Onkohan muille käynyt samoin? Tutustuin netissä mieheen. Tapasimme, hän vaikutti miellyttävältä, mukavalta mieheltä. Tuli useammatkin treffit.
Viikon tuntemisen jälkeen hän väitti rakastavansa minua ja olisi halunut viedä minut tapaamaan vanhempiaan. En tuntenut olevani siihen valmis. Tapaamiset olisi pitänyt saada järjestymään joka päivä. Jos kerroin jostain muista tekemistäni suunnitelmista, mies pettyi.
Parin viikon tuntemisen jälkeen mies alkoi suunnitella yhteen muuttoa. Koin suunnitelmat ahdistavina. Enhän tuntenut häntä vielä kovinkaan hyvin.
Kerroin aiemmin päättyneestä suhteesta. En siksi, että roikkuisin menneessä, vaan siksi, että hän ymmärtäisi minua ja tunteitani. Kerroin välittäväni hänestä, mutta pyysin häntä hidastamaan vauhtia, jotta voisimme tutustua kaikessa rauhassa toisiimme. Kerroin, etten ollut näin lyhyen tuntemisen jälkeen vielä valmis niin suuriin elämän muutoksiin kuin yhteen muuttaminen olisi. Mies suuttui. Hän ei ymmärtänyt minua lainkaan. Mies väitti, että jos rakastaisin häntä oikeasti, olisin valmis puhumaan/suunnitelemaan tulevaisuutta hänen kanssaan. Tästä alkoivat riidat. Kaikki päättyi muutaman viikon kuluessa.
Mikä ihme saa takertumaan toiseen tuolla tavoin? Oma epävarmuusko? Yritin kertoa hänelle, etten minä mihinkään katoaisi, vaikka niitä yhteisiä, suuria suunnitelmia ei heti tehtäisikään. En ymmärrä mihin on tuollainen kiire. Eikö toiseen pitäisi tutustua kaikessa rauhassa ja edetä päivä kerrallaan katsoen mitä annettavaa olisi toinen toiselle?
Viikon tuntemisen jälkeen hän väitti rakastavansa minua ja olisi halunut viedä minut tapaamaan vanhempiaan. En tuntenut olevani siihen valmis. Tapaamiset olisi pitänyt saada järjestymään joka päivä. Jos kerroin jostain muista tekemistäni suunnitelmista, mies pettyi.
Parin viikon tuntemisen jälkeen mies alkoi suunnitella yhteen muuttoa. Koin suunnitelmat ahdistavina. Enhän tuntenut häntä vielä kovinkaan hyvin.
Kerroin aiemmin päättyneestä suhteesta. En siksi, että roikkuisin menneessä, vaan siksi, että hän ymmärtäisi minua ja tunteitani. Kerroin välittäväni hänestä, mutta pyysin häntä hidastamaan vauhtia, jotta voisimme tutustua kaikessa rauhassa toisiimme. Kerroin, etten ollut näin lyhyen tuntemisen jälkeen vielä valmis niin suuriin elämän muutoksiin kuin yhteen muuttaminen olisi. Mies suuttui. Hän ei ymmärtänyt minua lainkaan. Mies väitti, että jos rakastaisin häntä oikeasti, olisin valmis puhumaan/suunnitelemaan tulevaisuutta hänen kanssaan. Tästä alkoivat riidat. Kaikki päättyi muutaman viikon kuluessa.
Mikä ihme saa takertumaan toiseen tuolla tavoin? Oma epävarmuusko? Yritin kertoa hänelle, etten minä mihinkään katoaisi, vaikka niitä yhteisiä, suuria suunnitelmia ei heti tehtäisikään. En ymmärrä mihin on tuollainen kiire. Eikö toiseen pitäisi tutustua kaikessa rauhassa ja edetä päivä kerrallaan katsoen mitä annettavaa olisi toinen toiselle?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minulla oli aika samantyyppinen kokemus kuin sinulla, emme tosin tavanneet netissä vaan muulla tavalla.
