Tai ei ole pakko vastata, mutta jos jotain asiallista tulee mieleen.
Tahtois löytää itelle mukavan, luotettavan, hellyydestä pitävän, keskustelukykyisen, ok-näköisen, normaalipainoisen, savuttoman, ei-kapakassa viihtyvän, vielä lapsettoman nuoren naisen.
Mulla on vaan hieman ongelmia.. mielenterveydellisiä.. Masennusta ja ahdistusta. Kaikki johtunevat siitä että minäkuvani on aika lailla vääristynyt ja huonosta itsetunnosta. Eli en ole oikein uskaltanut pitää itseäni koskaan yhtä arvokkaana muiden ihmisten rinnalla. Olen ollut 1,5 vuotta avohoidossa ja lääkekurilla. Ja nyt alkaa elämä näyttää pitkästä aikaa valoisalta. Välillä tuntuu että tätä masennusvapaata aikaa on ollut viimeksi joskus lapsena. Eli olen potenut toistakymmentä vuotta masentunutta mielialaa ja tottunut siihen. Kieroon kasvanutta minäkuvaa ei kuitenkaan hetkessä oikaista. Itseluottamuksen puute kun on huono juttu jos haluaisi tutustua mielenkiintoisiin naisiin. En siis ole elämäni aikana seurustellut kuin lyhyen aikaa. Eli tämäkin voi olla monelle naiselle paha ongelma kun mies on seurustelukokemuksissaan melko noviisi. Kyllähän se on eräänkin kerran itkettänyt kun niin kaipaisi rakkautta ja hellyyttä osakseen tässä hieman kolkossa maailmassa. Mutta sitä on ehkä vaikea ymmärtää jos ei ole kärsinyt samanlaisista vaikeuksista. On niin syvälle iskostunut se huonouden tunne, pelko rumuudesta, pelko näyttää kiinnostusta.. Luulin aina lapsesta saakka olevani ruma. Mutta kun ulkoisesti on miehistynyt, onkin nyt todellisuudessa kohtalaisen hyvännäköinen nuori mies. Eli kuin Ruma ankanpoikanen -sadussa. Se on vain vaikea uskoa että onkin oikeasti ok-näköinen ja komeaksikin on jopa mainittu. Eli tätä pitää vielä työstää. Antaa itselle lupa olla tällainen kuin on ja pitää itsestä, koska niin moni muukin on sitä mieltä minusta. Eli ulkonäkö ei ole oikea este tyttöystävän löytymiselle. ( -> kuviteltu rumuus romukoppaan!)
Sitten vielä se että miten saan rohkeutta lähestyä kiinnostavia naisia ja missä. Monella on se ongelma että he pohtivat millaisena muut voisivat hänet nähdä. Todennäköisesti minut nähdään itseensä tyytyväiseltä vaikuttavalta (sanottu itsevarman oloiseksi), urheilullisena, kivannäköisenä, luotettavana nuorena miehenä. Mutta vääristynyt luulo kolkuttaa mielessäni: "miksi tuo nainen kattoo niin pitkään, näytänkö niin rumalta vai luuleko se joksikin tuttavakseen?". Nykyisin olen joskus alkanut vastata tuijotuksiin hymyllä ja hymyä on tullut takaisin =). Aika jännää että nätit nuoret naiset hymyilevät Rumalle ankanpoikaselle.. ;D. Sitten mulla on se käsitys että kaikki hyvät/ok-näköiset/luotettavat naiset ovat jo auttamattomasti varattuja, eli mitäs et ole aiemmin katellut itelle naista. Toisaalta onkai paljon sinkkunaisiakin ja erojen myötä tulee koko ajan "uusia markkinoille".
