tajusin juuri äsken luettuani läheisriippuvaisen ihmisen tuntomerkkejä,että nehän käy juuri minuun.Olen joskus miettinytkin tuota mutta silloin tulin tulokseen etten voi olla koska ennen en halunnut seurustella vakavasti ja petin miehiäni jatkuvasti.
Kun aloin edellisen mieheni kanssa seurustelemaan,se oli yhtä helvettiä kun mies hakkasi ja haukkui minua jatkuvasti.En halunnut eroa koska mielestäni rakastin miestä(mikä nyt ajateltuna oli aivan hullua ajatella noin!)
Kun kuitenkin erosimme,itkin itseni aivan hulluuden partaalle koska minut oli jätetty,ennen jättäjä oli aina minä,en halunnut tai antanut koskaan miehille mahdollisuutta jättää.
Nykyisen mieheni kanssa kaikki on toisin,tunnen että joku välittää minusta oikeasti--tai niin mä luulin tähän päivään mennessä.Mies on ihana,sitä en kiellä mutta hän osaa käyttää hyväkseen minun kiltteyttäni.En osaa laittaa hänelle vastaan.Olisiko teidän mielestänne parasta jättää tämä nykyinen mieheni ja olla yksin vaikka tunnen että tämä mies on parasta mitä voi olla...en ikinä ole tuntenut yhtäkään miestä kohtaan tälläista mitä nyt,hän osoittaa hellyyttä kahden ollen ja muutenkin puhuu ihania mulle mutta jos hän on jossain,ääni muuttuu kellossa.Todellakin,myönnän itselleni etten koskaan ole ollut oikeasti rakastunut vaikka niin olen kahdelle miehelle ennen tätä sanonut,nyt mielestäni tiedän vasta mitä rakkaus on vai onko tämäkin vain läheisriippuvaisen ajatus?Mä joka en ole koskaan uskonut rakkauteen ensi silmäyksellä,rakastuin häneen heti toisella silmäyksellä!
Olen luonteeltani erittäin kiltti ja en osaa saoa kellekkään vastaan.Enkö koskaan opi sanomaan ei vai joudunko kärsimään tästä koko elämäni?
Kertokaa ihmiset,mitä teen tässä tilanteessa.Tässä vielä läheisriippuvaisen ihmisen tuntomerkkejä.
Pakonomainen huolehtivuus ja riippuvuus
Kokemus siitä, että on vastuussa muista ihmisistä
Ahdistuksen, säälin tai syyllisyyden tunteminen muiden ongelmista
Tunne velvollisuudesta auttaa muita, muiden tarpeiden ennakointi,
miellyttämisenhalu
Toiminta omia toiveita ja ajatuksia vastaan
Ei osaa kieltäytyä, koska pelkää hylätyksi tulemista
Tunne siitä, että apua tarvitsevat hakeutuvat hänen luoksensa
Sitoutuminen muiden auttamiseen niin, että oma arkielämä kärsii
Puhuu paljon toisista ihmisistä, pohdiskelee muiden ongelmia ylenmäärin
Kaikki voimavarat menevät muista huolehtimiseen
Tyydytys tulee ihmissuhteista, vaikka ne toisivatkin tuskaa, ei kestä
yksinjäämistä
Huonon kohtelun sieto, marttyyrimainen käyttäytyminen
Heikko itsetunto ja luottamuksen puute
Oman itsensä jatkuva arvostelu, tunne siitä, että on huono ja erilainen ihminen
Muut eivät saa arvostella, arvostelua saattaa seurata raivonpuuska tai syvä
suuttumus
Toisaalta henkilö kyselee jatkuvasti, mitä mieltä muut hänestä ovat
Ei ota kehujakaan vastaan, mutta suuttuu, jos muut eivät kiittele ja kehu
Elää muiden elämien kautta, saa tyydytystä muiden onnistumisista
Pelko olla oma itsensä, elää tunteella omaa elämää
Ei tunnista tunteitaan ja tarpeitaan
Ei luota itseensä, tunteisiinsa eikä muihin ihmisiin
Kun aloin edellisen mieheni kanssa seurustelemaan,se oli yhtä helvettiä kun mies hakkasi ja haukkui minua jatkuvasti.En halunnut eroa koska mielestäni rakastin miestä(mikä nyt ajateltuna oli aivan hullua ajatella noin!)
Kun kuitenkin erosimme,itkin itseni aivan hulluuden partaalle koska minut oli jätetty,ennen jättäjä oli aina minä,en halunnut tai antanut koskaan miehille mahdollisuutta jättää.
Nykyisen mieheni kanssa kaikki on toisin,tunnen että joku välittää minusta oikeasti--tai niin mä luulin tähän päivään mennessä.Mies on ihana,sitä en kiellä mutta hän osaa käyttää hyväkseen minun kiltteyttäni.En osaa laittaa hänelle vastaan.Olisiko teidän mielestänne parasta jättää tämä nykyinen mieheni ja olla yksin vaikka tunnen että tämä mies on parasta mitä voi olla...en ikinä ole tuntenut yhtäkään miestä kohtaan tälläista mitä nyt,hän osoittaa hellyyttä kahden ollen ja muutenkin puhuu ihania mulle mutta jos hän on jossain,ääni muuttuu kellossa.Todellakin,myönnän itselleni etten koskaan ole ollut oikeasti rakastunut vaikka niin olen kahdelle miehelle ennen tätä sanonut,nyt mielestäni tiedän vasta mitä rakkaus on vai onko tämäkin vain läheisriippuvaisen ajatus?Mä joka en ole koskaan uskonut rakkauteen ensi silmäyksellä,rakastuin häneen heti toisella silmäyksellä!