Hän oli tosiaankin karkoitti minut vaatimalla minulta jatkuvaa läsnäoloa. Alkuun koin, että hän välittää (sanoi aina syyksi soitteluun ikävän), mutta parin viikon aikana päädyin siihen lopputulokseen, että hän oli mustasukkainen.
Minun olisi pitänyt olla kaikki vapaa-aika hänen kanssaan. Hän oli tosi mukava, mutta omistuksenhalu pilasi meidän suhteen.
Oikeastaan ei voi puhua mistään suhteesta, pari viikkoa tapailtiin, ei sen kummempaa. Seksiä ei ollut.
Itse ainakin paniikinomaisesti juoksin häntä karkuun, eli suhteemme päättyi minun aloitteeta.
No ihan viisaasti teitte kun lopetitte suhteen,itsellänikin samantapainen kokemus,ei kannata suhde omistushaluisen ja mustasukkaisen kanssa...
On kyllä kokemus vastaavasta tapauksesta.Teit varmaankin ihan oikein koska tuollaiset ihmiset ovat yleensä kärsimättömiä muutenkin ja haluavat kontrolloida toista ihmistä.Ei se ole oikeaa välittämistä.Minullakin mies tuli ja vaati,lirkutteli ja teki vaikka mitä saadakseen minut.Mutta ei kärsivällisyys (hänellä) riittänyt.Mikä laulaen tulee se viheltäen menee,niinkuin sanotaan.
Ehkäpä takana oli pitkä putki epäonnistuneita juttuja. Oli onnellinen kun kerrankin löytyi ihastuttava tyyppi, jonka kanssa voisi suunnitella tulevaisuutta.
Saattoi myös olla hiukan omistushaluinen. Ehkäpä se epäili, että sinä seurustelet vielä muidenkin kanssa ja että hänen täytyy pitää kiirettä, jos aikoo päästä lähempään tuttavuuteen. Ainakin minulle on käynyt niin, että jään juttelemaan sitä sun tätä naisen kanssa ja muutaman viikon päästä hän ilmoittaa, että haluaa keskittyä johonkin toiseen. Ehkäpä tämä kaveri halusi sitouttaa sinut ennenkuin kukaan muu vie.
Ei. Ei näin. Näitä naisia on nähty jotka jahkaavat ja jahkaavat pienimmissäkin asioissa. Se ei todellakaan tiedä hyvää. Mies oli hölmö kun takertui, itse olisin juossut karkuun ja lujaa. Ottaa päähän ne naiset jotka kehtaavat roikuttaa miestä löysässä hirressä ja lopulta lähtevät jonkun idiootin matkaan yhden yön tuttavuuden jälkeen. Ja ei, teillä ei ole siihen oikeutta.
Takanani muutama pitkä suhde. Koskaan ei kukaan ole takertunut minuun samalla tavalla. Jos välittää, pitää myös luottaa siihen, että toinen pysyy vierellä häntä kahlitsematta. Liika kahliseminen nimittäin ahdistaa.
En ole koskaan leikkinyt kenenkään tunteilla eikä minulla ole ollut useampaa miestä "kierroksessa" yhtä aikaa. Siihen en pysty enkä haluakaan.
Mietin vain mikä on syynä tuohon hirvittävään kiireeseen saada kaikki tässä, heti ja nyt jaksamatta odottaa, että toinen olisi valmis samaan. Eihän rakkaus.. jos se oikeaa on.. katoa tuosta vain muutaman viikon aikana.
Älä mustamaalaa miehiä katkera tynnyri.
varmuus, ei epävarmuus. Varma omista tunteistaan toista kohtaan. Miksi pitkittää asioita, mitä pikemmin pieleen sen parempi jos niikseen menee. Mitä sitä loppupelissä menettää?
Maailman nopein kansa! :0)
Kaikki pakolliset kuviot pitää ennättää ennätysajassa.
tarpeeksi, siis että suominaisiin ei passaa mennä rakastumaan