Pala palalta kokoan uudelleen vääristynyttä minäkuvaa. Ehkä se menee niin että kun hyväksyn itseni, voin avautua rakkaudelle. En tiedä voinko koskaan tavoittaa sellaista rakkautta. Haluan luotettavan suhteen ja vasta siinä pääsee seksuaalisuuskin oikeaan arvoonsa. Ns. irtosuhde ei sovi mulle. Se satuttaa vain herkkyytäni ja jää paha muisto. Mutta toivoisin kohtaavani naisen joka ajattelisi myös näin. Mistähän sellaisen voisin löytää? Kapakoista en enää jaksa mennä etsimään ja netin kautta, Ei kiitos! Olen vielä opiskelija, joten mahdollisesti koulututtavien kautta tai myöhemmin työn kautta voisi syntyä uusia tuttavuuksia. Tai jospa joku kiva nainen iskis silmänsä minuun ja veis omakseen.. Tuohon tyyliin eräs ystäväni vitsaili viime kesänä: "Varohan vaan, vielä joku nainen iskee silmänsä tuohon komeaan ja salskeaan nuoreen mieheen..).
Tuosta nimimerkistä vielä pitää mainita, että ongelmia on tosiaan minäkuvassa masennus, mutta ei mulla ole onneksi alkoholiongelmaa. Jotain on oikeasti tapahtunut tässä toipumisessa, koska elämä tuntuu taas elettävältä ja ne välähdykset mielessä lapsuusajoista kun masennusverho vielä puuttui. Eli kunhan masennus pysyy poissa ja luotan itseeni ja persoonaani, ei ole hätää. Ja miksi olisi, vapaa, komea nuori mies.. ;). En tiedä tosin sitä että milloin se nainen tulee elämääni. Ibland, hoppas det.. Ehkä on vielä syytä eheyttää vääristynyttä minäkuvaa, koska en halua kaataa näitä ongelmia toisen kannettavaksi. Tyylin: "Mä oon ihan paska, en ole mitään". Mutta haluaisin parisuhteen jossa elämän ilot ja surut voisi jakaa.
Tahtois löytää itelle mukavan, luotettavan, hellyydestä pitävän, keskustelukykyisen, ok-näköisen, normaalipainoisen, savuttoman, ei-kapakassa viihtyvän, vielä lapsettoman nuoren naisen.
Mulla on vaan hieman ongelmia.. mielenterveydellisiä.. Masennusta ja ahdistusta. Kaikki johtunevat siitä että minäkuvani on aika lailla vääristynyt ja huonosta itsetunnosta. Eli en ole oikein uskaltanut pitää itseäni koskaan yhtä arvokkaana muiden ihmisten rinnalla. Olen ollut 1,5 vuotta avohoidossa ja lääkekurilla. Ja nyt alkaa elämä näyttää pitkästä aikaa valoisalta. Välillä tuntuu että tätä masennusvapaata aikaa on ollut viimeksi joskus lapsena. Eli olen potenut toistakymmentä vuotta masentunutta mielialaa ja tottunut siihen. Kieroon kasvanutta minäkuvaa ei kuitenkaan hetkessä oikaista. Itseluottamuksen puute kun on huono juttu jos haluaisi tutustua mielenkiintoisiin naisiin. En siis ole elämäni aikana seurustellut kuin lyhyen aikaa. Eli tämäkin voi olla monelle naiselle paha ongelma kun mies on seurustelukokemuksissaan melko noviisi. Kyllähän se on eräänkin kerran itkettänyt kun niin kaipaisi rakkautta ja hellyyttä osakseen tässä hieman kolkossa maailmassa. Mutta sitä on ehkä vaikea ymmärtää jos ei ole kärsinyt samanlaisista vaikeuksista. On niin syvälle iskostunut se huonouden tunne, pelko rumuudesta, pelko näyttää kiinnostusta.. Luulin aina lapsesta saakka olevani ruma. Mutta kun ulkoisesti on miehistynyt, onkin nyt todellisuudessa kohtalaisen hyvännäköinen nuori mies. Eli kuin Ruma ankanpoikanen -sadussa. Se on vain vaikea uskoa että onkin oikeasti ok-näköinen ja komeaksikin on jopa mainittu. Eli tätä pitää vielä työstää. Antaa itselle lupa olla tällainen kuin on ja pitää itsestä, koska niin moni muukin on sitä mieltä minusta. Eli ulkonäkö ei ole oikea este tyttöystävän löytymiselle. ( -> kuviteltu rumuus romukoppaan!)
