Tiedän, että tämä menetelmä ei käy kaikille, joku
pitää sitä idioottimaisena itsensä tarkkailuna,
joku ei halua sitoutua moiseen säännölliseen
kirjanpitoon. Siltä varalta, että tämä sopii
jollekin itseni lisäksi, niin kerron vain, kuinka
olen pudottanut 5 kiloa ja pitänyt lukemat kurissa
ja aion pitää lopun ikäänikin.
Käyn lenkillä aamuisin, sen jälkeen vaa'assa.
Vertailun mahdollistamiseksi on tärkeää on, että
punnitukset ovat suurinpiirtein samaan aikaan
vuorokaudesta ja että syömiset ja WC-käynnit ovat
suunnilleen samanlaiset. Aamu on siksi hyvä
ajankohta, kelle se nyt vain sattuu sopimaan.
Aamulenkkiä ennen olisi parasta siemaista vain
pari lasia vettä ja lenkiltä tultua syödä sitten
puurot ja kahvit yms. Itse vasta pyrin vedellä
tankkaamiseen.
Digitaalivaaka on verraton, se antaa riittävän
tarkan lukeman 200 gramman tarkkuudella. Toinen
laite, josta laihduttaja ehdottomasti hyötyy, on
sykemittari. Sen säätäminen rasvanpolttotasolle
antaa todella hyvää potkua liikuntaan. Sellaisen
voi lainata ja kokeilla alkuun, millaisella
menolla saa mittarin piippaamaan. Kuormitusta
oppii kyllä aika pian arvioimaan.
Kirjaan joka päivä painon kalenteriini. Piirrän
viikottain käyrää, jossa ylempi viiva kuvaa kunkin
viikon maksimipainoja ja alempi minimipainoja.
Valmista käyrää on nyt ruutupaperilla reilun
vuoden ajalta. On hauska nähdä, kuinka kilot ovat
karisseet. Vaikka tämä käyrän piirtäminen
vaikuttaa ehkä lapselliselta, niin siinä on
selvästi nähtävillä tieto siitä suunnasta, minne
paino on menossa. Painon nousuun on tosi helppo
reagoida - jos tein tänään viikon ennätyksen, niin
pidänpä mehu- ja hedelmäpäivän tai syön vain
jotain muuta kevyttä.
Kokeilkaa, jos kiinnostaa. Peilikin kertoo jotain,
mutta aika pitkällä viiveellä.
Ruokavalion keventäminen ja liikunta riittävät
laihtumiseen, se on varmaa.
pitää sitä idioottimaisena itsensä tarkkailuna,
joku ei halua sitoutua moiseen säännölliseen
kirjanpitoon. Siltä varalta, että tämä sopii
jollekin itseni lisäksi, niin kerron vain, kuinka
olen pudottanut 5 kiloa ja pitänyt lukemat kurissa
ja aion pitää lopun ikäänikin.
Käyn lenkillä aamuisin, sen jälkeen vaa'assa.
Vertailun mahdollistamiseksi on tärkeää on, että
punnitukset ovat suurinpiirtein samaan aikaan
vuorokaudesta ja että syömiset ja WC-käynnit ovat
suunnilleen samanlaiset. Aamu on siksi hyvä
ajankohta, kelle se nyt vain sattuu sopimaan.
Aamulenkkiä ennen olisi parasta siemaista vain
pari lasia vettä ja lenkiltä tultua syödä sitten
puurot ja kahvit yms. Itse vasta pyrin vedellä
tankkaamiseen.
Digitaalivaaka on verraton, se antaa riittävän
tarkan lukeman 200 gramman tarkkuudella. Toinen
laite, josta laihduttaja ehdottomasti hyötyy, on
sykemittari. Sen säätäminen rasvanpolttotasolle
antaa todella hyvää potkua liikuntaan. Sellaisen
voi lainata ja kokeilla alkuun, millaisella
menolla saa mittarin piippaamaan. Kuormitusta
oppii kyllä aika pian arvioimaan.
Kirjaan joka päivä painon kalenteriini. Piirrän
viikottain käyrää, jossa ylempi viiva kuvaa kunkin
viikon maksimipainoja ja alempi minimipainoja.
Valmista käyrää on nyt ruutupaperilla reilun
vuoden ajalta. On hauska nähdä, kuinka kilot ovat
karisseet. Vaikka tämä käyrän piirtäminen
vaikuttaa ehkä lapselliselta, niin siinä on
selvästi nähtävillä tieto siitä suunnasta, minne
paino on menossa. Painon nousuun on tosi helppo
reagoida - jos tein tänään viikon ennätyksen, niin
pidänpä mehu- ja hedelmäpäivän tai syön vain
jotain muuta kevyttä.
Kokeilkaa, jos kiinnostaa. Peilikin kertoo jotain,
mutta aika pitkällä viiveellä.
Ruokavalion keventäminen ja liikunta riittävät
laihtumiseen, se on varmaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tosi hienoa että joku jaksaa "väsätä" käyriä sun
muuta :] ehkä pitäis itekin kokeilla. harmi vaan,
ku tiedän että mun käyrä on menossa koko ajan
ylöspäin :/
sulla tosiaan on. Ja miksi sitä kukaan
idioottimaiseksi sanoisi, jos itse olet tähän
tapaasi tyytyväinen niin mitäpä se muille kuuluu.
Yleensähän ne ihmiset, joiden pitäisi painoaan
pudottaa, vähättelevät toisten saavutuksia ja
tapoja millä paino pidetään kontrollissa.