Olen luonteeltani erittäin kiltti ja en osaa saoa kellekkään vastaan.Enkö koskaan opi sanomaan ei vai joudunko kärsimään tästä koko elämäni?
Kertokaa ihmiset,mitä teen tässä tilanteessa.Tässä vielä läheisriippuvaisen ihmisen tuntomerkkejä.
Pakonomainen huolehtivuus ja riippuvuus
Kokemus siitä, että on vastuussa muista ihmisistä
Ahdistuksen, säälin tai syyllisyyden tunteminen muiden ongelmista
Tunne velvollisuudesta auttaa muita, muiden tarpeiden ennakointi,
miellyttämisenhalu
Toiminta omia toiveita ja ajatuksia vastaan
Ei osaa kieltäytyä, koska pelkää hylätyksi tulemista
Tunne siitä, että apua tarvitsevat hakeutuvat hänen luoksensa
Sitoutuminen muiden auttamiseen niin, että oma arkielämä kärsii
Puhuu paljon toisista ihmisistä, pohdiskelee muiden ongelmia ylenmäärin
Kaikki voimavarat menevät muista huolehtimiseen
Tyydytys tulee ihmissuhteista, vaikka ne toisivatkin tuskaa, ei kestä
yksinjäämistä
Huonon kohtelun sieto, marttyyrimainen käyttäytyminen
Heikko itsetunto ja luottamuksen puute
Oman itsensä jatkuva arvostelu, tunne siitä, että on huono ja erilainen ihminen
Muut eivät saa arvostella, arvostelua saattaa seurata raivonpuuska tai syvä
suuttumus
Toisaalta henkilö kyselee jatkuvasti, mitä mieltä muut hänestä ovat
Ei ota kehujakaan vastaan, mutta suuttuu, jos muut eivät kiittele ja kehu
Elää muiden elämien kautta, saa tyydytystä muiden onnistumisista
Pelko olla oma itsensä, elää tunteella omaa elämää
Ei tunnista tunteitaan ja tarpeitaan
Ei luota itseensä, tunteisiinsa eikä muihin ihmisiin
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tiedät varmaan tyypit, joiden ei kannata lukea lääkärikirjoja, koska muuten he löytävät itsestään kaikki mahdolliset oireet?
Nykyään tuntuu olevan sama villitys psyykkisen puolen kanssa: joka toinen mies on narsisti ja loput psykopaatteja, lapset ylivilkkaita autisteja ja naiset neuroottisia ja läheisriippuvaisia.
Lopettakaa tuo oireiden etsiminen ja itsensä ja muiden vaaniminen ja eläkää ainutkertaista elämäänne! Monta kurjaa hetkeä on ollut ja on vielä tulossa, mutta elämältä se maistuu!
Olen itse sairaanhoitaja joten lääkärikirjoja ei tarvitse lukea.Mä tapasin vähän aikaa sitten ex:ni ja hän sanoi mulle tämän että olenko tullut ajatelleeksi tälläistä?!Siihen mennessä en mutta nyt myönnän tosiaan olevani sellainen koska ennen en halunnut muuta kun läheisyyttä ja että joku oli lähellä.Halusin olla haluttu ja olinkin pitkän aikaa,se teki hyvää.Ehkä kaikki naiset nauttivat sellaisesta mutta nauttivatko he siitä että itse jättää ennen kun mies tekee sen,ihan varmuuden vuoksi pitää jättää ettei toinen haluaisi liikaa?
En kovin paljon näillä palstoilla roiku, nyt en saanut unta ja muutama asia pitää hereillä. Ajattelin lukaista jotain tekstejä ajankuluksi kun törmäsin tähän viestiin.
Kirjoitit tuossa pitkän listan noista tunnusmerkeistä läheisriippuvaisuudesta, minua suorastaan hämmästytti miten lähes jokainen kohta osuu nappiin minun kohdallani. Ainoat asiat mitkä tuosta ei osu nappiin on se että minulla on aika luja itseluottamus (johtunee ehkä siitä että olen käynyt työelämässä huipulla ilman koulutusta, saavuttanut aika suuria asioita elämässä, saanut nauttia aivan satumaisen hienoista parisuhteista maailman kauneimpien ihmisten kanssa tms. muistan vain hyvät asiat ja kaikki huonot asiat katoaa jonnekkin ihmeelliseen vastoinkäymisten pohjattomaan kuiluun, muistan ne aivan hyvin mutta eivät hallitse elämääni)
Mikä tulee tuohon sinun omaan ongelmaasi mistä kirjoitit en uskalla ottaa mitään kantaa, parisuhteet ovat niin moniulotteisia asioita että jonkun yksittäisen kirjoituksen perusteella ei ole mahdollista antaa mitään yhtä oikeata vastausta.
Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Vielä vain jää epäselväksi, mikä on se ongelma johon teillä on suhteessasi riippuvuus?
Läheisriippuvuushan on yhteisriippuvuus. Eli on ongelmainen ja sitten on se joka on kanssa-ongelmainen. Eli yleensä alkoholisti, jonka päihteidenkäyttö on sairastuttanut elämänkumppaninkin (ja tätä elämänkumppania pidetään läheisriippuvaisena, voi olla myös lapsi, vanhempi tms.).
Läheisriippuvuus on vähän huono sana, sillä sen ilmeisesti kuvitellaan olevan riippuvuus jostain toisesta ihmisestä. Ei, se ei ole sitä. Vaan se on riippuvuus joka on sairastuttanut ongelmattoman ihmisenkin (ongelmaisen läheisen).
Ei ole huolestuttavaa jos nuo oireet sopivat sinuun, jos et elä suhteessa jossa on riippuvuusongelma. Jos ne käyvät sinuun, niin sinun kannattaa välttää alkoholistiin tai vastaavaan rakastumista, sillä sitten tulet melko helposti läheisriippuvaiseksi.