Sitten vielä se että miten saan rohkeutta lähestyä kiinnostavia naisia ja missä. Monella on se ongelma että he pohtivat millaisena muut voisivat hänet nähdä. Todennäköisesti minut nähdään itseensä tyytyväiseltä vaikuttavalta (sanottu itsevarman oloiseksi), urheilullisena, kivannäköisenä, luotettavana nuorena miehenä. Mutta vääristynyt luulo kolkuttaa mielessäni: "miksi tuo nainen kattoo niin pitkään, näytänkö niin rumalta vai luuleko se joksikin tuttavakseen?". Nykyisin olen joskus alkanut vastata tuijotuksiin hymyllä ja hymyä on tullut takaisin =). Aika jännää että nätit nuoret naiset hymyilevät Rumalle ankanpoikaselle.. ;D. Sitten mulla on se käsitys että kaikki hyvät/ok-näköiset/luotettavat naiset ovat jo auttamattomasti varattuja, eli mitäs et ole aiemmin katellut itelle naista. Toisaalta onkai paljon sinkkunaisiakin ja erojen myötä tulee koko ajan "uusia markkinoille".
Pala palalta kokoan uudelleen vääristynyttä minäkuvaa. Ehkä se menee niin että kun hyväksyn itseni, voin avautua rakkaudelle. En tiedä voinko koskaan tavoittaa sellaista rakkautta. Haluan luotettavan suhteen ja vasta siinä pääsee seksuaalisuuskin oikeaan arvoonsa. Ns. irtosuhde ei sovi mulle. Se satuttaa vain herkkyytäni ja jää paha muisto. Mutta toivoisin kohtaavani naisen joka ajattelisi myös näin. Mistähän sellaisen voisin löytää? Kapakoista en enää jaksa mennä etsimään ja netin kautta, Ei kiitos! Olen vielä opiskelija, joten mahdollisesti koulututtavien kautta tai myöhemmin työn kautta voisi syntyä uusia tuttavuuksia. Tai jospa joku kiva nainen iskis silmänsä minuun ja veis omakseen.. Tuohon tyyliin eräs ystäväni vitsaili viime kesänä: "Varohan vaan, vielä joku nainen iskee silmänsä tuohon komeaan ja salskeaan nuoreen mieheen..).
Tuosta nimimerkistä vielä pitää mainita, että ongelmia on tosiaan minäkuvassa masennus, mutta ei mulla ole onneksi alkoholiongelmaa. Jotain on oikeasti tapahtunut tässä toipumisessa, koska elämä tuntuu taas elettävältä ja ne välähdykset mielessä lapsuusajoista kun masennusverho vielä puuttui. Eli kunhan masennus pysyy poissa ja luotan itseeni ja persoonaani, ei ole hätää. Ja miksi olisi, vapaa, komea nuori mies.. ;). En tiedä tosin sitä että milloin se nainen tulee elämääni. Ibland, hoppas det.. Ehkä on vielä syytä eheyttää vääristynyttä minäkuvaa, koska en halua kaataa näitä ongelmia toisen kannettavaksi. Tyylin: "Mä oon ihan paska, en ole mitään". Mutta haluaisin parisuhteen jossa elämän ilot ja surut voisi jakaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Ehkä on vielä syytä eheyttää vääristynyttä minäkuvaa, koska en halua kaataa näitä ongelmia toisen kannettavaksi"
Ehkä niin, ei voi tietää.
Tunnut kuitenkin tiedostavan, että olet ihan ok, kuten oletkin, tietysti :)
Miksi sinulla hienolla miehenalulla on itsetunto-ongelmia ja vääristyneitä minäkuvia itsestäsi? Mikset arvosta itseäsi, mitä sinussa muka ei ole mitä muissa on?
Mitäs taas muissa on mitä sinussa ei ole?
Vastaus viimeiseen, ei mitään!
