Mulla on ollut anoreksia.Ei sen takia etten
kelpaisi miehille.En kelvannu itelleni,vaikka oon
aina ollu hoikka!Mä oikeesti tiedän mitä se on!!
Nykyään mä en viitsi välittää mun painosta muuten
kuin että katson onko se noussu.Miks ihmeessä
meidän naisten pitäis olla langanlaihoja vain
miesten takia??Ei ne oo tärkeempiä kuin oma
terveys!!Ja sitäpaitti...on sellasiikii miehii,
joille sisin on tärkeenpää kuin ulkonäkö tai
koko...Sikspä sanon teille että hyväksykää
ittenne sellasiin ku ootte ja haistattakaa muille
pitkät!
kelpaisi miehille.En kelvannu itelleni,vaikka oon
aina ollu hoikka!Mä oikeesti tiedän mitä se on!!
Nykyään mä en viitsi välittää mun painosta muuten
kuin että katson onko se noussu.Miks ihmeessä
meidän naisten pitäis olla langanlaihoja vain
miesten takia??Ei ne oo tärkeempiä kuin oma
terveys!!Ja sitäpaitti...on sellasiikii miehii,
joille sisin on tärkeenpää kuin ulkonäkö tai
koko...Sikspä sanon teille että hyväksykää
ittenne sellasiin ku ootte ja haistattakaa muille
pitkät!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen jo monta vuotta kamppaillut syömisen kanssa,
yksin. Olen pienestä asti ollut hoikka, kunnes
tulin yläasteelle ja tajusin miten ruma olen.
Halusin olla jotain, olin yksin, masentunut.
Siitä kaikki alkoi, muutaman vuoden oli tiukkana,
enää en jaksa. Mitä hiton merkitystä sillä
on,vaikka lihoaisin. Ajattelin olevani paremman
näköinen kun lihoaisin. Mutta ei se auta, olen
aivan yhtä ruma kuin ennenkin, ehkä naamasta
vielä rumempi, enemmän finnejä...
Mutta pakko on syödä, koska en halua olla lauta.
Haluan näyttää kaikille, että pärjään aivan hyvin
yksinkin...selvisin anoreksiasta yksin, hienoa.
Kuka minua siitä kiittää, ei kukaan, enkä sitä
odotakaan.
Saatan ulospäin antaa vaikutelman olevani vahva
ja itsenäinen, en välitä muiden arvosteluista...
mutta tietäisivätpä miten paljon ne sanat ovat
satuttaneet, kaikki merkitsevät katseet vuosien
varrella, kaikki yölliset itkut... Yksi ainoa
asia olisi säästänyt minut kaikelta tältä;
rakkaus. Kukaan ei koskaan ole halannut minua, ei
tukenut väsyneenä, ei mitään.
Yksi ainoa halaus olisi säästänyt niin monelta
itkulta, yksi ainoa ihminen joka välittäisi...
Pelkään, että kaikki alkaa taas alusta, vielä
vähän aikaa sitten ajattelin etten enää koskaan
laihduta,se oli kauheaa...NYT ikävöin sitä
voimattomuuden tunnetta mikä tuli kun ei syönyt
koko päivänä...haluan kokea sen vielä kerran,
haluan herättää huomiota, ilman rakkautta.
Jotenkin fyysinen kipu ja väsymys auttaa
jaksamaan, konkreettinen syy miksi en jaksa...
JOS suinkin vain voitte, älkää laihduttako turhan
takia!!! Ette voi aavistaa mitä anorektikko
ajattelee kun näkee, että JOKU MUU on laihtunut
noin paljon, itse ei yhtään... elämä jatkuu.
Ensinnäkin haluan sanoa että jokainen ihminen on
kaunis omalla tavallaan ja kauneushan on katsojan
silmässä...Ihmiset jotka katsovat ulkonäköä ja
tekevät siitä johtopäätöksiä millainen olet,ovat
tyhmiä!Ei pari finniä muuta sinua ihmisenä!!Mitä
tuohon syömiseen tulee niin kyllä mullakin on
ollu haaveita entisestä...Että olisin jälleen
kuin Ally McBeal ja tuntisin kuinka maha ammottaa
tyhjyyttään...Se on sama kuin niilä jotka
viiltelevät itseään.Haluaa tavallaan kiduttaa
itseään ja jatkaa sitä vain että tietäisi miten
paljon kestää...Sitten alkaa elimistö pistää
vastaan.Sä et ole yksin!Suomessa on varmasti
paljon ihmisiä jotka haluaisi tutustuu suhun!!
