Huomattavasti helpommin! On teillä naisilla ongelma voi herran lettas jos miehen vetovoima riippuu siitä onko hän liian helposti saatavissa vai ei!
Harva mies kuulkaas jaksaa esittää mitään vaikeasti tavoiteltavaa jos on tositarkoituksella liikenteessä, saati jos on vielä vähänkään ihastunut naiseen. Mies pelaa kuulkaas avoimin kortein jos on selkärankaa ja uskaltaa näyttää tunteensa, mutta tämähän ei naista kiinnosta. Sitten toinen lukunsa ovat nämä naistennaurattaja pelimiehet, jotka hakevat vähäksi aikaa panoseuraa tai ukkomiehet jotka haluavat vähän vierasta. He ovat tarpeeksi selkärangattomia ja näin ollen leikkivät vaikeasti tavoitelvaa ja silloin naiset ovat sulaa vahaa heidän käsissään, mutta jos tilanne meinaa mennä vakavammaksi niin tottakai nainen jää silloin yksin.
Itse en todellakaan jaksaisi enää esittää mitään vaikeasti tavoiteltavaa ja salamyhkäistä. Ellen kelpaisi sellaisenaan (luonnollisena minänä joka uskaltaa näyttää tunteensa avoimesti jos ihastunut) kaikkine hyvine puolineen ja pienine vikoineen, niin antaisin olla. Ennen pelimies ja nykyisin onnellisesti avoliitossa ja häät odottelevat loppukesästä. Ikää on 25-vuotta.
Harva mies kuulkaas jaksaa esittää mitään vaikeasti tavoiteltavaa jos on tositarkoituksella liikenteessä, saati jos on vielä vähänkään ihastunut naiseen. Mies pelaa kuulkaas avoimin kortein jos on selkärankaa ja uskaltaa näyttää tunteensa, mutta tämähän ei naista kiinnosta. Sitten toinen lukunsa ovat nämä naistennaurattaja pelimiehet, jotka hakevat vähäksi aikaa panoseuraa tai ukkomiehet jotka haluavat vähän vierasta. He ovat tarpeeksi selkärangattomia ja näin ollen leikkivät vaikeasti tavoitelvaa ja silloin naiset ovat sulaa vahaa heidän käsissään, mutta jos tilanne meinaa mennä vakavammaksi niin tottakai nainen jää silloin yksin.
Itse en todellakaan jaksaisi enää esittää mitään vaikeasti tavoiteltavaa ja salamyhkäistä. Ellen kelpaisi sellaisenaan (luonnollisena minänä joka uskaltaa näyttää tunteensa avoimesti jos ihastunut) kaikkine hyvine puolineen ja pienine vikoineen, niin antaisin olla. Ennen pelimies ja nykyisin onnellisesti avoliitossa ja häät odottelevat loppukesästä. Ikää on 25-vuotta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itselläni ei ole tapana kirjoitella tällaisille palstoille, mutta tuohon ap-kirjoittajan viestiin oli pakko tarttua kiinni, koska hän kirjoitti hyvin ”hyväksyä omana itsenään hyvine puolineen ja pienine vikoineen”. Itse olen 34-vuotias kolmen lapsen äiti (lapset 1v, 3v, 5v). Miehelläni on ollut koko suhteemme ajan vähäinen epilepsia, joka pysyy hyvin kurissa lääkityksen avulla. Tästä huolimatta en voisi edes kuvitella itselleni parempaa miestä ja lapsilleni yhtään parempaa isää kuin mitä tällä hetkellä on. Tätä asiaa ei etenkään moni nuorehko nainen ja harva mieskään tule ajatelleeksi. Olen huomannut, että he keskittyvät ja panostavat aikaansa huomattavasti enemmän vastakkaisen sukupuolen huonojen puolien ja vikojen etsimiseen ennemmin kuin etsisivät mitä positiivisia ja hyviä puolia heistä löytyy muunkin kuin ulkokuoren lisäksi.