Olet tasan tarkkaan ihan yhtä tärkeä ja hyvä kuin kaikki muutkin ja jollekin joskus se kaikkein tärkein.
Toivottavasti saat itseluottamuksen palautettua, lapsena se kuitenkin on sinulla ollut.
Ihmisen pitäisikin elää koko elämänsä kuin lapset. Lapset nauttivat elämästä ilman mitään turhia murheita, miksei me aikuisetkin?
tsemppiä, tulet vielä pärjäämään!
jag också. Varmasti se oma naisesi tulee vielä kohdalle, ei epäilystäkään :)
"Pala palalta kokoan uudelleen vääristynyttä minäkuvaa."
Siitä se ensin lähtee. Jos et rakasta itseäsi, miten voisit rakastaa toista? Tai voit, mutta silloin rakastaminen on vääristynyttä, saatat rakastaa jotain ihmistä vain sen takia, että hän rakastaa sinua. Mutta et välttämättä rakasta ihmistä itseään. Et välttämättä ole oikeasti onnellinen. Ehkä tyydyt siihen mitä saat, et siihen mitä oikeasti kaipaat ja haluat? Entä miten sinun käy, jos tuo toinen ihminen joskus jättää sinut? Vihaat häntä sekä itseäsi, täysin vääristä syistä. Ehkä katkeroidut, turhaan.
"Eli kunhan masennus pysyy poissa ja luotan itseeni ja persoonaani, ei ole hätää. Ja miksi olisi, vapaa, komea nuori mies.. ;). En tiedä tosin sitä että milloin se nainen tulee elämääni. Ibland, hoppas det.. Ehkä on vielä syytä eheyttää vääristynyttä minäkuvaa, koska en halua kaataa näitä ongelmia toisen kannettavaksi."
Niin totta. Älä koskaan rakenna omaa identiteettiäsi jonkun toisen ihmisen varaan. Toinen voi sinut eheyttää, muttei uudestaan synnyttää. Kaikilla meillä on eri lähtökohdat elämään, siksi toisille voi olla vaikeaa ymmärtää mitä joku muu käy läpi. Ongelmista voi ja pitääkin kertoa, jos ollaan vakavassa mielessä liikkeellä, mutta kuten kirjoitit: ei pidä kaataa ongelmia toisen niskaan. Kukaan ei ole kuin sinä. Kukaan ei siis voi täysin tietää kuka olet, mistä tulet, minne olet menossa.
Onni tulee jokaisen kohdalle, myös sinun :) Meitä on monia, jotka sairastavat masennusta, sen kanssa kun oppii elämään ITSE, ei ole mitään hätää.
Hymyjä :)
tartun pieneen yksityiskohtaan, josta mainitsit, eli se että haittaako jos ei ole seurustelukokemusta. Se ei haittaa ollenkaan. Luulenpa että nainen joka sinut saa, yllättyy positiivisesti juuri sen takia. Hän saa olla ensimmäinen joka sinut ihan oikeasti valloittaa =).Mistähän sellainen ajatus edes lähtee, että pitäisi olla jotenkin kokenut. Itselläni on ollut vain yksi pieni "juttu", ja lähestyn sentään kolmeakymmentä. Silti olen oikeasti tosi ok,fiksu ja nätti =). Elämää ei vain voi suunnitella etukäteen. Kohdalleni ei ole vielä tullut ihmistä, joka tuntuisi oikealta.
Vaikutat oikein mukavalta ja järkevältä nuorelta mieheltä:).
Mun kaveripiiriin kuuluu masennus ongelmaisia, enkä mä oo ainakaan huomannut, että loppujen lopuksi he olisivat mitenkään "epänormaaleja" vaan päinvastoin, oikein mukavia ihmisiä! Jos jollekkin tuo asia on pelote niin mä uskoisin sen johtuvan vaan tietämättömyydestä asiaa kohtaan.
Ja ton "ruma ankanpoikanen" syndrooman tunnen myös. Itsekkin olin lapsena ja vielä teininäkin ns. harmaa varpunen ja vasta myöhemmin musta sitten tuli upea. Välillä sitä kuitenkin tuntee olevansa edelleenkin sen teiniajan harmaa varpunen...
