oon 15 vuotias tyttö, ja viime syksynä/talvella sairastin anoreksiaa, paino oli jotain 40kg.. sitten paino alkoi nousta, syömishäiriön oireita ei ollut ollenkaan, ja paino pääsi korkeimmillaan n.56kg:n..Nyt alkoi taas laihutus, ja mielessä pyörii vaan kalorit yms. Arkisin en syö kuin kerran tai kaks päivässä, ja kaikesta tulee huono omatunto..Ihan niinku sillon syksyllä. Nyt paino n.50kg (pituutta 162cm) Tiiän ettei tuo paino niin iso oo, mutta silti oon läski..Maha, jalat, perse..kaikki roikkuu. Inhoon itteäni. Inhoon elämää. Mitä tää tämmönen on, jatkuva painontarkkailu, syömisestä huono olo.. Ja vaikka ei syö, on läski. Nyt taas kun on viikon ollu lähes syömättä, niin kappas miten on tänään käynny: karkkia, ranskalaisia, pullaa, jäätelöä.. oikein ällöttää itteni ku ajattelen kuinka paljon oon syöny. Kun porukat lähti kauppaan, mihin meni tämä tyttö? Vessaan oksentamaan.. =( kaikki on perseestä..
tästä ei tuu mitään..
annika
6653
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sä et todellakaan ole ainakaan painos puolesta läski!!!! jos sust itestäs siltä tuntuu , kiinteytä.. mutta mä antasin just nyt mitä vaan saadakseni ton 50kg:n painon.. että ole onnellinen ja rupeee kiinteyttää!!=)
Annika pieni,
Kirjoituksesi sattui.
Aivan niin. Se sattui.
Olet niin nuori. Elämä edessäsi ja on kaunis kevät. Sinä voisit olla onnellinen ja tyytyväinen itseesi ja kaikkeen siihen kauniiseen, jota ympärilläsi näet. Saisitpa silmäsi auki ja näkisit sen.
Paino.
Sen on vain suure, jolla mitataan massaa.
Keho.
Se on sinun "välineesi" tuoda sielusi elämään. Tehdä, kokea, mennä ja tulla.
On hyvä, että keho miellyttää sitä, joka siinä asuu. JA kiva, jos se vielä miellyttää joitakin muitakin. Mutta muista, et kuitenkaan ole maailman kaunein koskaan. Aina on kauneimpia ihmisiä kuin sinä, aina on myös rumempia kuin sinä, koska se riippuu siitä, KUKA SINUA KATSOO. Et siis voi koskaan miellyyttä kaikki ulkonäölläsi, mutta onnekis ulkonäkö ei olekaan se tärkein asia. Ei ollenkaan.
Minulla ei ole keinoja auttaa sinua.
Ei ole niitä oikeita sanoja ja toivon, etten paljoa sanonut niitä vääriä. Toivon kuitenkin, että hakeutuisit keskustelemaan asioistasi ja tlanteestasi jonnekin, mistä niitä oikeita sanoja voisi löytyä. Nyt on tärkeintä, että saisit itsesi kuntoon ja oppisit suhtautumaan kehoosi terveesti, jotta voisit aidosti nauttia siitä kaikesta kaunisita, josta sinun nytkin pitäisi olla nauttimassa.
Muista, että se joka tunnustaa heikkoutensa ja hakee apua, on lopulta aika vahva ja oikeilla jäljillä......
Onnea elämääsi.
Sanoit sairastaneesi anoreksiaa. Valitettavasti tiedän omasta kokemuksestani, että syömishäiriötä ei sairasteta niinkuin vaikka flunssaa: sairastutaan, podetaan vähän aikaa ja sitten ollaan taas terveitä.
Oletko hakenut apua? Anoreksia, bulimia ja muut syömishäiriöt ovat vakavia sairauksia ja niiden kanssa ei kannata yrittää taistella yksin. Tiedän, että asiasta on äärettömän vaikea puhua, mutta kun sairautensa saa myönnettyä itselleen ja muille, on parantuminen jo alkanut.
Ruuasta kieltäytyminen, elimistön piinaaminen liian vähäisellä kalorimäärällä on vaarallista. Lisäksi juuri se laukaisee ennenpitkää ahmimiskohtauksia. Ahmimista seuraa oksentaminen ja jälleen itsensä rankaiseminen syömättömyydellä, raivokkaalla liikkumisella ym. Kierre on valmis.
Hae apua, mene terveydenhoitajan tai lääkärin luo. Se tuntuu vaikealta, tiedän, mutta mitä aikaisemmin kierre keskeytetää, sitä helpompaa on parantua. Helppoa se ei silti ole, mahdollista kylläkin.
Toivon sulle sydämeni pohjasta kaikkea hyvää:)
kiitos kaikille vastaajille, ihania ihmisiä täältä onneksi löytyy..
Tiiän että mun pitäis osata nauttia elämästä, mutta se ei onnistu.. Ajattelen vaan omaa vartaloani, mitä olen syöny.. Kaikki kaveritkin vaan lähinnä ottaa päästä. Mun pitäis oppia nauttimaan ruuasta, liikunnasta, ihmisistä.. mutta se ei vaan oo niin helppoa. Ei mulle. Mutta en usko että lääkäreistä on apua.. Syksyllä ja talvella kävin painontarkkailussa terkkarilla, mut en halua mennä taas sille puhuun.. se vaan patistaa mut jonnekkin nuorisopoliklinikalle, jossa mä tunnen itteni ulkopuoliseks läskiks niiden anorektikkojen keskellä.. Mua väsyttää. Mua itkettää. Tänäänki oon vaan syöny.. Ulkona paistaa aurinko. Mitä siitä? Haluaisin oksentaa.. en pysty, joten huomenna taas syömälakko. Tätä tää on...:(
Mieti nyt vielä kerran. "Syömälakko" ei taatusti paranna sun tilannetta, vaan laukaisee ahmimisvimman ennemmin tai myöhemmin. Voi kun sä pääsisit vaikkapa ravitsemusterapeutin puheille, laatisitte sulle järkevän ruokavalion, koska tosta ei oikeesti tule mitään. Sun aineenvaihdunta menee totaalisen sekaisin samoin muutkin normaalit elintoiminnot...myös sun pää.
En haluais saarnata, mutta kunpa sä tajuaisit, että et voi jatkaa noin. Sä tuhoat elimistös ja elämäs.
En ole varsinaisesti syömishäiriöinen, en ymmärrä mitään anoreksiasta, mutta kun luen sinua, kuulostaa, että sinullakin, kuten itselläni on tidostamattomia ongelmia, joista pitäisi otta selvää. Pureudu siis asiantuntijan kanssa syihin, niin ehkä seuraukset helpottavat. Sinäkin kuulostat ennenkaikkea masentuneelta ja ahdistuneelta. Kannattaa nöyrtyä hakemaan apua, olet nuori, ehdit syntyä omaksi terveeksi persoonaksi, opit nauttimaan elämästä, uskotko?
Helppoa ei tule olemaan, mutta taistellaan siskoseni.