Olen pistänyt merkille, että nykyään naiset ja miehet lopettavat ihanne miehensä ja naisensa etsimisen ja alkavat nähdä muutakin kuin vain uhkean ulkokuoren, kun ikää on reilut 30 vuotta ja elämää melkein puolet elettynä ilman mitään suurempaa aikaan saamatta. Toinen vaihtoehto on se, että jotain vakavampaa sattuu omalle kohdalle tai läheisille joka avaa silmät. Älkää nyt kuvitelko, että olisin ollut aikoinani toivoton ja miehen puutteessa oleva tapaus tai ruma tai uskovainen. Omaan hyvän itsetunnon ja olen vieläkin kaunis tässä iässä ja ottajia tuntuisi riittävän tanssiravintolassa. Valitsin mieheni siitä syystä, koska meillä meni ajatukset huomattavasti paremmin yksiin kuin kenelläkään aiemmin tapaamallani miehellä.
Hyvää kesän jatkoa avoimin mielin ja katsein!
Kiva kuulla, että olet tyytyväinen mieheesi. Vähän ylimieliseltä minusta kuitenkin tuntuu, kun sinä kehut miten olisit kelvannut kenelle vain, mutta otit kuitenkin epileptikon. Ei kovin kauniisti ajateltu... Minusta hyvin tasapainossa oleva epilepsia on hyvin pieni ongelma moniin muihin verrattuna. Minun miehelläni on esim. massiiviset velat ja eletään siksi koko ajan veitsi kurkulla. Otin hänet, koska rakastan häntä valtavasti, mutta rehellisesti sanottuna kyllä välillä tulee mieleen, että en taida olla ihan viisas...
Jokainen tekee valintansa itse ja elää niiden päätösten kanssa. Jos etsii täydellisyyttä, joutuu todennäköisesti elämään yksin. Tuo sinun esimerkkisi "vajavaisuudesta" oli minusta kyllä vähän huono, jos kaikki muut asiat ovat erinomaisella mallilla.
..terveyteen! Veloista pääsee kyllä eroon lyhentämällä niitä, mutta tuo sairaus pysyy koko loppuelämän, eikä se ole mikän pikkujuttu syödä lääkkeitä koko elämäsnsä ajan. Sairaudelle ei voi mitään, mutta yleensä ihminen on omaa syytään velkaantunut. Kukaan ei käske tekemään velkaa ja kaikki tietää, että jos velkaa tekee tai yritämisessä riskin ottaa, täytyy myös vastata seurauksista. Terveys on sellainen asia, että se menee kaikissa asioissa rahan ja materian edelle. Itsellänikin on velkaa, mutta luojan kiitos olen sentään terve!
Ihmisillä näkyy olevan kyseisestä sairaudesta aivan väärää tietoa, joten tässä selvennöstä asiaan:
1. Suurimmassa osassa tapauksista sairaus ei ole periytyvää
2. Epilepsia voi parantua itsestään
3. Sairauden poistamiseen on olemassa myös leikkaushoito
4. Lääkityksen avulla sairaus voidaan pitää täysin kohtauksettomana tai ainakin vähentää merkittävästi niiden määrää ja voimakkuutta, jolloin ihminen pystyy täysipainoiseen elämään
5. Epilepsiaa on useaa tasoa. Joku saattaa saada kohtauksen vain kerran elämässään. Joillakin kohtauksia tulee satunnaisesti ja jotkut sairastavat sitä koko elämänsä. Kohtaukset voivat olla niin pieniä, ettei niitä edes sivullinen henkilö huomaa, mutta joillakin saattaa olla jopa niin voimakkaita, että menee tajuttomuuden asteelle. Näiden väliin mahtuu monta erilaista kohtausastetta, kuten henkilö jää tuijottamaan hetkeksi paikoilleen eikä tällöin välttämättä reagoi toisten puheisiin. Kohtausten kesto voi myös vaihdella sekunnista useisiin minuutteihin, jopa kymmeniin jos sairastaa vaikeaa epilepsiaa, jolloin menee tajuttomuuden asteelle.