Itse punnitsen itseni kerran viikossa ja se
riittää mulle. Jos kaksi viikkoa peräkkäin on
havaittavissa 2 kilon painonnousu, on
kurinpalautuksen aika. Joskushan, varsinkin
kuukautisten aikaan, paino nousee väkisin
(ainakin mulla), mutta jos muuten on syönyt ja
liikkunut normaalisti, en siitä huolestu. Kyllä
se siitä taas palautuukin. Ja siinä on kyllä
täysin samaa mieltä sun kanssa, että kyllä
liikunta ja ruokaremontti on tärkeintä
painonhallinnassa. Nälkäkuureilla on turha
itseään piinata, kilot kyllä lähtee nopeesti ja
tulee vielä nopeemmin takasin. Itse syön paljon,
mutta vältän rasvaa sekä näkyvässä että
piilorasvan muodossa. Rasvaiset juustot,
metwurstit, sipsit jne. voi kyllä korvata
vähärasvaisella vaihtoehdolla. Kerran viikossa
pidän "karkkipäivän", jolloin sallin itselleni
kaiken mitä nyt sattuu mieli tekemäänkin. Ihme
kyllä makutottumukset on muuttuneet niin, että
300 g:n suklaalevyä ei tosiaankaan pysty/halua
popsia kerralla. Kyllä pari riviä riittää sen
himon tyydyttämiseen. Nyt olen ollut noin 5
vuotta ihannepainossa, ylimääräisiä kiloja
aikanaan oli 15, joten ei mitenkään
mahdottomasti. Mutta ne lähti vasta sitten, kun
lopetin laihduttamisen. Ja tämä tarkoittaa sitä
että menin Painonvartijoihin, opin syömään
monipuolisesti, paljon, hyvää, mutta kevyesti.
Nälässä en näinä viitenä vuotena ole ollut
kertaakaan, ainoastaan tehnyt valintoja (sämpylä
vai viineri, ranskalaiset vai keitetyt perunat,
suklaa vai hedelmäkarkit jne...)
Innostuinpa nyt taas kerran aiheesta. Useimmathan
nämä perusasiat varmaan tietää, aika moni vaan
kuitenkin yrittää oikotietä onneen. Monelle
laihduttavalle ystävälleni olen asiasta yrittänyt
puhua ja kehottanut käymään Painonvartijoissa
ainakin tutustumassa. Mutta... jotenkin
kaalikeitto- lentoemo- yms. dieetit innostaa
enemmän. Nytpä sain ainakin pitkän puheenvuoron
ilman vastaväitteitä :).
Tsemppiä kaikille, siitä se lähtee!
Jokainen tietysti ajattelee asioita omalla
tavallaan mutta en voi olla ihmettelemättä.Jos
noin tarkaan pitää kirjaa ja seuraa painoaan niin
eikö siinä elämä pyöri kilojen ympärillä.Varsinki
silloin tuntuu turhalta kun ylipainoa ei edes
ole.Mutta ei se mitään jokainen omalla
tavallaan.Mun ei ole tarkoitus mitenkään
aliarvioida tai haukkua sun tapaasi ihmettelen
vain miten sä viitsit ja miksi sulle on oma paino
noin tärkeä.Mielipiteeni johtuu ositain myös
siitä että olen itse pyöreä ja ylipainoinen mutta
olen aina liikkunut paljon ja terveytenikin on
ihan hyvä.Mua ei kilot haittaa mitenkään ja olen
myös sitä mieltä että pyöreämpikin nainen voi
olla tosi kaunis se on vaan tämä nykyinen
ajattelu joka ei sitä hyväksy.Niinkuin esim.xl
mallit ovat tosi kauniita.
Ei elämä pyöri kilojen ympärillä, se vain näin
kerrottuna vaikuttaa siltä. Halusin vain antaa
yhden esimerkin siitä, että jos haluua, painoaan
voi hallita. En ole pätkääkään fanaatikko ja
minusta pyöreät ihmiset ovat vähintäänkin yhtä
kauniita kuin langanlaihat. Ei sillä ole
merkitystä.
Se, että kuntoilen päivittäin, vastaa ehkä jonkun
toisen työmatkan kävelyä tai muuta tavallista
hyötyliikuntaa. Mitään salitreenejä en harrasta.
Päiväohjelmani vain on sellainen, että aamu on
paras ja säännöllisyys on helpointa. Kun lenkin
jälkeen käyn suihkussa ja vaa'assa niin
punnitsemiseen menee 15 sek. Jos aamiaisella tai
joskus merkitsen painon allakkaani, siihen menee
ehkä 15 sekuntia. Kun sitten viikon lopulla
täydennän käyrääni kahdella ruudun mittaisella
viivalla, niin siihenkin menee korkeintaan 30
sekuntia. Siinä kaikki tarkkailusta. Onko se
paljon?
Hoikkuus on kyllä minulle tärkeää. Olen itse
keski-ikäinen ja näen ympärilläni paljon
ylipainoisia ikätovereita. Itse kyllästyin lopulta
vyötärölle kertyneeseen makkaraan, joka teki olon
tuskalliseksi, kun sukkahousujen kauluskin aina
puristi. Tärkeintä on kuitenkin tunne siitä, että
oma asiani on hallinnassa. Nyt vaatteet mahtuvat
päälle, housunkaulus ei purista, on kiva pukeutua
istuviin vaatteisiin. Hyvä olo ja hyvä kunto
liittyvät minusta tähän asiaan saumattomasti ja
niistäkin nautin täysillä. Tässä iässä alkaa myös
ajatella tulevia vuosikymmeniä ja sitä, mitä voisi
tehdä itsensä eteen. Tosiasioille kun ei voi
mitään.