Suomalaiset jälki junassa tässäkin aiheessa.

Nykygoottius on todellakin lähinnä jenkeistä tullutta "helppoa" goottia, jolla on alkuperäisen ja aidon (briteissä ja saksassa 80-luvulla syntyneen) goottilaisuuden kanssa tuskin lainkaan tekemistä.

Nykygoottius on pelkkää pintaa ja kliseitä vailla sydäntä. Itseään goottibändeiksi kutsuvilla (HIM, 69eyes, Rasmus, My chemical romance jne) bändeillä ei ole aidon goottiuden kanssa mitään tekemistä. Ne ovat vain omaksuneet goottikulttuurin ulkoisen olemuksen pukeutumisineen ja symboleineen. Samalla ne ovat kuitenkin tehneet niistä "kiltimpiä" jotta tämä leikkigoottius voitaisiin myydä mahdollisimman suurelle joukolle tietämättömiä teinejä.

On sinänsä surullista, että markkinavoimat ja niiden talutusnuorassa orjallisesti marssivat bändit latistavat goottimusiikin ja kulttuurin samalla lailla kuin aikoinaan punk-rockin.

Idea ja sydän katoaa ja jäljelle jää vain pureskeltu tuote, joka on kyllä ulkoa pramea ja näennäisesti "cool", mutta jossa ei ole sitä oikeaa palavaa sydäntä. Sydäntä, joka tekee jotain vain siksi, että rakastaa ja pitää siitä. Ei siksi, että saisi mahdollisimman paljon rahaa, amerikkalaisia julkkiskavereita ja naamansa MTV:lle muiden sielunsa mammonalle myyneiden "artistien" kanssa.

Nämä rahan ja maineen perässä juoksijat ovat lähinnä artisti sanan irvikuvia. Tosi taiteilija ei muuta taidettaan kulloinkin vallalla olevan muodin mukaan (tällä viittaan muutamaankin suomi "gootti" bändiin, jotka ennen gootin muotiin tuloa tekivät toisenlaista musiikkia)

Niinhän se on, että raha ratkaisee ainakin jos ihmisellä on heikko sielu, eikä palavaa intohimoa. Onneksi vielä nykyäänkin löytyy bändejä, jotka tekevät omansa näköistä musiikkia riippumatta siitä mikä milloinkin on muodissa.

Sisters of Mercy oli jo jotain ihan muuta kuin aitoa goottia...

Ai paska. En kerinny asemalle vastaan :