Kunka monelle teistä kuntoilusta on tullut tai ajateluksissa elää, että tämä on pakkomielteistä?
Liikunnastahan tulee hyvä olo, osittain siksi minäkin sitä harrastan. Jokus täytyy lähteä lenkille, vaikkei syytä olisikaan. Hakee vain sitä hyvää, rentouttavaa oloa. Onko siinä toisaalta mitään pahaa? Vai oire jostain, ettei ilman päivittäsitä serotoniiniannosta pärjääkään. Päivä ilman liikuntaa on huono päivä. Onko liikunta ja seksi vähän saman asia. Haetaan sitä hyvää oloa? Toisaalta, on tämän maailma sen verrran raaka paikka, että miksei työpäivän jälkeen saisi suoda itselleen nautintojakin. Eihän nuo kaksi kovin huonoja tapoja aikaa viettää ole, vai mitä!
Liikunnastahan tulee hyvä olo, osittain siksi minäkin sitä harrastan. Jokus täytyy lähteä lenkille, vaikkei syytä olisikaan. Hakee vain sitä hyvää, rentouttavaa oloa. Onko siinä toisaalta mitään pahaa? Vai oire jostain, ettei ilman päivittäsitä serotoniiniannosta pärjääkään. Päivä ilman liikuntaa on huono päivä. Onko liikunta ja seksi vähän saman asia. Haetaan sitä hyvää oloa? Toisaalta, on tämän maailma sen verrran raaka paikka, että miksei työpäivän jälkeen saisi suoda itselleen nautintojakin. Eihän nuo kaksi kovin huonoja tapoja aikaa viettää ole, vai mitä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minullakin on samanlainen ongelma. Aloitin aktiivisen liikuntaelämän yli kaksi vuotta sitten. Pari kuukautta kun olin käynyt lenkeillä, siitä tuli pakkomielle. Jos en päässyt lenkille kolmeen päivään, saatoin ruveta jopa rähjäämään vanhemmilleni. Liikunnasta saa hyvää oloa, ja tavallaan ihminen jää siihen koukkuun joko sen hyvän olon tai edistymisen takia. Nykyään käyn myös kuntosalilla lenkkeilyn yhteydessä.
Liikaa on kuitenkin aina liikaa, jopa liikunnassakin. Ainakin yksi vapaapäivä viikossa on maltettava pitää.
jos en pääse raittiiseen ulkoilmaan lenkille ym.
ja kyllähän seksiinkiin jää helposti koukkuun.
Mutta ehkäpä on parempi olla riippuvainen seksistä ja urheilusta kuin esim. viinasta ja roskaruoasta!