Tuokaan ei ole mikään haittapuoli ettet ole koskaan seurustellut. Mitä väliä sillä nyt on. Itse olen noin kuukauden ajan tuntenut erään miehen, joka ei ole myöskään koskaan ollut pitempi aikaisessa parisuhteessa, eli sellaisessa joka voidaan kuukausissa laskea. Ei mua haittaa yhtään, koska tämä mies on muuten todella ihana ja yksi mun parhaimmista ystävistäni.
Onnea sulle etsintään ja toivottavasti löydät oikein mukavan tytön:)!
En osaa neuvoa enkä kuvittelekaan tietäväni vastauksia, mutta ajattelin että sinua saattaisi lohduttaa/piristää vastaus kohtalontoverilta. Tilanteeni ei ole sama mutta mietteet tuntuivat tutuilta.
Olin kömpelö ja vaivaantunut lapsi ja teini-ikäinen. Itsetuntoni laski tasaisesti läpi peruskoulun ja lukion kunnes täytin 18. Ennen ensimmäistä baari reissua minulla ei ollut juurikaan kokemusta mieshuomiosta. Kapakkaelämä muullisti minäkuvani täysin. Aloin uskoa että en ehkä olekaan se ruma ankanpoikanen ja että ehkä olinkin jollekin se katseen kääntäjä enkä se "ruma kaveri". Huomio pisti pääni vähän sekaisin ja kävin paljon poikien kanssa treffeillä tutustumatta keneenkään oikeasti. Vaikka uskoinkin että he pitivät ulkonäöstäni, oli vaikea luottaa siihen että joku olisi oikeasti kiinnostunut minusta. Sen ongelman kanssa painin vieläkin, mutta uskon olevani matkalla oikeaan suuntaan. Ihmisiin tutustuminen on vieläkin vaikeaa, mutta uskon ratkaisun löytyvän ystävyydestä. En ole koskaan seurustellut enkä usko olevani siihen vielä valmis mainitsemastasi syytä: en halua kasata omia ongelmiani kenenkään muun kannettavaksi. Minun pitää ensin olla sinut itseni kanssa ennekuin voin olla sinut jonkun muun kanssa. Tällä hetkellä koitan vain (niin kornilta kuin se kuulostaakin) nauttia elämän pienistä asioista ja tutustua mahdollisiman moniin ihmisiin. Ehkä jostakin tuttavasta tulee ystävyyden kautta lopulta jotain enemmän.
En usko että sinulle tulee olemaan mikään ongelma löytää etsimääsi naista. Sinulla tuntuvat olevan realistiset ajatukset ihmisistä ja ihmissuhteista, vaikka itsestäsi vielä olisikin matkaa jäljellä. Ja noviisiutesi ei ainakaan ole kenellekään tutustumisen arvoiselle naiselle ongelma. Ihmisestähän sitä kiinnostutaan, ei heidän existään. Itse olen ainakin ratkaissut kaikki tuollaiset pohtimiset ajattelemalla asiat päin vastoin: Haittaisiko minua jos toisella ei ole seurustelu kokemusta? Minähän olen normaali, hyvä, järkevä ja tiedostava ihminen. Jos kerran etsin itselleni vertaista niin miksi hän ajattelisi asiasta toisella lailla ;)
Ainoa ratkaisu taitaa vain olla luottaa omaan arviointikykyynsä ja ihmisten ymmärtäväisyyteen.
Ja paras tapa kiinnittä naisen huomio on aito, lämmin hymy. Siinä olet ainakin ihan oikeilla jäljillä. Jatkat vain matkaa valoisampaan suuntaan ja hymyilyä. Jokainen hymy takaisin on mahdollisuus :)
"Ja paras tapa kiinnittä naisen huomio on aito, lämmin hymy."
Ei. Ei. Ei. *ittu mitä paskaa. Ei ja vielä kerran ei.
Vaan näin:
Paras tapa kiinnittää kiinnostavan miehen huomio on aito, lämmin hymy.
