seurustelusta kihloihin

Ei välttämättä. Itse olen seurustellut 7 vuotta eikä olla kihloissa, lapsi tuli tosin tuossa vuodenvaihteen jälkeen. Et jos niitä renkaita kaipaa t kannattaa tehdä itse aloite.

Jokainen etenee omalla tahdillaan tilanteen mukaan.

Metsään menee jos alkaa seuraamaan toisten tekemisiä ja odotuksia...

Minusta tuosta voisi ennemminkin päätellä, että mainitsemillasi kavereilla on pakonomainen tarve tietynlaiseen sosiaaliseen statukseen, ja he ovat olleet valmiita joustamaan joistain muista asioista saadakseen vain sormukset ja pari paperia. Riippuu siitä, mistä ovat joustaneet, onko tuo kovin fiksua.

Tämän vaihtoehdon olemassa olon tiedän siksi, että joitain vuosia sitten mietin itse, että pitäisikö vaihtaa ukkoon, joka on valmis avioon. EI ei ja EI! Avioliitto ei ole itseisarvo, ja mieluummin olen hyvän miehen kanssa avona kuin etsin minkä tahansa ukkelin, joka suostuu minut rengastamaan =) Ja mainittakoon, että yllätyksekseni ne häät on nyt sitten elokuussa.

Lisäksi mainitsemasi tahti on aika pelottava. Rakastumisen huuma voi kestää 1,5-3 vuotta, ja vasta sen jälkeen aletaan tutustua ihmiseen ilman niitä vaaleanpunaisia laseja, joten tuon ajan sisällä tehdyt suuret päätökset ovat melkoista uhkapeliä. (Ellei sitten ole niin kokenut, että oikeasti tietää ja tunnistaa milloin se rakastumisvaihe on ohi.)

Tuo kuulostaa enemmänkin siltä, että kavereillasi on tullut pupu pöksyyn sen kuuluisan biologisen kellon kanssa. Mutta kyllä pitäisi ihan jostain muusta kuin kihloista tai niiden puuttumisesta huomata, jos suhde ei ole tarkoitettu olemaan se oikea. Jos toisen ihmisen kanssa haluaa olla, niin se onnistuu ilman kihlojakin. Ja jos epäilyttää, että onko tämä oikein, niin ei ne kihlat mitään muuta. Eikä neljäs vuosi edes tunnu kauhean pitkältä ajalta, ainakaan itsestäni, kun yli kymmenen vuotta oltiin yhdessä ennen kihloja ja häitä.

Mielestäni juuri se että tilanteeseen ei kaipaakaan muutosta kertoo että pari on kuin luotu toisilleen. Ei kaivata mitään kihloja tai naimisiinmenoja, jotka ei sinällään edes muuta suhdetta suuntaan tai toiseen.

Tärkeintä on että molemmat ovat samalla aaltopituudella ja samaa mieltä tulevasta, ja jos mieli muuttuu niin siitä pitää sitten puhua.

Ei välttämättä. Me oltiin avoliitossa ilman kihloja 10 vuotta ja sitten mentiin kihloihin ja häät kihloista puolen vuoden päästä.

Yksi kaverini ei ole naimisissa, mutta lapsia heillä on.

Voihan olla niin, että se toinen kumppani ei ollut se oikea. Mutta niinkin voi olla, että toinen halusi naimisiin, toinen ei ja naimisiin halunnut menee eron jälkeen pian naimisiin kun löytää halukkaan kumppanin. Tai... Biologinen kello alkoi tikittämään ja ei ole enää aikaa seurustella vuosikausia ja edetään suhteessa siksi nopeammin kuin nuorena.