeus olla heikko ja tarvita tukea, ja olen sitä hänelle valmis antamaan, ja pikkuhiljaa ilokseni olenkin huomannut sen olevan hänelle helpompaa. Mutta se on vaatinut pitkällistä opettelua ja sitä että hän antaa itselleen luvan siihen, kun taas minun ei ole koskaan tarvinnut edes ajatella asiaa, se on ollut itsestäänselvää.
Seksin suhteenkaan minulla ei ole mitään sitä vastaan että voin vaikkapa saada alle kymmenessä minuutissa neljä-viisi orgasmia. :-) No jaa, joskus tosin olen leikitellyt ajatuksella että jos saisin mahdollisuuden olla päivän mies, tarttuisin siihen. Haluaisin omakohtaisesti kokea miltä erektio tuntuu.
Hanki jostain peruukki ja rintaliivit ja korsetti ja korkokengät ja pue ne päällesi. Jos et ihan täydellistä kuvaa naisenaolemisesta saakaan niin ainakin hieman esimakua.
No niin. Heräsin, join kahvia ja söin pari juustoleipää - ei mitään tekemistä naisena olemisen kanssa. Pukeuduin ja katselin peilistä ennen uloslähtöä, kun olin laittanut sellaiset rintsikat, joissa on jotain ihme pitsikuvioita, jotka näkyivät omituisina kohoumina t-paidan alta. En kuitenkaan jaksanut vaihtaa. En meikannut, pistin aurinkolasit silmilleni. Jalkaani olin kiskonut caprit ja huomasin sängen näkyvän sääristäni, en jaksanut siitäkään piitata. Vein koiran lenkille. Tulin takaisin, söin, olin netissä. Soitin mieskaverille, joka on jossain dokaamassa, ei vastannut. Vein koiran ulos. Kävin Essolla ja nyt naputtelen tässä. Ai niin, öklötti kun joku vastaan tullut känninen äijä niisti käsiinsä.
Miltähän tosta mun koirasta tuntuu olla narttu?