Tämä on kyllä todella typerä väittelyn aihe, mutta kyllä minusta on pienempi taakka, jos miehellä on hyvässä hoitotasapainossa oleva epilepsia, kuin velat, jotka saa maksettua vasta juuri ennen eläkeikää. Siinä ei haaveilla rivitalonpätkästä, autosta, kesämökistä, ulkomaanmatkoista sun muista ja lastakaan en halua tällaisiin olosuhteisiin (tosin en ehkä haluaisi muutenkaan, kun ei olla ihan nuoria enää). Sinä valitsisit kuitenkin ilmeisesti toisin..? Huono taloudellinen tilanne vie pohjan hyvin monilta elämän unelmilta (sellaisilta, joista ihmiset yleensä haaveilevat elleivät jopa pidä itsestäänselvyyksinä) ja se on huonoin puoli köyhyydessä. Mutta itse olen tietenkin valintani tehnyt.
Minun sympatiaani ei saa tuolla, että pitää uhrauksena epileptikon naimista. Jos olisit nainut jonkin etenevää neurologista sairautta (esim. MS-tauti) sairastavan, niin silloin kyllä nostaisin hattua! Tuttavapiirissäni oli sellainen suuri rakkaustarina, että mies sairasti syöpää jo siinä vaiheessa kun pari tutustui. Syöpä oli kiikun kaakun siinä vaiheessa kun pari avioitui. Syöpä uusiutui jälleen kerran ja mies kuoli vajaa kaksi vuotta naimisiinmenosta. Nainen eli kuitenkin elämänsä rakkauden ja piti suhteeseen ryhtymistä ja avioitumispäätöstä hyvänä ratkaisuna, vaikka joutuikin kokemaan suurta surua ja ikävää.
Ja edelleenkin tosiasia on se, että kaikin puolin täydellistä ja vieläpä täydellisen tervettä ihmistä on vaikea löytää. Monilla meistä on jotain sairautta ja ne sen kun tuppaavat lisääntymään iän myötä, joten valinnanvara sen kuin pienenee täydellisyyden etsijöillä.
"Eikä se ole mikän pikkujuttu syödä lääkkeitä koko elämäsnsä ajan."
Oletko sinä itse täysin terve, kun otat asian noin vakavasti? Ainakin minun tuttavapiirissäni on ihan yleistä, että ihmisillä on loppuiäksi tarkoitettu lääkitys, itsellänikin on reuma. Mieluummin en tietenkään söisi lääkkeitä, mutta kun se nyt vaan on pakko. Hyvin monilla lääkkeillä on jotain sivuvaikutuksia, mikä on kieltämättä paskamaista, mutta minkäs teet. Täytyy ajatella itsellä sitä, että aina löytyy joku vieläkin sairaampi, jolla on asiat ihan oikeasti huonosti...
Minulle kävi äskettäin juuri näin. Tytön omien sanojen mukaan ja itkun säestyksellä olisi halunnut olla kanssani, mutta ei kuulemma saanut mielestään edellistä häntäheikkiä eikä täten halunnut satuttaa mua. Olin liian helposti saatavissa ja kerroin tunteeni avoimesti joten sen seurauksena menetin tytön tälle toisella paikkakunnalla asuvalle bilehileelle joka ei varmasti vietä öitään yksin eikä vastaa edes puhelimeen kuin silloin tällöin. Tämän kanssa tyttö sitten mieluummin "seurustelee".
Et ole ainoa! Sinun exäsi varmaan oli itkuissaan ja suruissaan pitkään ovesta ulos astuessaan, ainakin näin uskoisin. "Itku" on loppunut samantien ja matka jatkunut nenäpystyssä kohti keskustaa ja toista paikkakuntaa.
Tämä tyttö ei matkustele, joten raukka on täysin sen varassa miten paljon häntäheikkiä kiinnostaa tulla täällä käymään, suhde aikaisemminkin perustunut kuulemma lähinnä yöpaikan(ja sen toisen asian) antamiseen. Tyttö vielä sanoi mullekin suoraan, että eihän tuosta pitemmän päälle voi mitään tulla. Siksipä tämä kaikki onkin niin järjetöntä, ei mahdu kaaliin...