Paras tapa kiinnittää kiinnostavan naisen huomio on aito, lämmin hymy, jos on riittävän hyvännäköinen ja "retee" jätkä.
Paras tapa kiinnittää kiinnostavan naisen huomio on ?????????????, jos ei ole riittävän hyvännäköinen ja "retee" jätkä.
"En usko että sinulle tulee olemaan mikään ongelma löytää etsimääsi naista. Sinulla tuntuvat olevan realistiset ajatukset ihmisistä ja ihmissuhteista, vaikka itsestäsi vielä olisikin matkaa jäljellä. Ja noviisiutesi ei ainakaan ole kenellekään tutustumisen arvoiselle naiselle ongelma. Ihmisestähän sitä kiinnostutaan, ei heidän existään."
Tällä hetkellä koen tuon olevan ongelma, mutta pitäisi irottautua "mullekaikkiheti"-ajattelusta ja ehkä se kiva nainen sitten jonain päivänä kävelee vastaan. Mutta tuo oli kyllä huippuhuomio että eihän ne ex:n määrät pitäisi kiinnostaa jos ihminen muuten viehättää. Kiitos tuosta! :).
Toivottavasti sullekin ystävyyden kautta sitten se rakkauskin löytyy, jos sitä kaipaat. Mua tässä vi*uttaa vaan tämä oma ikä. -esim. sinua jo 6 vuotta vanhempi.. Kun niin monella on jo pari löytyneenä tässä iässä. Mutta kaipa minua nuoremmatkin naiset voisivat minusta kiinnostua..
No hyvä jos edes jotain apua oli vastauksesta :)
Ja siitä ikä kysymyksetä niin itseäni ei ainakaan haittaa ikäero jos jutut luistaa samalla tasolla ja kiinnostukset ainakin jossain määrin kohtaavat. Ja mitä enemmän ikäisiisi tulee, niin tunnen ikäisiäsi ja hieman vanhempiakin naisia jotka ovat kyllä seurustelleet, mutta ovat pettyneet ja kokeneet jo niin paljon että tietävät mikä oikeasti on tärkeää kumppanissa. Eikä seurustelukokemus ole koskaan tullut esille. Eniten heitä huolestuttaa se että oman ikäisillä miehillä on jo perhe ja lapsia. Eli siinä mielessähän sinä olet jo "unelmienpoikamies".
Loppujen lopuksi, eihän sinussa ole mitään muuta eroa muihin ikäisiisi verrattuna kuin rutiinin puute. Ei kai seurustelu meitä mitenkään ihmisenä muuta. Kyse ei taida kuitenkaan siitä ettet osaisi sitoutua tai tulisi toimeen ihmisten kanssa.
Saatan kuulostaa naivilta ja liiana optimistiselta, mutta huomasin että optimisti on oikeasti tyytyväisempi vaikka "pessimisti ei pety koskaan". Tai toimii ainakin minulle.
Tuo "mullekaikkiheti"-ajattelu voi kyllä tuottaa ongelmia, tai ainakin minun piti luopua siitä. Tuottaa liikaa pettymyksiä ja on vaara lipua taas sinne masennuksen puolelle... Pitää odotukset matalalla mutta mielen avoimena, toivottavasti se riittää.
Onnea sinulle rakkauden etsintään, ja on se aika sitä odotellessakin ihan mukavaa...
-Eniten heitä huolestuttaa se että oman ikäisillä miehillä on jo perhe ja lapsia. Eli siinä mielessähän sinä olet jo "unelmienpoikamies". -
Heh, vai unelmienpoikamies.. :). No tavallaan voisin sellainen jollekin ollakin. Ei ole lapsia, pidän itseäni luotettavana, kunnollisena, toisia kunnioittavana, fiksuna, keskustelutaitoisena, syvällisenä.. Ja kun sattuu olemaan vielä ihan ureheillullisen ja hyvännäköinenkin. Ihan kivasti naiset kattelevat :). Joo, mikäs tässä oikeastaan on olla kun saa elää vielä ihan itselleen.