Kaikki on vain susta kiinni!Ole iloinen äläkä
välitä muiden mielipiteistä.Yksinäisyys on
inhottavaa mä tiedän sen!Olen uudessa koulussa
jossa ei ole yhtään ihmistä joka juttelisi mulle
tai pitäisi seuraa...Yksi oli mutta sekin lähti
pois...Siispä hymyä naamaan ja baanalle!!Kyllä sä
vielä löydät ihmisen joka pitää sua hyvänä,jolle
sisin on tärkein ja arvostaa sun hyviä piirteitä!
Aurinkoista syksyn jatkoa sulle!! =)
Kiitos sulle, olen yrittänyt olla iloinen ja
elää, mutta välillä se tuntuu niin vaikealta.
Lukio on raskas, sieltä tippuu niin helposti pois
kärryiltä ja se on menoa sit...mut yritän jaksaa,
kiitos todellakin viestistä =)
Mulla on ollu anorexia... mut raiskattiin ja mä
päätin et mä hankkiudun eroon tästä likasesta ja
saastuneesta kehostani... mä olin niin täynnä
kaikkea... koulukiusausta, raiskaus, ym... ja mä
en jaxanu enää joten mä halusin pois tästä
ruumiista... sit aloin viilteleen ja yritin
itsaria... mut mun äiti pakotti mut syömään... ja
mä aloin inhota ruokaa... ja nyt tänään meillä
oli 2 tuntia lentopalloa, sit mä kävin 3:n tunnin
lenkillä ja kohta lähen pelaan jalkapalloa... eli
anoreksia on tulossa uudelleen... en vaan jaxa
repiä itteeni irti siitä enää... mä haluun pois
tästä saastuneesta ruumiista!!! Ja ku oon
lenkillä, paineet purkautuu ja se tuntuu hyvältä,
eli lenkiltä ei voi tulla pois ennen ku on
puolikuollu ja heti jos syön jotain, on pakko
mennä lenkille... mitä mun pitäis tehä???
Yritä löytää voimaa mennä lääkärille. Ei ole
helppoa, sen tiedän. Mutta sinulla on yhdenlainen
mielen sairaus, rankkoja kokemuksia takana. Niin
on minullakin (mm. vuosien koulukiusaaminen),
tosin sairauteni ilmenee vähän eri lailla.
Syömishäiriöni on lähinnä ahmimishäiriötä, vaikka
välillä on ollut "paastoaikoja" (onneksi en
kuitenkaan ole pystynyt jatkamaan niitä kovin
kauaa, mistä tietysti olen vihannut itseäni).
Yleislääkäri ei välttämättä ole paras sanomaan
jotain, mutta hän antaa lähetteen eteenpäin.
Minullakin on nyt orpo olo, kun tuntuu siltä,
että pitäisi itse olla niin h**tin vahva ja
hankkiutua hoitoon, että paranisi, muttei millään
jaksaisi. Uskallustakin se vaatii.
Ystävien tuki on tärkeää, mutta senkin olen
huomannut, että he eivät kuitenkaan osaa
analysoida tilannetta kovin pitkälle, toisin kuin
terapeutit, joista siinä voi olla todella paljon
apua. Eivätkä ystävät ehkä jaksa auttaa niin
pitkälle tai osaa.
Ja muista, että jos et tule toimeen terapeutin
kanssa, voit aina pyytää päästä jonkun muun
vastaanotolle. Toivottavasti selviät! Rohkeutta
ja voimaa sinulle!:)
Vitut mä en niihin letkuihin mee!!! Se nyt on
viimenen askel mulle!!! Eix mitenkään muuten voi
anorexiasta selvitä ku jossain letkuissa!!!??
Minkä takia moni nainen ei TAJUA sitä,että läski
ja laiha ovat ainoat vaihtoehdot?EHKÄ ihminen voi
olla myös hyväkuntoinen ja treenattu.Mutta
siitähän läskiperseet ei mitään tajua,niillä on
aina joku helvetin hyvä syy olla plösö
(suvussa,kerää nestettä,isot luut......pelkkää
paskaaa!!)
no joojoo mut ei se liikapainokaa hyväx!ooo sitä paitsi siihe voi pahimmaas tapaukses kuollaki...!!et ajatelkaas sitäääääää...